Miksi teet lapsen, jos et jaksa sen kanssa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Ja yleensä juuri ne  joilla ei pää meinaa kestää edes sitä yhtä, hankkivat useamman. Miehen sisko esim. odottaa perheen neljättä lasta, vaikka kolmenkin kanssa on vaikeaa. Ikinä ei rahat riitä, mihinkään ei pääse, aikaa ei ole, pinna tiukalla koko ajan, kukaan ei ota lapsia hoitoon. Valittaa siis koko ajan väsymystään, rahapulaa, aikapulaa, väsymystä jne. mutta pakko on vain lisää hankkia ja täysin suunnitellusti. SItten vielä on ihmeissään, kun lähipiiri ei mitenkään riemuiten ryntää onnittelemaan uudesta tulokkaasta. Hän ei tosin käy bilettämässä (ehkä pitäisi, edes joskus?) tai hoidata lapsia muilla. Itseasiassa jos hänelle tarjoaa apua, yleensä kieltäytyy vaikka millä verukkeella. Luulen, ettei halua ratkaisuja "ongelmiinsa" vaan vain syitä valittaa. 

Mulla yksi samanlainen kaveri, jolla nyt myös 4 lasta. En voi ymmärtää. Ehkä ei kestä sitä kun lapset kasvavat, ja pitäisi alkaa miettiä kuika oikeasti on ja mitä elämällä tekisi, ehkä ei kestä olla omien ajatustensa kanssa, ehkä ei pysty näkemään itseään muuten kuin lasten kautta? Myönnän, että välillä on vaikea olla yhteyksissä kun en jaksa kuunnella sitä marttyyrimaista valitusta. On vaikea olla empaattinen, kun kysymys on tietoisista omista valinnoista, ja apukaan ei kelpaa.

Minäkin tiedän tällaisen. Ennestään 5 lasta, työtön (ei ikinä päässyt raskauksien takia etenemään opinnoissaan), huono parisuhde (myös mies työtön), ei rahaa mihinkään, ongelmia vanhempien lasten kanssa ja erittäin huonosti nukkuva kuopus, jonka takia tämä äiti valitti jatkuvasti loputonta väsymystään. Mies ei ilmeisesti ollut avuksi yhtään. No mikäpä ratkaisuksi tähän tilanteeseen? No tietysti lapsi nro. 7!! Onnesta soikeana kertoi kaikille olevansa taas raskaana ja ihmiset epäuskoisina pudistelivat päätään. Ehkä raskaus ja pieni vauva saivat hänet aina hetkellisesti tuntemaan itsensä merkitykselliseksi kurjan arjen keskellä. En tiedä mitä hälle nykyisin kuuluu.