jännittäjätyypit töissä/koulussa

Syitä on ainakin huono itsetunto ja epävarmuus. Jotkut ei vain keksi mitään sanottavaa uuden porukan kanssa kun jännitys vie ajatukset päästä, jollain saattaa olla sanottavaa mutta ei uskalla sanoa kun pelkää muiden mielipiteitä. Näitä on ollut omalla kohdalla.

Joitain ei vaan kiinnosta teidän puheenaiheet.

En mielelläni puhu sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat itsestään jatkuvasti tai sitten toinen ääripää, nämä, jotka eivät kerro itsestään mitään henkilökohtaista. Myöskään työpaikan juorukelloihin en luota, koska he puhuvat suurella todennäköisyydellä myös minusta selkäni takana. Keskustelu ei myöskään kiinnosta sellaisten kanssa, jotka eivät ole kiinnostuneita kuin omista jutuistaan - ja vielä esittävät omat mielipiteensä voimakkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Joitain ei vaan kiinnosta teidän puheenaiheet.

Silti hakeudutte seuraan, epäloogista.

Eri syitä omalla kohdallani: 1. erään seurassa iskee alemmuudentunne, kun tuntuu että toinen on 10 kertaa fiksumpi ja skarpimpi tyyppi. Samoja hommia tehdään eri toimipisteissä. 2. juorukelloista arvaa, että ne myöhemmin käyttää lyömäaseena jotain sanomaani. 3. Toisinaan, jännittämisestä riippumatta, on vaan parempi olla hiljaa kun suorapuheisuuteni saa aikaan vaivaantuneita reaktioita porukassa.

Töihin pitäisi mennä tekemään töitä, ei psykoanalyysia kahvipöytäkerholaisista.

t. pomonne

Vierailija kirjoitti:

Töihin pitäisi mennä tekemään töitä, ei psykoanalyysia kahvipöytäkerholaisista.

t. pomonne

Meidän pomo olisi tyytyväinen, että työntekijät pyrkisivät kehittymään sosiaalisissa taidoissa..

boring kirjoitti:

Kertokaa miksi jännitätte jotain henkilöitä töissä? Tarkoitan sellaista jännitystä, jonka toinen taatusti tiedostaa. Ei voi mitään, mutta hiljaisempiin tyyppeihin ei tule tutustuttua juuri siksi, koska keskustelun aloittamisesta keskustelun ylläpitoon joutuu tekemään itse. Ja seurassa vain kuunnellaan mitä muut puhuvat, hei se ei oikeasti ole korrektia. Kertokaa edes anonyymisti mitä te ajattelette.

Tulipa negatiivistä peukutusta. Itseä kiinnostaa että voiko jotain tehdä toisin, mutta ei sitä pelkästään voi muuttaa itseään.

boring kirjoitti:

Kertokaa miksi jännitätte jotain henkilöitä töissä? Tarkoitan sellaista jännitystä, jonka toinen taatusti tiedostaa. Ei voi mitään, mutta hiljaisempiin tyyppeihin ei tule tutustuttua juuri siksi, koska keskustelun aloittamisesta keskustelun ylläpitoon joutuu tekemään itse. Ja seurassa vain kuunnellaan mitä muut puhuvat, hei se ei oikeasti ole korrektia. Kertokaa edes anonyymisti mitä te ajattelette.

Jaa, en mä ainakaan jännitä. Mua ei vaan kiinnosta. Ei mulle ole kenenkään pakko puhua. Eikä mua erityisemmin kiinnosta työkavereihin tutustua. Olen työpaikalla ihan vaan tekemässä töitäni. Mutta jossain minunkin on ne kahvit ryystettävä ja eväät syötävä, joten sori jos läsnäoloni taukotilassa sua häiritsee.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on oikea sairaus. Itse olen kärsinyt siitä yli 10 vuotta. Olen käynyt terapioissa ja kokeillut eri lääkityksiä, mutta eivät ole auttaneet.

Vierailija kirjoitti:

En mielelläni puhu sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat itsestään jatkuvasti tai sitten toinen ääripää, nämä, jotka eivät kerro itsestään mitään henkilökohtaista. Myöskään työpaikan juorukelloihin en luota, koska he puhuvat suurella todennäköisyydellä myös minusta selkäni takana. Keskustelu ei myöskään kiinnosta sellaisten kanssa, jotka eivät ole kiinnostuneita kuin omista jutuistaan - ja vielä esittävät omat mielipiteensä voimakkaasti.

Minä en kuulu mihinkään näistä mainitsemistasi ryhmistä. Oikeastaan olen itsekin aika hiljainen, vai sekö onkin se juttu? Pelko siitä että todellinen minä paljastuu, jos henkilö on ns. sivusta tarkkailija.ujo en ole kylläkään.