Miksi vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän?

Tuo kouluttautuminen on syynä. Opiskelen itse monta vuotta kestävää koulutusta ja erikoistumisten yms. jälkeen olen jo yli 30. En voisi kuvitellakaan, että lapsi on olisi tässä kohtaa ajankohtainen. Jos olisin opiskellut esimerkiksi lähihoitajaksi olisin nyt ollut arviolta jo 3v töissä ja voisin siinä tilanteessa kuvitella lapsen olevan ajankohtainen.

Vierailija kirjoitti:

No miksi ei lisääntyisi, jos urakehitystäkään ei ole odotettavissa? Eikö se ole pääosin juuri se ura, joka estää muita lisääntymästä?

Ja työn voi ottaa ihan työnä, eikä urana jolla pitää edetä. Itse olen siivooja. Palkka tulee säännöllisesti, ei ole ylitöitä, työpaikka sijaitsee kodin lähellä ja työkaverit ovat mukavia. Ja lapsia minulla on neljä. Yksi lukiossa, toinen jatkaa ehkä armeijassa, kolmas haluaa joko hevostalleille töihin, tai maanviljelijän vaimoksi ja nuorin haluaa poliisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että he elävät enemmän luontaisten tarpeiden kautta kuin älyn. On luonnollista, että tietyssä iässä oleva ihminen alkaa kokea halua lisääntymiselle. Toki poikkeuksiakin on. Urakeskeiset ja akateemiset ihmiset käyttävät vuosia parhaasta lisääntymisiästään kouluttautumiselle ja ammatillisen uran rakentamiselle. Siinä vaiheessa kun homma alkaa olemaan hanskassa, voi ikää olla helposti jo 30-40 -vuotta, jolloin suurperheen perustaminen ei käytännössä ole välttämättä edes mahdollista. Uskoisin, että työorientoituneilla ammatilliset asiat aiheuttavat uupumusta ja stressiä, jonka vuoksi seksin harrastaminen eli lisääntymishommat voivat jäädä vähemmälle. Työttömillä voi luonnollisesti olla paremmin aikaa ja jaksamista seksuaaliselle kanssakäymiselle. Jotkut eivät välttämättä halua työllistyä heikolla palkalla ja kotiäidiksi jääminen voi tuntua sopivalta vaihtoehdolta. Koulutetumpi ihminen saattaa miettiä lapsien hankkimista myös laajemmasta näkökulmasta, joku voi ajatella, että maailmassa on jo valmiiksi liikaa väestöä tai jotain muuta sen suuntaista.

Ööö.. seksuaalinen kanssakäyminen => automaattisesti lapsia? Ootko ikinä kuullut ehkäisystä? :'D Mä harrastan seksiä lähes joka päivä (ehkä yks ilta viikossa jää välistä), joskus jopa useammin kuin kerran päivässä mieheni kanssa. Ja ollaan oltu yhdessä jo 8 vuotta, molemmat korkeastikoulutettuja ja hyvät urat. Että mikähän sun logiikka nyt oikein on? :D

Olenko väittänyt, että ihmiset eivät käytä ehkäisyä?Enkä sanonut niinkään, että korkeasti koulutetut eivät harrastaisi seksiä

Taidat haluta tarkoituksellisesti ymmärtää asiani väärin. Useissa duunariperheissä nuorena lisääntyminen on suht yleistä, eikä välttämättä varsinkaan nuorena haluta ajatella sitä, että jopa yksi kerta ilman ehkäisyä voi johtaa siihen, että tulee raskaaksi. Nuorena äidiksi tuleminen on jokseenkin periytyvä ominaisuus, ja tämä on huomattavasti yleisempää matalasti koulutettujen ja kouluttamattomien keskuudessa kuin vaikkapa akateemisesti koulutetuilla. Omassa elämässäni on tullut vastaan tasan yksi tapaus, jossa teiniäiti on käynyt yliopistokoulutuksen ja työllistynyt sillä tutkinnolla. Jos ajattelen omaa elämääni niin totta helkkarissa olin seksuaalisesti huomattavasti aktiivisempi silloin kun elämässä ei ollut stressitekijöitä, joita elämässäni on ollut vaikkapa sinä aikana, kun olen tehnyt ympäripyöreää päivää töissä.

Vierailija kirjoitti:

No miksi ei lisääntyisi, jos urakehitystäkään ei ole odotettavissa? Eikö se ole pääosin juuri se ura, joka estää muita lisääntymästä?

Jaa-a. No meillä ainakin lapsiluku jäi kahteen, koska katsoimme, että emme kohtuullisen hyvistä tuloista huolimatta pysty elättämään enempää. Katsoimme asiaa siis myös sinne pidemmälle, eli teini-ikään ja keskiasteen opintoihin saakka, aina lasten täysi-ikäistymiseen saakka ja mieluiten pidemmällekin. Ajatuksena siis mahdollistaa lapsille kohtuulliset harrastukset ja se, ettei meidän rahatilanteemme ole este heidän opinnoilleen esim. lukiossa ja antaa heille siten mahdollisimman hyvät eväät tuleviin opintoihin ja tulevaisuuteen.

Moni kouluttamaton taas ei ajattele hetkeä pidemmälle tehdessään lapsia. Tässä taannoin oli yksi suurperhe jossain ohjelmassa, jossa oli jo viisi lasta ja oliko kuudes tulossa. Vai ehkä vasta viides. Kaikki lapset olivat alle kouluikäisiä. Lapsia siunaantui niin paljon siksi, että hormonaalinen ehkäisy ei sopinut ja kondomi tuntui siltä, kuin "olisi syönyt karkkia paperit päällä". Äiti totesi haastattelussa, että ei se vaippapaketti nyt niin paljoa maksa, ettei sitä lapsilisällä saisi. Olisi kiinnostavaa kuulla monta lasta heillä on nyt ja isompien täytyy olla jo koulussa. Että vieläkö lapsilisällä juhlitaan? Vai itketäänkö palstalla 4 € luokkaretkimaksua otsikolla "kun on viisikin lasta koulussa ja kaikille pitää antaa se 4 €, on se jo iso raha". Niin. Miksi piti tehdä 5 lasta jos taloudellinen tilanne on surkeaakin surkeampi. Molemmat vanhemmat työttömänä (äiti taisi olla koulutukseltaan kokki, mutta halusi olla kotona) ja sossu maksoi mm. viimeisen päälle hienon pesukoneen kotiin kannettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi ei lisääntyisi, jos urakehitystäkään ei ole odotettavissa? Eikö se ole pääosin juuri se ura, joka estää muita lisääntymästä?

Ja työn voi ottaa ihan työnä, eikä urana jolla pitää edetä. Itse olen siivooja. Palkka tulee säännöllisesti, ei ole ylitöitä, työpaikka sijaitsee kodin lähellä ja työkaverit ovat mukavia. Ja lapsia minulla on neljä. Yksi lukiossa, toinen jatkaa ehkä armeijassa, kolmas haluaa joko hevostalleille töihin, tai maanviljelijän vaimoksi ja nuorin haluaa poliisiksi.

Maanviljelijän vaimo ei ole mikään ammatti, ura tai työ.

Niin eihän se tälle yhteiskunnalle ole hyväksi jos vaan rupusakki lisääntyy.. Onneksi on kuitenkin niin, että paremman sosiaaliekonomisen tilanteen omaavat myös lisääntyvät enemmän, kuten tuossa joku ylen uutiseen viittasi. Se nyt vaan on ikävä tosiasia, että esim. toimeentulotuen varassa eläminen on ikävän periytyvää.. Eli eiköhän tämä ole ihan hyvä vaan, että paremmin pärjäävät hoitavat myös suvun jatkamis puuhat. Omien kokemuksieni mukaan olen todella hämmästynyt, että sosiaalipummi perheissä ei tunnuta arvostavan esim lapsen kouluttautumista, eikä siihen tunnuta juurikaan kannustavan. Luulisi, että vanhempi haluaisi luonnostaan kannustaa lapsia, että he saisivat paremman tulevaisuuden... En kyllä ymmärrä mistä tällainen käyttäytyminen johtuu.

Muistuipa tässä mieleen eräskin kerta kun yksi etäinen sukulainen, joka on viimeisen päälle sosiaalipummi noin 50-v nainen kauhisteli kun kerroin 18-vuotiaana hakevani kauppakorkeaan. Ainut asia mitä tämä nainen kysyi, että kauanko se koulu kestää, johon vastasin, että 5-vuotta on suositusaika. No sitten tämä huokaisi syvään ja totesi jotain, että voi kauheaa kun on pitkä aika. HEI HALOO Kävin sitten armejan ja 24-vuotiaana valmistuin, pääsin heti valmistumiseni jälkeen töihin ja palkka oli selvästi yli 3.000 €/kk, EI HUONO. Pistää oikeine vihaksi, kun mietin tällaisia yhteiskunnan elättejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmanlaajuisesti ajatellen kyse on myös siitä, että lapset ylläpitävät vanhempansa heidän tultuaan työkyvyttömiksi.

Tämä ei ole syy, sillä vähemmän koulutetut lisääntyvät enemmän kaikkialla maailmassa riippumatta yhteiskunnan vauraudesta tai perusturvan tasosta. Tämä pätee myös meillä Suomessa, missä toimeentulon turvaa yhteiskunta.

Toisaalta suomessa vähän koulutetut lisääntyy vähemmän kuin vähän koulutetut Keniassa. Lapsiluku pysyy vahvasti alle seitsemässä. Vaikka tietysti lapsikuolleisuus on jossain muualla korkeampi, niin joutuu tekemään kaksi aina yhden sijasta, koska luultavasti jompikumpi aina kuolee. Vaikka syntyykin 7 lasta, voi olla että vain kaksi tulee täysi-ikäisiksi, joten onkin vain kaksilapsinen perhe. Riippuu ehkä miten myös lasketaan.

Lapset ovat mahtavia ja tuovat elämää ja energiaa mukanaan.

Siinä on suuri vastuu ja vähintään 18 vuoden projekti edessä kun lapsia hankkii. Kaikki tuki ja kannustus heille, koulutustasoon katsomatta, jotka lapsia hankkivat.

Toimihenkilöthän tekee lyhyempää päivää kuin "tavalliset" duunarit. Toisaalta tilastojen mukaan korkeasti koulutetut myös lisääntyy enemmän.

Erilaisia ihmisiä erilaisine prioriteetteineen?

Joku elämäm koululainen varmaankin löytää elämälleen tarkoituksen äitiydestä, kun ei löydä sitä työn ja koulutuksen kautta. Mulla ei ole tuttavapiirissä näitä tapauksia, niin en osaa sen paremmin ottaa kantaa asiaan.

Mun mielestä joku ammattikoulun käynyt henkilö taasen voi olla samalla lailla kutsumustyössään, kuin korkeakoulutettu henkilö ja näin ollen elämässä ei ole tyhjää aukkoa, jota yrittää täyttää ziljoonalla lapsella. Mitä mä oon kampaajien kanssa jutellut asiakkaana, niin yleensä tekevät työtä, josta nauttivat, ja jossa pyrkivät kehittymään. Samalla olen havainnut, että he eivät ole noin yleisesti suurperheellisiä.

Opettajia on kaveripiirissä ja heillä on kaikilla 3 lasta. Opettajat tuskin tiestysti kuvittelevat koskaan olevansa jossain uraputkessa. Näillä tuntemillani opeilla on ollut tapana palata aikaisin takaisin työelämään. Opettajat ovat siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että heidän on oikeastaan aika helppo yhdistää perhe- ja työelämä, ihan lomien ja työaikojen kannalta.

Eli voisin kuvitella, että jos työ itsessään antaa paljon, ei ole haluja olla jatkuvasti pois työelämästä. Ja jos taas ei ole työtä, tai on epämiellyttävä työ, niin sitä ns. paetaan äitiyteen.

Ja sitten lopulta ihmiset ovat yksilöitä ja joillain korkeakoulutetuilla on suurperheitä ja joillain kouluttamattomilla ei ole minkäänlaisia perhehaaveita.