Oletko äitiäsi parempi kokki?

Olen parempi kokki. Muutin omilleni alle kaksi vuotta sitten, ja hyvin pian omaan kotiin asetuttuani ja oman elämän alettua tuli huomattua, miten huonoa ruokaa sitä kotona oikeasti saikaan. Isäni ei laita ruokaa lainkaan, ja äiti kyllästyneenä kokkina lähes pelkästään jonkinsortin eineksiä taikka ainaista pastaa tai riisiä kanakastikkeella. Itse olen opetellut kokkaamaan itsenikin yllättäneellä taidolla monen monia ruokia. Eineksiä en ole syönyt enää omillani lainkaan :)

Olen, vaikka olenkin aika huono. Mummoni oli aivan toivoton, eli sukuvika. Nuorin poikanikin on jo mennyt meistä kaikista kolmesta taidoiltaan ohi. Mies on perheemme paras kokki, mutta poika on jo vähitellen tasoissa. Äiti osasi vain muutaman ruokalajin hyvin, minä sentään useamman. Mummo osasi keittää nakit, kaikki muu tahtoi palaa pohjaan, olla liikaa suolaa tms. Muistan lapsuudestani mummolassa parhaana ruokakokemuksena sen, kun söimme torilla nakkeja. 

Tätä ketjua lukiessa tajusin juuri, että emme enää ikinä pääse maistamaan anopin taivaallisia ruokia. Hän oli paras kokki kaikista tuntemistani ihmisistä. Anoppi haudattiin eilen.

Ap:n kysymykseen vastaan, että olen parempi kokki kuin äitini. Omat kokkaustaitoni olen oppinut mieheltäni ja anopilta, mutta en kuitenkaan ole läheskään yhtä hyvä kokki kuin he :)

Äitini ei käytä juurikaan mausteita ja hän on aika pihi ruoka-ainesten suhteen. Esimerkiksi hänen tekemässä lihakeitossaan on aina tosi paljon perunaa ja porkkanaa, mutta todella vähän lihaa ja muita juureksia tai vihanneksia. Ja mausteena pelkkä lihaliemikuutio.

Äitini oli omalla tavallaan parempi. Hän osasi tehdä ilman mitään ohjeita kaiken mitä teki. Ruoka kyllä oli aika yksinkertaista, mutta hän teki parhaat simat mitä olen koskaan juonut,(senkin ilman ohjetta ja aina sopivasti käynyttä) teki itse mämmin ja yleensä kaikki juhlaruuat. Ja aina kaikki onnistui. Mihinkään jouluisiin laatikoihin tai muihinkaan ei tarvinnut ohjeita. Itse teen ihan erilaisia ruokia mitä äitini aikoinaan teki, mutta joudun kyllä käyttämään monesti ohjeita apuna. Tosin olen käynyt kaksivuotisen ravintola-alan koulun aikoinani. koskaan en kuitenkaan ole kokoannut työkseni ja vasta nyt vanhempana olen tajunnut,etten edes pidä ruuanlaitosta. Leipominen on hauskempaa.Joudun silti tietenkin kokkaamaan,  kun mies  se vasta huono kokki onkin.

Äitini oli ehdottomasti parempi kokki kuin minä. Kuitenkaan hän ei ollut käynyt minkäänlaista talouskoulua, mitä nyt jatkokoulussa (hänen nuoruudessaan sitä usein kutsuttiin soppakouluksi!) oli ollut aika runsaasti kotitaloutta. Kotonaan hän tietysti oppi alkeet, mutta kehitti sitten omatoimisesti taitojaan niin, että myöhemmin teki jopa kokin sijaisuuksia paikallisessa ravintolassa. Ruuanlaiton lisäksi äiti oli myös hyvä leipuri. Muistan, miten äiti (ja minä siinä sivussa) opetteli muovailuvahallani letittämään pullapitkon neljällä säikeellä. Hänen äitinsä letitti vain kolmella, mutta pari tätiään, leipureita molemmat, letittivät juhlavehnäsen jopa viidellä säikeellä. Aikuisena äiti myös opetteli ruisleivän teon ja siinäkin hän kehittyi mestariksi. Äidinäiti ei ollut mikään mestarikokki, mutta kyllä perhe hengissä selvisi!

Minulla kävi sellainen tuuri, että olen ollut alakoulusta lähtien valmiin lounaan ääressä, ensin koulussa, sitten opiskelijaruokalassa ja lopulta sellaisessa ammatissa, että siihen kuului työpaikkalounas. Viikonloppuisin ja lomilla on sitten pitänyt itse pakertaa keittiössä. Kyllä minä ruokaa osaan laittaa, mutta en kunnolla maustaa, ja leipominenkin sujuu kotoa saadun mallin mukaan. Kouluaikaan olin myös yhden kesän kotitalouskurssilla. Ja olenhan minä ollut opiskeluaikaan kolmena kesänä ravintolan keittiössä töissä. Luulisi siis että sekä kotoa ja koulusta että työpaikoiltakin olisi jotain tarttunut ryysyihin. Kotoa taisi tarttua ennen muuta itse tekemisen tärkeys. Harvoin käyn syömässä tai edes kahvilla kodin ulkopuolella.

Olen parempi kokki kuin äitini. Äitiäni ei ole ruoanlaitto ja syöminen koskaan kiinnostanut. Ruoka on hänelle vain polttoainetta. Itse taas tykkään kokkailla ja kokeilla erilaisia juttuja. Hyvää pullaa äiti leipoo, mut muuten leipurinakin olen parempi.

Äitini on kokki alunperin ammatiltaan, nykyään siirtynyt kokonaan toiselle alalle ja todellakin parempi ruuanlaittaja kuin minä! Tekee todella maukasta ruokaa eikä isänikään hullumpi ruuanlaittaja ole. Hän puolestaan osaa tehdä erinomaisia liharuokia. :)

.

Itse teen parempaa leipää kuin äitini, koska hän ei leivän tekemisestä ole ollut kiinnostunut. Kakut ja leivonnaiset taas ovat enemmän äitini juttu, ja vaikka kovasti olen niitä opetellut leipomaan niin vaatimattomammat taidot minulla on äitiini verrattuna. Isääni puolestaan ei leipomaan kannata päästää vaikka haka ruuanlaitossa onkin. :)