Esimies työpaikkakiusaajana

On kokemusta vai kiusaavasta alaisesta

Eikö kellään?

Ap

On kokemusta monen vuoden takaa ja niin päättyi, että vaihdoin työpaikkaa. Tätä kesti vuosikausia. Oli työterveyspalaverit ynnä muut.

Mun käsitys työpaikkakiusaamisesta on se, että lähde kun vielä voit! Työpaikat, joissa tällainen asia hiljaisesti hyväksytään eivät tule koskaan muuttumaan ja sama jatkuu ties kuinka pitkään.

Ehkä laimea esimerkki, mutta vastataan silti. Työskentelin nollasopimuksella, joka kaiken kaikkiaan vei konkreettisesti enemmän kuin antoi: mitään ei voinut sopia ennalta, koska jokaisen sovitun menon päälle saattoi vallan hyvin tulla työvuoro, ja lisäksi työvuorot saattoivat tulla lyhyillä varoajoilla, ja minut saatettiin vallan hyvin passittaa tekemään todella lyhyitä työvuoroja useamman kymmenen kilometrin päähän. 

Kun aloin kieltäytyä näistä järjettömimmistä työkeikoista (osaksi siksi, että minulla oli myös toinen työ), ja kaiken lisäksi jouduin olemaan yhden ainoan kerran lyhyellä sairauslomalla, minulle ei enää tarjottukaan työvuoroja - ei edes silloin, kun apuvoimia tarvittiin kuumeisesti omalla paikkakunnallani. Räikein tilanne oli, kun minulla oli jo ennalta sovitut työvuorot toisessa yrityksessä: minulle laitettiin ainoat ja kiireisimmät työtunnit juuri tälle ajankohdalle velvoitteella, että minun olisi tullut jättää tekemättä toisen yrityksen työvuorot. 

3 se on väärin kyllä että kiusattu joutuu lähtemään. Mutta tietysti se on pakko, jos kiusaaminen ei lopu.

Ja 4 ikävää kohtelua tuollainen

Ap

Up

Työntekijän kannattaa lähteä, koska kiusaajalle ei kukaan mitään voi.

Kohde vaan vaihtuu kun kiusatut hakevat uuden työn, mutta kiusaaja saa jatkaa toimiaan vuodesta toiseen. 

Lähde, älä menetä mielenterveyttäsi, se on arvokkaampaa kuin mikään muu tässä maailmassa.

7, niin se kai on tehtävä.

Ap

Mulla on tällainen esimies ja oon pärjännyt hänen kanssan 1,5 vuotta. Onneksi häntä ei joka päivä tarvitse nähdä. On isompi firma niin pystyn aika hyvin hoitamaan asioita niin ettei tarvitse törmätä. Oon huomannut hyväksi tavaksi hoitaa asioita sähköpostitse. Sähköpostista kun jää jälki, esimies on en verran fiksu, että ei uskalla ilkeillä kirjalllisesti.

Lisäksi vältän tilanteita, joissa joudun olemaan yksin hänen kanssa, monet asiat ovatkin sellaisia, jotka koskevat useaa henkilöä niin on ns. asiallista ottaa työkaveri mukaan kun jutellaan asioista jne. Onneksi työpaikalla on hyviä työkavereita myös, jos ei olisi, en kyllä jaksaisi tuossa työpaikassa päivääkään. Tällä hetkellä omalla alalla heikosti töitä, olen kyllä hakenut muualtakiin paikkaa, mutta kun ei töitä ole, niin pakko jatkaa tuon esimiehen kanssa. 

Tsemppiä sinulle 9. Minä joutuisin kyllä olemaan esimiehen kanssa tekemisissä päivittäin.

Ap

Kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Alaisena olet aina altavastaajana. Itse paloin loppuun ihan valtavan työkuorman alle. Uupumukseni huomattuaan esimieheni järjesti minulle vielä lisää töitä ja järjesti vielä varoituksen tehtävieni laiminlyömisestä. Esimies oli muutenkin hyvin erikoinen, näin jälkeenpäin mietittyäni hänen käytöstään epäilen hänen olleen maanis-depressiivinen tms.

Itse löysin myöhemmin uuden huomattavasti inhimillisemmän paikan. Mutta muistot tuosta paikasta vieläkin ahdistavat minua suuresti.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta monen vuoden takaa ja niin päättyi, että vaihdoin työpaikkaa. Tätä kesti vuosikausia. Oli työterveyspalaverit ynnä muut.

Mun käsitys työpaikkakiusaamisesta on se, että lähde kun vielä voit! Työpaikat, joissa tällainen asia hiljaisesti hyväksytään eivät tule koskaan muuttumaan ja sama jatkuu ties kuinka pitkään.

Samis, paitsi että jaksoin vain puolisen vuotta, sitten vaihdoin työpaikkaa.

Olin määräaikaisena eräässä työpaikassa, jossa esimies alkoi kiusata minua kun kyseenalaistin työn määrän ja sen että ylityöt oli pakko tehdä, mutta niistä ei saanut korvausta. Kiusaaminen oli sitä, ettei hän suostunut sopimaan työasioista, simputti ja solvasi minua, ja kertoi minusta valheita julkisesti.

Valitin kiusaamisesta työsuojelupäällikölle ja luottamusmiehelle, mutta siitä ei ollut apua. Kaikki pomot (joista usea oli lakimies) tiesivät kiusaamisesta, tiesivät sen olevan laitonta ja silti tukivat esimiestäni. Kävi ilmi, että kiusaaminen, sen peittely ja valehtelu oli talon tapa. Liitot ja luottamusmiehet olivat hampaattomia asian käsittelyssä, koska pomojen mafia oli niin vahva.

Päättelin kuitenkin, että kiusaaminen oli seurausta siitä että työtehtävissäni ja -suhteessani oli jotain laitonta. Määräaikaisuuteni uusittiin aina n. 6 kk välein. Kun olimme tekemässä seuraavaa työsopimusta, pyysin, että määräaikaisuuden syy kirjattaisiin työsopimukseen kuten laki vaatii, minut yhtäkkiä irtisanottiinkin. Ennen kuin lähdin työpaikasta, otin kopiot kaikista työtehtäviini liittyvistä asiakirjoista.

Menin liittoon, näytin asiakirjat ja nostimme oikeusjutun työsuhteen määräaikaisuudesta. Veimme asian oikeuteen ja voitin, sain korvaukseksi 10 kk palkan.

En siis voinut viedä varsinaista kiusaamista oikeuteen, koska sitä ei olisi pystynyt todistamaan. Pääsin kuitenkin paljastamaan heidän vilunkipelinsä toisella tapaa.

Minäkin olin paikassa, jossa peittely ja salailu oli talon tapa. Minä tulin toimeen esimiehen kanssa hyvin sen vähän aikaa, mitä hän ehti olla samaan aikaan talossa kuin minä. Oli onneksi määräaikainen työ, jota ei kiinnostanut jatkaa.

Riemu repesi siinä vaiheessa, kun työni päättyi. Poliisille tehtiin tutkintapyynnöt puolin ja toisin. Hänen tekemänsä ei johtanut sen pitemmälle, minä peruin omani kun "hullujen ja humalaisten kanssa ei kannata tapella." Ei ole enää siinä työssä, mutta ehkä taustapiruna vaikuttaa, kirjaimellisesti.

Oli mukana ammattiliittoja ja työsuojeluviranomaisia, mutta täysin hampaatonta porukkaa.

Jestas mitä tarinoita teillä. Surullista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän kannattaa lähteä, koska kiusaajalle ei kukaan mitään voi.

Kohde vaan vaihtuu kun kiusatut hakevat uuden työn, mutta kiusaaja saa jatkaa toimiaan vuodesta toiseen. 

Lähde, älä menetä mielenterveyttäsi, se on arvokkaampaa kuin mikään muu tässä maailmassa.

Näin se menee, valitettavasti.

Enpä ole kuullut enempää kuin nähnytkään sellaista tarinaa, jossa työpaikkakiusaaja joutuisi tekosistaan vastuuseen. Lienee ainut tarina julkisuudessa ollut akt aikanaan. Mutta, 'tavallisten' ihmisten... ei kai niitä ole..

Onhan liitot yms. työterveys, aivan yhtä tyhjän kanssa tosipaikan tullen.. työnantajaan kallellaan aina, vaikka miten joutuisi henkisen väkivallan kohteeksi työpaikalla.