Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä kismittää (Lue: vituttaa)!!!!
04.05.2016 |
Kyllö kismittää tämä tuliviidakko ja kannustinloukut. Oma arvomaailma ei anna periksi jäädä tuille makaamaan, mutta onko tässäkään mitään järkeä, että tulot ei muutu tippakaan, vaikka tekisit lähes täyttä työviikkoa?? Kertokaa mitä tässä tilanteessa tekisitte??
Kaikko tulot mitä ilmoitan ovat nettona.
Meidän perheen tulot toisen puolison käydessä osa-aikasessa työssä:
Puolison soviteltu työttömyyspäiväraha 935e, palkkatulot 960e, minun työttömyyspvraha ja kotihoidontuki yht. 700e, lapsilisät 450e, asumistuki 400e. Nettona 3445e/kk käteen (menoihin tulee lisää työmatkakulut 100e/kk ja päivähoitomaksut osapäiväinen hoito 50e/kk)
Tulot jos puoliso käy töissä vain 280e saakka, jonka saa tienata päivärahaan vaikuttamatta:
Puolison päiväraha 1290e, palkka 225e, minun työttömyyspvraha ja kotihoidontuki 700e, lapsilisät 450e, asumistuki 777e, yht käteen kk. 3200e
Jos taas puoliso ei tekisi ollenkaan töitä:
Päiväraha 1290e, minun 700e, lapsilisät 450e, asumistuki 800e, toimeentulotuki 200e jää käteen yht. 3200e/kk
Tällähetkellä vain toinen meistä voi tehdä töitä, koska nuorin lapsista vasta 1.5v ja muut lapset alle 6v, joten jos molemmat tekisi töitä päihoitomaksut olisivat aivan kohtuuttomat ja en halua laittaa alle 3v lasta hoitoon. Lisäksi molempien työssäkäynti jälleen olisi +-0e meidän tuloihin.
Suoraan sanoen ollaan pummeja pakosta! Meidän tulot eivät muutu tippakaan mitä tahansa tekisimmekään. Tukimuodot ja -nimikkeet ja -määrät vain vaihtelee sen mukaan käymmekö töissä vai emme. Emme voi mitenkään kohentaa elintasoamme vaan elää ikuisessa köyhyydessä. Ahkeria ihmisiä aina töissä tehdessä oltu ja töitä kyllä olisi tarjolla heti vain jos niitä kannattaisi tehdä.
Kuka palkkaisi toisen meistä 10000e/kk palkalla töihin?????
Kommentit (37)
Mua ihmetyttää nämä "saan kotona olemalla saman rahan kuin kävisin töissä" -ihmiset, koska itse ainakin taantuisin älyllisesti jos en pääsisi käyttämään niitä aivoja, eli töihin. Lisäksi työssäkäymisen plussina lasken myös sosiaaliset suhteet, joka tarkoittaa muita kuin omaa puolisoa/appivanhempia/naapureita/bestistä. Tekee muuten helkkarin hyvää myös parisuhteelle.
Mitä minä täällä kotona tekisin, jos en töissä kävisi? Ehkä näpertelisin jotain, treenaisin ja tekisin hyvää ruokaa, mutta loppuajan lojuisin sohvaperunana lauleskellen että saanpa olla kotosalla, onpa mukavaa. Mitä siitä hyödyn? En yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoitomaksut on yksi pahimmista tuloloukuista, mutta niiden osalta voi iloita siitä että ne eivät ole ikuisia. Toinen on asumisen hinta ja se onkin sitten ikuinen - en käsitä tätä systeemiä jossa kokopäivätyössä käyvät ihmiset joutuvat vielä hakemaan asumistukea pärjätäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku ajattelee noin? Tää maailma nyt vaan pyörii niin, että joudut tekemään töitä, ellet halua olla yhteiskunnan pohjasakkaa, lue sossupummi. Toki ymmärrän väliaikaiset tilanteet, mutta etkai ole tarkotuksella jäämässä tukien varaan, kun tulot ei kasva työelämään palatessasi? Jos et mene töihin, niin et voi edetä urallasi=saada ehkä joskus parempaa palkkaa, kuin nykyinen palkka tai nykyiset tulot.
Minä olin yrittäjä kun aloin odottaa esikoistani. Maksoin yel-vakuutusta ja sen avulla nostin itselleni hyvän äitiys ja vanhempainrahan, nettona oli lähemmäs 1700€ + miehen tulot, joten kyllä siinä eli "leveesti" mammaloman, jos esim kavereihin vertasi. Yritys meni konkkaan melko niihin aikoihin kun vanhempainraha oli loppumassa ja jäätiin aika tyhjän päälle. Mulla ei ollut tuloja (paitsi se onneton kotihoidontuki) eikä töitä tai koulupaikkaa. Päätin, että haen ensisijaisesti kouluun ja siihen saakka eletään kotihoidontuen, lapsilisän ja asumistuen voimin sekä tietty miehen palkka. Olihan se perseestä kitkutella sellasilla rahoilla pari vuotta, mutta elämä voitti jälleen ja mä pääsin kouluun ja ohella tein osa-aika duunia, lapsi oli vajaat 3v ja meni tarhaan. Nyt mulla on tutkinto, työpaikka ja mahdollisuus edetä ja saada vielä joku päivä ehkä parempaa palkkaakin!
Joten pummielämälle: kiitos, ei enää ikinä!
:)
Tämän hetkinen tilanne on vaikea ja se jatkuu vielä pitkään. Kokoajan yritämme keksiä tästä ulospääsyä, mutta se tapahtuu vasta n. 5 vuoden päästä, kun molemmilla uudet tutkinnot valmiina.
Tämänhetkisessä tilanteessa ei siis auta kuin hyväksyä kylmä kohtalo ja sattumat, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Matalapalkkaiset työt eivät kannata, jos sinulla on 4 alle kouluikäistä lasta ja asut pääkaupunkiseudulla.
Toinen meistä tekee kuitenkin töitä meidän molempien mielenterveyksienkin vuoksi ja sen takia, että on myös työssäkäyvän status. Harmi vain, että samassa köyhyydessä tarvomme teimmepä töitä tai emme.
Eli pointti oli siinä, että omaa elintasoa et pysty mitenkään tässä tilanteessa kohottamaan makasit kotona tai teit sitten töitä.
Mutta kuka oikeasti jaksaa 5 vuotta sitkeästi taistella päivästä toiseen miettien kuinka selvitään huomenna? Nyt jo vuosi menty ja alkaa oma mielenterveys pettää. Olen jopa miettinyt huoraamista, vaikka kristitty olenkin. Ap.
AInoastaan 2-4% toimeentulotuen asiakkaista onnistuu irtautumaan tukiviidakosta. Lohdutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AInoastaan 2-4% toimeentulotuen asiakkaista onnistuu irtautumaan tukiviidakosta. Lohdutonta.
Haista paska suoraan sanottuna! Laitappa linkki tähän faktaan!
Toivotko täältä jotain ratkaisuja asiaan? Jotenkin vastailet niin kärkkäästi muiden kommentteihin, vaikka itsehän sen jo olet tässä tehnyt selväksi, että paska tilanne mutta ei voi mitään.
Rauhoitu, kituuta nyt kun on pakko ja ala hakemaan jo hyvissä ajoin kunnollisia töitä. Ei tässä elämässä muu auta. Itse olen ainakin joka päivä siitä iloinen, että selvitään :) parempi täällä kuin maissa, joissa ei tukia makseta kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivotko täältä jotain ratkaisuja asiaan? Jotenkin vastailet niin kärkkäästi muiden kommentteihin, vaikka itsehän sen jo olet tässä tehnyt selväksi, että paska tilanne mutta ei voi mitään.
Rauhoitu, kituuta nyt kun on pakko ja ala hakemaan jo hyvissä ajoin kunnollisia töitä. Ei tässä elämässä muu auta. Itse olen ainakin joka päivä siitä iloinen, että selvitään :) parempi täällä kuin maissa, joissa ei tukia makseta kenellekään.
Tietenkin etsin jotain ratkaisua ja yritän selkeyttää sekavia mietteitä, mutta ratkaisu on siis kärsi, kestä, kiituuta, sitkuta, vemputa, kärsi... En kyllä jaksa enää.
Ja oikeesti säkin tiedät, että turha vertailla maiden välillä. Ota selvää käsitteestä: suhteellinen köyhyys! Pysytään ihan Suomen rajojen sisällä. Olen kyllä miettinyt muuttoa ulkomaillekin.
Asumistuki pois => työnteko kannattaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotko täältä jotain ratkaisuja asiaan? Jotenkin vastailet niin kärkkäästi muiden kommentteihin, vaikka itsehän sen jo olet tässä tehnyt selväksi, että paska tilanne mutta ei voi mitään.
Rauhoitu, kituuta nyt kun on pakko ja ala hakemaan jo hyvissä ajoin kunnollisia töitä. Ei tässä elämässä muu auta. Itse olen ainakin joka päivä siitä iloinen, että selvitään :) parempi täällä kuin maissa, joissa ei tukia makseta kenellekään.
Tietenkin etsin jotain ratkaisua ja yritän selkeyttää sekavia mietteitä, mutta ratkaisu on siis kärsi, kestä, kiituuta, sitkuta, vemputa, kärsi... En kyllä jaksa enää.
Ja oikeesti säkin tiedät, että turha vertailla maiden välillä. Ota selvää käsitteestä: suhteellinen köyhyys! Pysytään ihan Suomen rajojen sisällä. Olen kyllä miettinyt muuttoa ulkomaillekin.
Kyllä tiedän, mitä suhteellinen köyhyys tarkoittaa. Silti ajatus lohduttaa itseäni. Olen miljoona kertaa mielummin työtön Suomessa kuin vaikka USAssa tai Kiinassa. Et voi väittää, ettenkö näissä maissa olisi suhteellisesi vielä köyhempi työssäkäyvään väestöön verrattuna, vai voitko? Perustelut myös, jos olet sitä mieltä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotko täältä jotain ratkaisuja asiaan? Jotenkin vastailet niin kärkkäästi muiden kommentteihin, vaikka itsehän sen jo olet tässä tehnyt selväksi, että paska tilanne mutta ei voi mitään.
Rauhoitu, kituuta nyt kun on pakko ja ala hakemaan jo hyvissä ajoin kunnollisia töitä. Ei tässä elämässä muu auta. Itse olen ainakin joka päivä siitä iloinen, että selvitään :) parempi täällä kuin maissa, joissa ei tukia makseta kenellekään.
Tietenkin etsin jotain ratkaisua ja yritän selkeyttää sekavia mietteitä, mutta ratkaisu on siis kärsi, kestä, kiituuta, sitkuta, vemputa, kärsi... En kyllä jaksa enää.
Ja oikeesti säkin tiedät, että turha vertailla maiden välillä. Ota selvää käsitteestä: suhteellinen köyhyys! Pysytään ihan Suomen rajojen sisällä. Olen kyllä miettinyt muuttoa ulkomaillekin.
Kyllä tiedän, mitä suhteellinen köyhyys tarkoittaa. Silti ajatus lohduttaa itseäni. Olen miljoona kertaa mielummin työtön Suomessa kuin vaikka USAssa tai Kiinassa. Et voi väittää, ettenkö näissä maissa olisi suhteellisesi vielä köyhempi työssäkäyvään väestöön verrattuna, vai voitko? Perustelut myös, jos olet sitä mieltä :)
Nyt keskityn lemppariohjelman katsomiseen ja yritän unohtaa tilanteen edes hetkeksi.. :) pohdin asiaa ja palaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaavan meren tuolla puolen jossakin on maaaa......🎵🎵🎵🎵
En tiedä miten ne palkat saisi suuremmiksi mutta jos on työkykyinen niin voi kuitenkin yrittää tehdä tilanteelleen jotain. Itse en ole ja en voi muuta kuin toivoa että joskus pystyn käymään töissä ja että joku vielä palkkaa. Kannattaa siis keskittyä siihen mitä voisi tehdä, auttaisiko esim opiskelu. Tai sitten se muutto ulkomaille. Ei se tukien vika ole jos palkat on liian alhaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu suunnitelmissa itsellä ja toinen meistä opiskelee jo. Sitten, kun valmistun(5v päästä varma työllisyys tällä alalla) omat kk-ansioni pitäisi huidella 5000e/kk tietämillä ja puolisollani kestää vielä 3 vuotta valmistumiseen jollonka hänenkin palkka pitäisi olla 3000e/kk hujakoilla. Vielä kun jaksaisi sinnitellä, alkaa toivo loppumaan. Ei muuten, mutta kun on nuo äidin ja isin pikkupiltit, joille ei olisi tällaista elämäntilnnetta halunnut.
Miksi pitää saada noin monta lasta, jos elämä on kituuttamista köyhyydessä? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää saada noin monta lasta, jos elämä on kituuttamista köyhyydessä? En ymmärrä.
Aluksi pärjättiin vielä taloudellisesti hyvin. Viimeisen vuoden aikana olemme tulleet tähän pisteeseen monien ikävien asioiden vuoksi.
Olemme erään lahkon uhreja, jos voisi näin sanoa. Luotettiin siihen mihin meidät opetettiin lapsesta lähtien. Jumala siunaa ja hoitaa elämän eteenpäin kaikista elämäntilanteista huolimatta ja lapset on otettava vastaan Jumalan lahjoina.
Sitä on vaikea ulkopuolisen ymmärtää, kuinka voimakkasti tämmöisessä ympäristössä eläneeseen se opetus on iskostunut. Jumala ei ole kuitenkaan meitä siunannnut, sen olemme valitettavasti huomanneet ja nykyään lasten saamiseen vaikuttaa myös meidän oma tahto. Vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta kiitollisia kaikista lapsista, jotka olemme saaneet ja yritämmekin nyt päästä tästä ylös ja saada vielä lapsillekin hyvä elämä.
Mitkään asiat eivät ole niin yksiselitteisiä tai mustavalkoisia, että voisi alkaa syyttämään toista, että itsepähän olet elämäsi laittanut pilalle ja miksi teit noin tai näin. Monesti taustalla on hyvin monenlaisia ongelmia. Se empatiakyky on tärkein.
Alue: Aihe vapaa
Siis miten joku ajattelee noin? Tää maailma nyt vaan pyörii niin, että joudut tekemään töitä, ellet halua olla yhteiskunnan pohjasakkaa, lue sossupummi. Toki ymmärrän väliaikaiset tilanteet, mutta etkai ole tarkotuksella jäämässä tukien varaan, kun tulot ei kasva työelämään palatessasi? Jos et mene töihin, niin et voi edetä urallasi=saada ehkä joskus parempaa palkkaa, kuin nykyinen palkka tai nykyiset tulot.
Minä olin yrittäjä kun aloin odottaa esikoistani. Maksoin yel-vakuutusta ja sen avulla nostin itselleni hyvän äitiys ja vanhempainrahan, nettona oli lähemmäs 1700€ + miehen tulot, joten kyllä siinä eli "leveesti" mammaloman, jos esim kavereihin vertasi. Yritys meni konkkaan melko niihin aikoihin kun vanhempainraha oli loppumassa ja jäätiin aika tyhjän päälle. Mulla ei ollut tuloja (paitsi se onneton kotihoidontuki) eikä töitä tai koulupaikkaa. Päätin, että haen ensisijaisesti kouluun ja siihen saakka eletään kotihoidontuen, lapsilisän ja asumistuen voimin sekä tietty miehen palkka. Olihan se perseestä kitkutella sellasilla rahoilla pari vuotta, mutta elämä voitti jälleen ja mä pääsin kouluun ja ohella tein osa-aika duunia, lapsi oli vajaat 3v ja meni tarhaan. Nyt mulla on tutkinto, työpaikka ja mahdollisuus edetä ja saada vielä joku päivä ehkä parempaa palkkaakin!
Joten pummielämälle: kiitos, ei enää ikinä!
:)