Lue keskustelun säännöt.
Elätkö elämäsi onnellisinta aikaa?
09.05.2016 |
Miksi/miksi et? Ikäsi ja sukupuolesi!
Mulla on ainakin yksi onnellisimmista elämäni ajanjaksoista juuri nyt meneillään. Lapset ovat sen verran isoja, että ovat suhteellisen omatoimisia, asunto lähes velaton ja nyt on mahdollisuus toteuttaa itseään, unelmiaan ja saada omaa aikaa myös itselleen. Kaikki sairaudetkin ovat tällä hetkellä hyvässä tasapainossa. T. 40v nainen
Kommentit (19)
Sama elämäntilanne kuin ap:lla. Olen 47-vuotias. Olen silti huolissani. Olen joutunut huomaamaan sen, että ikäiseni nainen ei ole enää kuumaa kamaa työmarkkinoilla. Nyt epäilen jopa sitä, että olen saanut aiemmat työni osin ulkonäön perusteella. Olen silti vaativammissa asiantuntijatehtävissä. Vaikka cv:ni on minun mittapuulla vaikuttava, se ei olekaan avannut uusia mahdollisuuksia kuten kuvittelin. Jos jään tähän, näännyn!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän, n.40 nainen. Chilitaimen onnellinen hoitaja. Ei kipuongelmia. Lämmintä ja päivänvaloa riittää.
Kyllä. Minulla on tähän asti ollut aina onnellinen hetki elämässä. Olen 26v nainen, äitiyslomalla odottelen toista lasta syntyväksi. Raha-asiat on mukavalla mallilla ja puolison kanssa sujuu hyvin. Olen valmistunut ammattiin mutta valmistaudun nyt pääsykokeisiin, ihanaa on että puoliso tukee 100%:sesti.
En todellakaan. Olen 30-v nainen, jumissa pienipalkkaisessa työssä, talous veitsenterällä, kaikki vituttaa.
No joo, nuorena on ollut pahempia aikoja, enkä usko että vanhana on kovin hyvää tiedossa kun alkaa terveys mennä sekä itsellä että miehellä, vanhuus kokonaisuudessaan tuntuu pelottavalta, jos kärsii mutta ei kuolekaan tai jos kuoleekin niin nuorena ettei ehdi nauttia lapsenlapsista ja velattomuudesta. Nyt ei ole hyvä taloudellinen tilanne, mutta eipä se ole sitä ollut ennenkään, ja terveys ei ole kovin hyvä kummallakaan, mutta lapset on terveitä ja onnellisia, ja mulla on vielä vanhemmat elossa, eikä mitään kauheaa ole tapahtunut, mies rakastaa minua ja minä häntä, ne kai on tärkeimmät asiat elämässä, läheiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Olen 30-v nainen, jumissa pienipalkkaisessa työssä, talous veitsenterällä, kaikki vituttaa.
Mutta sulla ei ole lapsia? Sitten sun pitäis olla onnellinen aina, matkustella koska ja minne haluat, harrastaa mitä haluat, juhlia koska haluat, ostella itselle kaikkea kivaa ym. nautiskelua kun ei ole kamalaa lapsiperhearkea ja rahanmenoa.
En ole. Jollain tapaa ahdistavin vaihe elämässä.
23v. Kohta valmistun, ei kämppää, poikaystävää, töitä tiedossa. Elämässä ei ole mitään pysyvää ja turvallista. Ainoa mitä mulla on on vapaus. Toisaalta uskon, että onnellisuuskäyrä lähtee nousuun jos/kun asiat hieman muuttuisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän. Olin pitkään hoitovapaalla kotona. Lapset tykkäsivät, mutta itse en parina viime vuotena enää. Sitten onnistuin saamaan kivan työpaikan. Olen nyt todella onnellinen. Hoikempi, muodikkaampi, energisempi, itsevarmempi ja aikaansaavempi kotona, vaikka olen töissä :D
En vielä, mutta palataan asiaan parin olusen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa, elänkö elämäni onnellisinta aikaa, mutta ainakin levollisinta aikaa. Lapsuus oli varmaan onnellisin, koska ei ollut huolen häivää yhtään mistään. Aikuisena sitten tuli monenlaista vastuuta ja velvollisuutta. Nyt kuitenkin - vähän päälle viiskymppisenä - elämä on kolhinut, mutta kaikesta on selvitty. Luottamus tulevaisuuteen on varsin hyvä. Ei niinkään, että asiat menisivät haluamallani tavalla vaan että menipä ne miten tahansa, selviän joka tapauksessa.
Juu. Just nyt on ihanaa! Olen just hyvän ikäinen (32v) ja on kolme lasta 7v ja 6v ja vauva. Parisuhde voi hyvin ja mitään en muuttais. On molemmilla työt. Itse oon kyllä nyt vielä vauvan kanssa kotona, mutta on työ mihin palata. Toivon että tää vaihe jatkuis kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Olen 30-v nainen, jumissa pienipalkkaisessa työssä, talous veitsenterällä, kaikki vituttaa.
Mutta sulla ei ole lapsia? Sitten sun pitäis olla onnellinen aina, matkustella koska ja minne haluat, harrastaa mitä haluat, juhlia koska haluat, ostella itselle kaikkea kivaa ym. nautiskelua kun ei ole kamalaa lapsiperhearkea ja rahanmenoa.
Ei ole lapsia eikä miestä. Onneksi. En halua kumpaakaan. Mutta totta, lapsiperhearki tekisi elämästä vielä paskempaa kuin se nyt on.
Toivottavasti en. Olen työtön ja lapseton nelikymppinen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mulla on kyllä kaikki hyvin, mulla on ihana poikaystävä, kiva koti (vuokralla), paljon ystäviä, perhe, työ ja näin. Pitäisi osata nauttia kun on nuori ja nätti ja terve. Mutta vietän välivuotta, lukio takana eikä tää työpaikkaan oon sellanen mitä haluaisin kovin pitkään olla. Haluaisin kovasti kouluun, niin voisi alkaa suunnitella elämää. Haluaisin ammatin, oman kodin, lapsia, lemmikkejä, mutta nyt on tällainen vaihe että odotan vaan että asiat selkiytyisivät ja järjestyisivät. Ahdistaa.
tyttö/nainen 20v
En, "parisuhde" asiat päin helvettiä, mies jonka haluaisin ei mun kanssa halua seurustella. Viikonloppu hupia oon. Osa-aikainen työ, josta ei makseta kesällä palkkaa kun ei töitäkään ole. Opiskelen vielä. Valmistumisesta ei tietoakaan. Lapsetkin pitäis elättää. Tuntuu että oon tuhonnu elämäni
En, elelen vain. Ootellaan kun kupsahdetaan. Tehdään sitä ennen se mitä pystytään.
Sinkkumies
En todellakaan. Elin elämäni onnellisinta aikaa varmaan joskus ala-asteen alkuvuosina, kaikki oli niin helppoa enkä vielä tiennyt ettei elämä tule menemään sen kivan peruskaavan mukaan.
En varmaan mutta silti jotenkin tuntuu vapaammalta kuin lukiossa. Tulevaisuus pelottaa aika lailla. Mutta silti jotenkin myös tuntuu ihanan vapaalta kun on päässyt pois sieltä paikkakunnalta, jossa on aika pienet piirit ja aika junttimainen meininki.
T: 22-vuotias nuori mies/poika