Lue keskustelun säännöt.
Ykkösellä puhetta lihavuusleikkauksesta. Nainen joka on painanut yli 200kg.
04.05.2016 |
Nainen ei ole normaalipainossa vieläkään vaikka leikkauksesta on kai jo 6 vuotta, ja leikkauksen takia hän joutuu ottamaan rautaa tiputuksella, d-vitamiinia piikkeinä tämän tästä, hänellä on keliakiaoireita ja osteoporoosin oireita ja joutuu itse tekemään "työn" laihtuakseen, eli pitää katsoa mitä suuhunsa laittaa. Minä en nyt ymmärrä, (itsekin olen sairaaloisen lihava, mutta tuo nainen on painanut kaksi kertaa sen minkä minä) että jos hän pystyy nyt katsomaan mitä laittaa suuhunsa ja hänelle on tullut vaivoja leikkauksen takia, että miksi hänen mielestään leikkaus oli hyvä juttu. Hän olisi pienemmällä vaivalla voinut taas kerran laihduttaa, ja ehkä henkisen avun avulla voinut pitää painonsa kurissa, vaikka ennen on aina lihonut takaisin.
Kun tuon haastattelun katsoo, ei voi olla tajuamatta, että sairaaloinen lihavuus on nimenomaan mielenterveyteen liittyvä ongelma, ei tyhmyyteen tai laiskuuteen. Tämä nainenkin sanoi että nimenomaan psyykkiseen puoleen olisi tarvinnut apua. Se että ei pysty laihduttamaan on sama juttu kuin minkä tahansa addiktion kanssa, jotkut voi joskus vain päättää lopettaa ja pystyvät siihen, suurin osa ei.
Kommentit (2)
Näinhän se on, että suurimmalla osalla ongelma on enemmän korvien välissä kuin annoskoossa ja psykologinen puoli pitäisi ottaa aina etusijalle lihavuuden hoidossa. Aina toitotetaan, että noita leikkauksia ei tehdä läheskään tarpeeksi, mutta sitten taas kun kuulee näitä leikkauksessa olleiden tarinoita niin kyllä miettisin monta kertaa, ennen kuin moiseen lähtisin, vaikka olisikin kymmeniä kiloja ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin samaa mieltä! Psyykkinen puoli on todella tärkeä painonhallinnassa. Useimmiten todella ylipainoisilla on joku psyykkinen tekijä, minkä takia esim. ahmitaan. Voi olla joku menneisyyden trauma, masennus, yksinäisyys, tms, jotain mitä paikataan ruualla.