hei te "etä-äidit"

Mitä lapsi on mieltä asiasta?

Hän itse on paljon kysellyt miks ei saa asua isällään.. Mutta ei ymmärrä niin iskän luonakin on tarha/eskari ja arki.. Ennen iskällään ollut vain 2krt/kk vloput joten hän ajattelee että aina hauskaa..

Ainoa oikea päätös oli mulle. PIllerit petti, tulin raskaaks, halusin abortin, mies ja lähipiiri suosututteli pitämään. Muiden painostuksesta sen tein. Vihasin joka hetkeä olla raskaana, tunsin suurta vastenmielisyyttä ultrissa nähdä se loinen, synnytys oli mieletön helvetti, josta palkkio.. Niin? Joku rääkyvä kuolakasa josta halusin mahdollisimman kauas. Isä sen hoiti ne 3kk jotka saman katon alla kestin asua, sitten sain hommattua kaverin kautta kämpän, luovuin huoltajuudesta ja tapaamisista, Ja sillä hetkellä tuntui, ku ois taakka lasketttu harteilta. Terveystiedoissa toi hairahdus toki yhä muistuttaa, ja kropassa vähän, mutta vähällä pääsin. Ja opin jotain HYVIN kullanarvoista. IKINÄ IKINÄ en kuuntele enää kuin itseäni. Eksä postaa joskus kuvia mukelosta, ei aiheuta mitään mielenliikkeitä. Toki olen tyytyväinen että sillä on ilmeisen hyvä elämä, vastuullinen isä ja isän uus äitinä, sellanen huippumamma jolla kokemusta jo omistaan.

Ihan hyvin. Isällä asuu vanhin, käy suhteellisen usein täällä, nykyään tosin harvemmin ku täytti 18 just;)  Eron jälkeen asuttiin samalla paikkakunnalla exän kanssa useita vuosia, se helpotti. Mulle jäi kaksi lasta asumaan. Nyt 2. vanhin  (13v) asuu viikot asuntolassa ja käy vuorotellen molempien vanhempien luona. Kirjat on isällä. Mulla on vielä nuorin exän ja mun lapsi plus kolme uudesta liitosta syntynyttä. Ihan tasapainoisia lapsia ovat. Toki välillä tulee ikävä jos pidempi aika vierähtää etteivät tänne tule. Huoltajuussopimusta ei olla koskaan tehty, riidattomasti sujunut. Nytkin nuorin lähti sinne isälle bussilla koulusta suoraan ja perjantaina tulee kaikki kolme kotiin. Ihana hetki kun kaikki 6 on kotona samaan aikaan vaikka ahdasta onkin ;)

Teini halusin jäädä isälleen asumaan oman kaveripiirinsä, koulun, harrastusten, poikaystävän ja ison talon vuoksi. Mulle se sopi, muutin 100 km:n päähän kaksioon. Sain töitä nykyiseltä paikkakunnaltani ja teini kulkee bussilla luokseni silloin kun ehtii ja haluaa. Kukaan lähipiiristä ei ole tätä moralisoinut, itse tiesin haluavani pois paikkakunnalta heti eron jälkeen.

Kiitoksia kaikille vastanneille. Itsellä tunteet ailahtelee..

Ei se helppoa ollut ja poikakin tuli aika väkisin aina äidilleen, isänsä aivopesemä. On nyt 22v.

Onko kaikki etä-äidit lähes aina poikien äitejä? Vai onko joku etä-äiti yhdelle tai usealle (pelkälle) tyttärelleen? Aika erikoista.

Jatkan, että tällä viisaudella tekisin toisin. Luulin, että poika saisi pitää hoitopaikkansa ja kotinsa, mutta olin väärässä. T:7

Luotan poikani isään.. Tiedän että hän osaa pitää pojasta huolta.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki etä-äidit lähes aina poikien äitejä? Vai onko joku etä-äiti yhdelle tai usealle (pelkälle) tyttärelleen? Aika erikoista.

Kirjoitin aikaisemmin kuudesta lapsesta, joista kahdelle oon etävanhempi, jotakuta  oli näemmä harmittanutkin alapeukusta päätellen. Mun etälapset on tyttöjä molemmat. Toinen niistä paukahtikin äsken kotiin vaikka perjantaina piti tulla :)

Minun nyt 9-vuotias tyttäreni asuu isällään. Asuin pari vuotta eron jälkeen samalla paikkakunnalla isänsä kanssa jolloin tytär oli meillä vuoroviikoin, mutta kun muutin vastikään toiselle paikkakunnalle niin tytär halusi jäädä isälleen ja tuttuun kouluun ja pieneen kylään. Itse muutin suurempaan kaupunkiin. Toki olisin ottanut tytön mukaan jos hän sitä olisi halunnut mutta koen että parempi hänen siellä on koulunsa käydä kun täällä, varsinkin kun sitä itse haluaa.

Kyllä välillä koen syyllisyydentunteita asiasta, varsinkin kun erokin oli minun päätökseni ja löysin pian eron jälkeen uuden puolison. Isänä ex-mieheni on loistava mutta emme sopineet toisillemme. Lapsen isällä ei uutta naista ole, toivoisin kyllä että hänkin löytäisi, mutta tyttäremme ei oikein ole samaa mieltä, joten sitä tuskin ihan heti tapahtuu. Samalta paikkakunnalta poismuutto ei ollut minulle helppo päätös sekään, mutta muuta vaihtoehtoa ei lopulta ollut, koska nykyinen mieheni ei pystynyt muuttamaan sinne missä asuin. Olen kuitenkin nuori, ja halusin vielä toisen mahdollisuuden parisuhteeseen ja kenties perheeseen. Tyttäreni käy luonamme melko usein viettämässä pitkiä viikonloppuja ja lomia. 

Meillä mietinnässä että 6-vuotias poika muuttaisi isän luo ja alottaisi koulun siellä. Eletään etäsuhteessa ja poika asunut tähän asti pelkästään mun kanssa.

Mietityttää, kokeeko hylkäämisenä?

Yhtä lailla se isäkin on vanhempi. Ihan liian harvoin isät saa olla lähivanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki etä-äidit lähes aina poikien äitejä? Vai onko joku etä-äiti yhdelle tai usealle (pelkälle) tyttärelleen? Aika erikoista.

Kirjoitin aikaisemmin kuudesta lapsesta, joista kahdelle oon etävanhempi, jotakuta  oli näemmä harmittanutkin alapeukusta päätellen. Mun etälapset on tyttöjä molemmat. Toinen niistä paukahtikin äsken kotiin vaikka perjantaina piti tulla :)

Kuusi lasta. Ensin hylkää vanhimmat että voi taas leikkiä kotia

Ja 13v asuntolassa

Häpeä

Miksi noin harvoja tapaamisia? Kyllä musta ois parempi että poika olisi elänyt sitä arkea molemmissa kodeissa. Esim joka toinen viikonloppu to-ma ja toisella viikolla yksi yö etälässä. Olisi vakautta ja turvallista jatkumoa, mutta lapsi saisi pitää molemmat vanhempansa arjessaan.

Kadun että päästinpojan asumaan isälleen. Muuton jälkeen ex ja sen nykyinen muuttui totaalisiksi kusipäiksi. Kokevat ylemmyytä ilmeisesti. Ovat haukkuneet mua pojalle, valehdelleet musta. En tajua. Poika kärsii, minä kärsin.