Repeämistä

" Ai että klitoriskin voi revetä! Huhhuh... Tuleeko se sitten ennalleen myöhemmin???

[/quote]

"



Kyllähän se karseelta kuulosti itsestänikin, kun kätilö sen silloin synnytyksen päätteeksi totesi. Tikillä tai parilla se sitten kuitenkin saatiin siinä määrin kursittua kuntoon, että nyt pari vuotta synnytyksen jälkeen tuntuu ihan normaalilta, jos nyt edes enää muistaa, mitä se " normaali" silloin entisessä elämässä tarkoitti. Alkuun kyllä tuntui, ettei klitoriksen hermotus ollut kunnossa, joten siihen verrattuna nykyinen tuntotila on ihan loistava.



Kaikenlaisia vaivoja näitä on ollutkin.... Hih.



Tituliini

Ei aina repeä.

Toisille ei tule mitään ja toisille taas tulee. Etukäteen ei voi tietää. Itselläni tuli emättimeen repeämä, joka johtui vauvan käden asennosta, mutta en tuntenut mitään ja ompelun ja palautumisen jälkeen hyvä tuli.

Tutulta tuntui sun kirjoitus. Itse pelkäsin myös repeämiä yli kaiken

juuri noiden yhdyntäkipujenkin vuoksi, gynekäynneistä puhumattakaan.

Aattelin että eihän vauva voi mahtua syntymään ilman kunnon repeämiä jos yhdyntäkin kirjaimellisesti tekee tiukkaa! Mutta toisin kävi, tikkejä

tuli kaksi (vauva syntyi käsi poskella), enkä edes huomannu pientä

repeämää (tai oikeastaan naarmua). Ja eipä muuten ole ollut

yhdyntäkipuja enää synnytyksen jälkeen, päinvastoin...

Eli positiivisin mielin eteenpäin, vaikka onkin kireämmät paikat niin se

ei välttämättä tarkoita että repeämiä tulee!



Nellukk@

enkä kerro pelotellakseni, vaan faktat faktoina.



Repesin molemmissa synnytyksissä III-asteen repeämät (eli repeämä ulottuu sulkijalihakseen asti). Puhuin kuopusta odottaessani neuvolassa ja lääkärissä, että pelkään taas uutta repeämää, mutta olivat sitä mieltä, että toisella kertaa paikat joustaa paremmin. No paskat!



Synnytin nyt maanantaina ja repeämät olivat vielä pahemmat kuin ekasta. Kirurgi ompeli sulkijalihasta kuntoon leikkaussalissa ja n. puolen vuoden päästä sitten tietää, onnistuiko operaatio, vai saako koko loppuiän kakata housuun.



Kyllä tämä naista syö. Vauva on kyllä maailman ihanin takkutukka!

Eli vaikka sieltä jotain repeääkin tai väliliha leikataan (kuten mulla) niin ei sitä siinä ponnistuksen vaiheessa ehdi huomata. Mulle ainakin puudutettiin kun piti väliliha leikellä -tunsin pientä pistosta, vähän niin kuin olis rokotettu... vaikka siellä juuri veitsellä viilleltiin " reikää suuremmaksi" . Tikkaaminen ei sattunut lainkaan, sillä jälleen puudutettiin.



Eri asia tietty, jos repeää tosi pahasti, mutta niin ei käy todellakaan kaikille. Kuitenkin hyvä tietää, että niinkin voi käydä -asialle ei tosin etukäteen mitään voi joten synnytyksen jälkeen saat vasta arvion " vahingoista" .



Itse pelkäsin myös alapään räjähtävän, enkä uskaltanut sinne katsoa ennen kuin 1,5vkoa synnytyksen jälkeen rohkenin tarttua peiliin ja katsoa, mitä alakertaan on tehty. Onnekseni ei ollut pahan näköinen vaikka siellä vielä verestävä haava tikkeineen näkyikin. Mulla siis eppari, joka paranee hitaammin kuin repeämä. Kuitenkin viikon jälkeen pystyn jälleen istumaan, ajamaan autoa jne. eli aika nopsaan parani kivut. Yhdyntää en toki vielä uskalla kokeilla, vaikka mieli tekisi niin joku suojeluvaisto vielä pelaa kun vertakin vielä tihuttaa.

Esikoisen synnytys oli nopea ja tuli IV-repeämä, eli molemmat sulkijalihakset napsahtivat poikki kuin sormus pihdeillä. Synnytin täysin luomuna enkä tuntenut _yhtään_mitään_. En todellakaan mitään. Ennen repeämistä tunsin pingotusta alapäässä, mutta sitten tunne helpottui ja ilmeisesti siinä vaiheessa repesin. En tuntenut minkään laista kipua koko synnytyksen aikana, en edes supistuksia.



Leikkaussalissa meni pari tuntia, kun suolispesialisti ja gynen ylilääkäri yhteistyönä ompelivat paikat. Molemmat hälytettiin kotoa asti. He tekivät niin hirvittävän hienoa jälkeä, ettei kyllä yhtään ole jäänyt harmittamaan. Mitään pidätysvaikeuksia ei ole ollut, vaikka laktoosi-intolerantikkona olen välillä " testaillut pitoa" oikein urakalla... Yhdyntä oli alkuun aika hankalaa, mutta etenkin mies oli sitä mieltä, ettei kannata pitää mitään kiirettä. Hiljaa hyvä tuli ja kun parantuminen oli ohi, ei ole minkään sorttisia kipuja ollut. Kolmas lapsi tulossa...



Niin hurjalta kuin tuo kuulostaakin ja aina kaikki kauhistuvat, niin itse en ole kokenut tätä mitenkään erikoisesti. Johtuu ihan täysin siitä, ettei kipuja ole ollut. Kivuttomasti voi myös synnyttää ja ihan ilman lääkkeitä. Suosittelen puhumaan kipupelosta neuvolassa ja lääkärillesi. Voit saada lähetteen kipupolille, jossa asioista puhutaan ja kivun lievitys-asiat tulevat sinulle tutuksi. Mitä enemmän faktatietoa sinulla on, sitä paremmin pystyt miettimään synnytystä etukäteen pelotta. Kun synnytyssairaala on sinulle ennestään tuttu paikka, ei paikkaakaan tarvitse jännittää. Kaikki jännittävät synnytystä ja se on ihan tervettä. Ei kuitenkaan kannata jäädä yksin miettimään, vaan puhua asioista ammattilaisten kanssa.



Oikein hyvää odotusta :)

Mulla nyt kaksi synnytysta takana. Ekassa tuli pienirepeämä häpyhuuleen, lähinnä kosmeettinen siis, siihen laitettiin 5 tikkiä ja parani parissa viikossa. Esikoinen oli melko isokokoinen 3915g ja 53cm, päänympärys 34cm. Istumaan pystyin heti varovasti ja parin päivän päästä jo lähes normaalisti. Seksiinkin paikat antoi periksi jo muistaakseni n. 4viikon päästä.

Nyt perjantaina sain toisen lapsemme, ei ollenkaan repeämään, vauva oli 4050g ja 53cm, päänymp. 36cm. Istumaan pystyin ihan heti eikä enää tunnu oikeastaan muuta kuin että vähän on turvoksissa vielä kudokset.

Eli siis kudostyypistä riippuu tosi paljon, minullakin on usein yhdyntäkipuja ja liukkaria löytyykin aina laatikosta. Lisäksi tällä kertaa oli paikat erityisen herkkinä kun mulla oli hiivaa ennen synnytystä, paikat oli oikeastaan kipeemmät silloin kuin nyt!

Ei siis kannata pelätä, välttämättä et repeä ollekaan, ja edelliset kirjoittajat onkin kertoneet että kaikki voi olla ok, vaikka repeäisi paljonkin.



t. Tuuliina

joten ajattelin kertoa, että meitä repeämiltä välttyneitäkin on. Itse selvisin ekassa synnytyksessä täysin ehjänä, istuin heti normaalisti, eikä siis mitään vaurioita tai kipujakaan tullut. Ponnistusvaihe oli muutenkin lähes kivuton ja helppo ja nopea (10 min). Nyt valmistaudun toiseen synnytykseeni ja toivon, että olen taas yhtä onnekas. Öljysin välilihaa oliiviöljyllä ennen synnytystä ja avautumisvaiheen aikana olin kauan ammeessa. En tiedä sitten olisiko näistä ollut jotain apua.



Katselin muuten joskus telkkarista ohjelmaa, jossa haastateltiin vanhaa kätilöä, joka oli hoitanut kotisynnytyksiä jossain maaseudulla 30-50 -luvuilla. Repeämistä hän totesi, että on kuulemma kätilön ammattitaidottomuutta, jos äiti repeää! En tiedä sitten onko tässä mitään totuuspohjaa, mutta hän sanoi, että ennen vanhaan kätilöt osasivat tukea välilihaa ponnistuksen aikana, kun taas nykykätilöt vain saksivat epparin, jos tilanne alkaa näyttää pahalta. Joku nykykätilö voi kyllä olla tästä eri mieltä. Usein kai kätilöt nykyisin lämmittävät välilihaa kosteilla, lämpimillä pyyhkeillä ponnistuksessa, minkä pitäisi ehkäistä repeämiä.

Mulla tehtiin ekassa synnytyksessä pieni eppari, joka parani nopeasti ja pystyin istumaan heti ja liikkumaan normaalisti. Toisessa lämmitettiin välilihaa ja kätilö tuki sitä. Sanoi myös että kannattaa ponnistella rauhallisesti ettei rykäise vauvaa kerralla ulos. Sekin ehkäisee repeämistä. Silti mulla toisesta ponnistusvaihe vain 5min. Kätilö oli kylläkin vanha tekijä ja tiesi mistä puhui. Vain pieni repeämä, 3 ommelta ja vauva 3790g ja 51cm.

Ensimmäinen synnytys ja repeämät I-asteeen ja II-asteen.. Itse synnytyksessä ei repeäminen tuntunut eikä ompeleminenkaan sattunut kun puududetta lisättiin. Tikkejä kolmeen kerrokseen ja istumaan pystyin kunnolla pari päivää synnytyksestä.

Hei!



Tein nopeasti galluppia meidän lähipiiristä.20 synnytystä, 5 keisarinleikkausta(yksi äidin lonkkavian takia, 4 vauvan leskeamattomuuden takia), 2 2.asteen repeämää ja kaikki loput normaaleja alatiesynnytksiä joissa ei eppareita eikä repeämiä.



Itse sain esikon syntyessä 2. asteen repeämän johtuen vauvan virheasennosta ja kätilö joutui kääntämään vauvan päätä ennen kuin sain ponnistaa pään ulos. Paranin hitaasti mutta varmasti eikä ole vaikuttanut ' avioeloon' mitenkään!



Mulla on la 26.7 ja itse olen päättänyt ottaa johdon käsiini seuraavassa synnytyksessä enkä maata sängyssä kuten viimeksi.Olen tehnyt raskausajan joogaa kotona, sekä hengitysharjoituksia. Suosittelen sinullekin Malla Rautaparran kirjaa kantamisen kausi. Olisiko ollut juuri sieltä mistä luin että pystyasento auttaa vauvaa parempaan asentoon synnytyskanavassa. Ja muutenkin susittelen sinulle että lue ja ota selvää myös siitä ei-lääketieteellisestä kivunlievityksestä. Itse olen ajatellut mennä avoimin mielin seuraavaan synnytykseen,lääkkeitä otetaan mitä tarvitaan mutta alkuun yritän lievittää kipua ja edistää synnytystä luonnonmukaisin keinoin! Paljon tsemppiä sinulle koitokseen!

Ota rauhallisesti. Ei todellakaan aina repeä tai väittäisin ettei yleensä repeä ainakaan pahasti. Pieni parin tikin repeämä on yleinen. Tiedustele tätä neuvola käynnin yhteydessä. Terkat ovat nähneet monta synnyttäneen alapäätä, sillä he tekevät ensimmäisen kotikäynnin synnytyksen jälkeen ja tsekkaavat juuri tätä miten äidin paikat on parantuneet.



Olen joskus aikaisemminkin kommentoinut jollekkin ensisynnyttäjälle, että muista että näille sivuille on helpompi kirjoittaa siitä miten " minulle kävi" juuri silloin kun kaikki ei ole mennyt niin kuin pitäisi. Harvempi kirjoittaa tyyliin minulla ei ole selkäkipuja, minulla ei ole ennenaikaisia supistuksia, minulla oli helppo synnytys, minä en revennyt, minulla on hyvät verenpaineet, minulla ei ole ollut yhtään keskenmenoa jne. Minusta nämä sivut ovat ihanat ja antavat mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja kysellä epätiedon partailla, mutta kuvaa ns.

tyypillisestä raskaudesta nämä eivät anna...koukussa olen minäkin.

kretu 17+0



Minulla 1.synnytyksessä tehtiin eppari - paranin melko nopeasti

2.synnytyksessä ei repeytymiä, 3.synnytyksessä laitettiin pari tikkiä - kätilö kysyi että haluanko niitä! sanoin että en osaa sanoa kun en näe tilannetta sit se kommentoi ettei tarvi mutta jos ois hänen alapää niin hän laittais joten annoin luvan muutaman tikin ommella.

kaikista eniten koko synnytyksessä juuri repeämistä. Ja sen jälkeistä kipua esim.yhdynnöissä. Mulla synnytyksessä josta on nyt n.3 viikkoa tuli vaan pieni nirhauma eli ei tikkejä. Ponnistusvaihe tuntui ikävältä, mutta kaiken a ja o on noudattaa kätilöiden neuvoja. Oikea ajoitus venyttää luonnollisesti " aukkoa" ja näin saatetaan välttyä repeämisiltä. Kun vauva tuli ulos tuntui mulla alapäässä ikävää polttelua. Mut kipu hävis sen jälkeen melkein heti.

Pystyin melkein heti istumaan ihan normaalisti. Alapää tuntui tosin herkältä muutaman päivän, nyt on olo kuin ei olisi synnyttänyt ollenkaan:)!

En hoidellut alapäätä millään poppaskonsteilla, koska uskon että öljyämisellä loppupeleissä ei ole mitään virkaa..

Tietysti mun on helppo sanoa, kun ei ole synnytys edessä, mutta haluan äkkiä kirjoittaa sulle, vaikka itse repesinkin, ettet huolehtisi kuitenkaan asiasta, vaikka olet ehkä lukenutkin myös mun tarinaani repeämisestä! Useimmat ystäväni, vaikka on ollut syöksysynnytystä, imukuppisynnytystä ja tavallista synnytystä, pitkään kestäneitä synnytyksiä ja useimmilla isokokoisia lapsia, ovat päässeet synnytyksestä läpi ihan hyvin kaikenkaikkiaan, ei ole tullut tälläisiä täydellisiä repeämiä, mitä mulla (sairaalassakin sanottiin, että nämä olisivat aika harvinaisia, vaikka varmaan tänne yhteen pinoon kirjoitettuna tuleekin toisenlainen kuva toisinaan) ja parantuneet sen ilmeisesti tavallisen 1 kk parantumisajan jälkeen todella hienosti! Ei heillä ole mitään traumoja synnytyksestä ja sen tuottamasta kivusta. Mullakaan ei ole synnytyskivusta mitään traumoja- epiduraalin ansiosta en tuntenut repeämistä ollenkaan! Synnytysrepeämää en toivo kenellekään mutta älkää myöskään pelätkö sitä etukäteen!

Kiitoksia kaikille vastauksista ja tuesta! :)

Eipä sitä tosiaan etukäteen tiedä kuinka siinä käy,ja pelkääminen on turhaa,mutta silti vaan pelottaa... Se sisätutkimuskin oli kauheaa, ja papa-kokeen ottaminen on aina ollut painajainen!



Sehän olis kaikkein mahtavinta jos ne kaikki yhdyntäkivut ja muut loppuisikin kokonaan synnytyksen jälkeen!!

Mutta voi revetä pahastikin..

eli takana yksi synnytys vuodelta 2004, 6,5 h kestoltaan esikoispoikamme., joka syntyi laskettuna päivänä (40+0).synnytykseen olin valmistautunut mm. joogaamalla sekä viimeisen kk:n ajan öljyämällä (rypsiöljyllä joka ilta ennen nukkumaanmenoa) välilihaa, henkisesti valmistautumalla siihen etten ota puudutuksia ja etten halua episiotomiaa.

synnytys meni hienosti ilman kipulääkkeitä (päivää ennen la:ta otin homeopaattista valmistetta arnicaa joka pehmentää kudoksia), kipu oli toki kovaa mutta loppui kun seinään kun lapsi syntyi.repeämää ei tullut ollenkaan.istuin heti synnytyksen jälkeen ihan kivuitta, enkä tarvinut mitään kipulääkkeitä synnytyksen jälkeenkään.seksiä harrastettiin muistaakseni 2 viikkoa synnytyksestä jolloin oli jo paikat aika normaalinoloiset (ainoastaan imetysajan kuivuus vaivasi..)..





nyt tässä odotellaan toista huhtikuussa syntyväksi ja samoin keinoin toivon tämänkin syntyvän..välilihaa ajattelin taas öljyillä maaliskuulta..



ainakin mun tapauksessa uskon vahvasti että tolla lääkkeettömyydellä on ollut suuri merkitys..synnytyksessä on niin voimakkaasti vaistot ja hormonit mukana ja uskon et ne pelaa parhaiten kun niitä ei " huumata" kemiallisesti.synnytyskipu on toki kovaa mutta se ei kestä ikuisesti.toisaalta se kipu ohjaa esim. ponnistaessa hiukan ponnistuksen suuntaa ja ehkä näin ehkäsee repeemiseltä..tosin totean tähän et mun omassa synnytyksessä ei toi ponnistusvaihe ollut se kivuliain vaan se nopee avautuminen..ponnistus oli pikemminkin helpotus..mulla toi ponnistusvaihe oli aika nopee, poika synty 3 supistuksella..joten ei se nopeuskaan kai automaattisesti tarkota että repee..

eipä toi meidän sankari tietenkään mikään jättiläinen ollut 3325gr/49 cm, mutten ole minäkään (160/50)



suosittelen lämpimästi esim.janet balaskasin kirjoja, joissa hyviä joogavenytyksiä ym ohjeita.ja toivottelen mukavaa synnytystä ilman pelkoja :)

...olen kyllä tosi tietämätön ku kyselen tällasia, mut mikä/missä se väliliha on,ja miten sitä öljytään?

eli siis väliliha on se alue emättimen takaosassa siis siellä puolella minkä toinen puoli on peräaukkoa (olikohan toi nyt selvästi sanottu?;)..)

ja se öljyyminen tapahtuu ihan silleen että öljyä kouraan ja hierotaan silleen venytellen se sinne..paremmat ohjeet löytyy esim. siitä aktiivisynnytys-kirjasta (kirj.janet balaskas)..

toivottavasti tosta oli jotain apua..

Kirjotin jo kerran tonne ekalle sivulle, mutta aattelin nyt vielä

laittaa sähköpostiosotteen jos haluut kysellä lisää:

nellukka05@yahoo.com. Itse kävin pelkopolillakin puhumassa samoista

asioista.



Nellukk@

Ei ollut kertaakaan kipeä,istuin ihan normaalisti synnytyksen jälkeen.Toisessa alatiesynnytyksessä repesin pikkusen , ei taaskaan kipuja.Saa nähä miten tämän neljännen laspsen kanssa käy,toiv. en repeä ollenkaan mikä on kyllä epätodennäköistä kun nuo arvet ovat kuitenkin heikompia.