Lue keskustelun säännöt.
Toisen kissan hankinnasta
04.05.2016 |
Reilun vuoden ikäiselle rotukissalleni (leikattu tyttö) olen ajatellut kaveria. Kaduttaa vähän, etten uskaltanut ottaa taannoin kahta samasta pentueesta. Kissani vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta tuntuu, että sen elämästä voisi tulla rikkaampaa lajitoverin kanssa. Olisiko parasta ottaa kaveriksi toinen samanrotuinen? Jos, niin kumpaa sukupuolta? Olisiko kaikkein paras vaihtoehto samalta kasvattajalta tai jopa samalta emolta jos mahdollista? Vai onko tuollaisilla seikoilla väliä? Toisaalta mahdollisimman erilainen kissa olisi kiva, jotta erottuisivat vielä enemmän omina "persooninaan", mutta mietin vain tuota yhteensopivuutta. Olen myös miettinyt, että jos antaisi kodin uutta kotia tarvitsevalle pentuvaiheen ohittaneelle kissalle, mutta mitenköhän riskialtista tuo olisi. Osaisiko joku antaa vinkkiä?
Kommentit (8)
Meillä on 1,5-vuotias, leikattu naaraskissa. Otettiin sille kaveriksi samanrotuinen, leikkaamaton naaraspentu. Ovat eri kasvattajalta. Hyvin tulevat toimeen ja olivat kavereita heti pennun tulosta asti. Leikkivät, nukkuvat yhdessä ja pesevät toisiaan. Syövät samasta ruokakupista. Tuo on jo rotuna todella sosiaalinen ja tuosta vanhemmasta kissasta näki, että se kaipasi kissakaveria, vaikka sillä on kaksi koiraa kaverina. Aikuisen kissan on helpompi sopeutua pentuun kuin toiseen aikuiseen kissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin kahdesta samasta pentueesta otetusta veljesparista . Pentuina kuin paita ja peppu , mutta vanhempana toinen pomotti . Vahti alistamansa syömiset ja hiekkalaatikot ,lopulta alistetumpi jäi ja pomo pääsi omistajansa lapsuuden kotiin. Koskaan ei tiedä miten käy .
Olisiko uroksilla hiukan vaikeampaa sopeutua ? Varmasti yksilöllisiä eroja löytyy.
Meillä ei onnistunut. Ensimäinen kissa oli leikattu kolli ja otettiin narttupentu kaveriksi. Vanhempi kissa alkoi vahtimaan pienempää ja ärhenteli sille. Oli melkoista rälläkkää, kun pienempi kissa (joka oli hyvin eloisa) juoksi pitkin taloa ja hyppi joka paikkaan ja iso kollinrötky juoksi perässä ja yritti saada kiinni ja sähisi sille, kun pieni kissa ei oppinut tavoille.
Kolliksi oli ihmeellisen hoivaviettinen ja pujjuutti pienempää kissaa niskasta välillä kuin emokissa poikasiaan. Onneksi saimme pienemmälle kissalle uuden kodin.
Meille tuli eka samasta pentueesta kaksi kissaa (arempi narttu ja rohkeampi kolli,molemmat leikattuja) jotka tulevat hyvin juttuun, mutta eivät ole parhaita ystävyksiä. N. 4v myöhemmin otettiin kolmas kissa, kolli, joka bondasi heti toisen kollimme kanssa. Ovat paita ja peppu, parhaat kaverukset. Narttukissa lämpeno hitaammin, ei ole bestis mutta tulevat kyllä hyvin toimeen.
Suosittelen kyllä kissakaverin hankintaa, sen huomaa selvästi miten suuri merkitys lajitovereilla on toisilleen. Ja kivempi jättää keskenään kotiinkin, kun siellä on aina kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kyllä kissakaverin hankintaa, sen huomaa selvästi miten suuri merkitys lajitovereilla on toisilleen. Ja kivempi jättää keskenään kotiinkin, kun siellä on aina kavereita.
Joo, mutta kun kaikki kissat ei tule toisten kissojen kanssa toimeen. Esim. meidän kissa alkaa sähistä jo siitä kun olen jossain silittänyt toista kissaa ja vaatteissani/käsissäni on toisen kissan haju. Naapurin kissan hän on nähnyt muutamaan otteeseen pienen etäisyyden päästä valjastellessa ja saa aina kohtauksen. Lisäksi kissamme sisaruksilla on ollut ongelmaa ettei ne ole sopeutuneet toisen kissan kanssa saman katon alle vaan jompi kumpi kissoista on saanut muuttaa. Vaikka mieleni tekeekin toista kissaa, en sellaista ota niin kauan kuin tuo nykyinen on hengissä. Ihan jo sen toisen mahdollisen kissan parasta ajatellen. Kissallamme on kaksi koiraa kaverina ja hän tulee tosi hyvin juttuun niiden kanssa, leikkivät ja nukkuvat yhdessä. Siinä sitä seuraa ihan tarpeeksi.
Mun mielestä tytölle kaveriksi samanrotuinen tyttökissa. Pojat on pienenä aika kovia painimaan, ainakin meidän ragdoll.
Meillä kolmessa sukupolvessa 3 ragdoll kissaa. Mummo 6v. Emo 3v. ja lapsenlapsi poika 8kk. Tytöt ei tykkää kun poika haluaa aina painia.
Tällä toinen samoissa aatoksissa, niin nostan ketjua. Tai siis en ihan nyt heti ole toista kissaa hankkimassa, mutta suunnitteilla on. Kissani on myös reilu vuoden ikäinen. Leikattu maatiaisnarttu. En ole uskaltanut ihan vielä hankkia toista kissaa, ettei sitten joudukin taloudellisiin hankaluuksiin. (Kaverilla on kissa joka jatkuvasti teloo itseään ja sen eläinlääkärikukuihin on mennyt useita tonneja, siksi varovaisuus ja pelko). Jossain vaiheessa haluaisin kuitenkin tuolle kaverin.
Kissa on hyvin ihmisrakas, villi ja seurallinen. Tykkää ainakin kaneista. Muiden kissojen kanssa se ei ole saanut olla sitten pentuajan. Täytyy varmaan ensin kokeilla, kuinka se käyttäytyy vaikka kaverin kissojen kanssa. Nyt kissa vielä pärjää näin, mutta ehkä vanhempana seura olisi kiva? Ei varmaan ihan pentua kannata ottaa? Vai kuinka? Olen miettinyt eläinsuojeluyhdistyksestä ottaa, mutta ehkä arka kissa ahdistuisi tämän estottomuudesta ja hyörinnästä.