Lue keskustelun säännöt.
Läheisen syöpä ja pitkä välimatka.
03.05.2016 |
Kuinka autatte, tuette läheistänne, jolla on jo kuukausia ollut syöpä? Tilanteen tekee hankalaksi pitkä välimatka. Tapaamismahdollisuus järjestyy harvoin, ehkä kerran kuukaudessa. Matkaan menee niin kauan, ettei ihan tavallisen viikonlopun aikana ehdi, sillä reissu vaatii yöpymisen. Ylimääräisiä vapaitakaan en voi töistä jatkuvasti ottaa, eikä lapset koulusta, että pääsisimme vierailulle. En myöskään tiedä, onko elinaikaa jäljellä viikkoja vai kuukausia. Jokainen vierailu voi siis ollla viimeinen. Tai sitten ei.
Kommentit (11)
Muita pitkän välimatkan kanssa painivia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tällainen tilanne. Asiaa helpotti, etätyömahdollisuus ja toisen vanhemman hoitovapaa. Lapset olivat paljon poissa eskarista ja koulusta, tehtiin tehtävät reissussa. Ajomatkat tehtiin usein yöllä, lapset nukkuivat ja me vanhemmat vuoroteltiin. Matka ilman taukoja kesti n. 8 tuntia ja taukoineen n. 10 eli säästettiin 2 tuntia tuolla tavalla. Rankkaa oli. Tuosta on toivottu nyt pari vuotta ja edelleen väsyttää. Mutta oli se sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Muita pitkän välimatkan kanssa painivia?
Ja tietysti tästä jouhtuvaa huono omaatuntokin vaivaa. En kuitenkaan voi sivuuttaa oman perheemme elämää useiden kuukausien ajaksi, jotta pystyisin olemaan lähellä sukulaistani. Oma työni ei etänä onnistu ja lasten elämä on täällä meidän kotipaikkakunnalla. Lentäen tehdyt matkat lyhentää toki matka-aikaa, mutta se ihan koko viikonloppu siihenkin menee ja käy pidemmän päälle turhan kalliiksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita pitkän välimatkan kanssa painivia?
Ja tietysti tästä jouhtuvaa huono omaatuntokin vaivaa. En kuitenkaan voi sivuuttaa oman perheemme elämää useiden kuukausien ajaksi, jotta pystyisin olemaan lähellä sukulaistani. Oma työni ei etänä onnistu ja lasten elämä on täällä meidän kotipaikkakunnalla. Lentäen tehdyt matkat lyhentää toki matka-aikaa, mutta se ihan koko viikonloppu siihenkin menee ja käy pidemmän päälle turhan kalliiksi.
Ap
Siis lapset on jo kaikki koululaisia. Mieskin tekee töitä (liikaakin) eli jatkuva reissaaminen on poisluettu. Käydään toki, eri kokoonpanoissa, mutta aivan liian harvoin. Epävarman tulevaisuuden huomioonottaen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen tilanne. Asiaa helpotti, etätyömahdollisuus ja toisen vanhemman hoitovapaa. Lapset olivat paljon poissa eskarista ja koulusta, tehtiin tehtävät reissussa. Ajomatkat tehtiin usein yöllä, lapset nukkuivat ja me vanhemmat vuoroteltiin. Matka ilman taukoja kesti n. 8 tuntia ja taukoineen n. 10 eli säästettiin 2 tuntia tuolla tavalla. Rankkaa oli. Tuosta on toivottu nyt pari vuotta ja edelleen väsyttää. Mutta oli se sen arvoista.
Ja jatkan vielä, että rahaa paloi meilläkin. Vajaassa puolessa vuodessa meni n. 4000 €. Mutta kyllä se kannatti silti. Sitä aikaa ei enää saa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vaan soitellaan tosi ahkerasti. Tiedän ettei se ole sama kuin kohtaaminen, mutta puhelut ovat olleet molempia ilahduttavia. Tietty kun on oikein vaikea vaihe, ei potilas jaksa edes puhua, silloin toivotellaan voimia ja soitetaan taas uudelleen heti kun on parempi hetki.
Ap:n ei kannata potee huonoa omatuntoa. Käytte niin paljon kuin elämä antaa myöten. Kerran kuukaudessakin on tosi paljon. Kyllä mekin välillähtee jäätiin "itsekkäästi" kotiin, kun tuntui ettei voimat riitä..sekään ei auta ketään, jos te uuvutte tai menetätte työnne tms. Onko miten läheisestä ihmisestä kyse? T. Nro 3 ja 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ei kannata potee huonoa omatuntoa. Käytte niin paljon kuin elämä antaa myöten. Kerran kuukaudessakin on tosi paljon. Kyllä mekin välillähtee jäätiin "itsekkäästi" kotiin, kun tuntui ettei voimat riitä..sekään ei auta ketään, jos te uuvutte tai menetätte työnne tms. Onko miten läheisestä ihmisestä kyse? T. Nro 3 ja 6
Joo, toinen vanhemmista. Onneksi ei ole yksin, puoliso on. Sekä veljeni perheineen asuu myös siellä lähistöllä ja tapaa viikottain. Eihän se toki minun osallisuuttani sulje pois. Mutta lohduttaa toki, että hänellä on muita läheisiä arjessaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ei kannata potee huonoa omatuntoa. Käytte niin paljon kuin elämä antaa myöten. Kerran kuukaudessakin on tosi paljon. Kyllä mekin välillähtee jäätiin "itsekkäästi" kotiin, kun tuntui ettei voimat riitä..sekään ei auta ketään, jos te uuvutte tai menetätte työnne tms. Onko miten läheisestä ihmisestä kyse? T. Nro 3 ja 6
Joo, toinen vanhemmista. Onneksi ei ole yksin, puoliso on. Sekä veljeni perheineen asuu myös siellä lähistöllä ja tapaa viikottain. Eihän se toki minun osallisuuttani sulje pois. Mutta lohduttaa toki, että hänellä on muita läheisiä arjessaan.
Ap
Miten pitkä välimatka teillä on? Paljon voimia, on tosi rankkaa teillä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ei kannata potee huonoa omatuntoa. Käytte niin paljon kuin elämä antaa myöten. Kerran kuukaudessakin on tosi paljon. Kyllä mekin välillähtee jäätiin "itsekkäästi" kotiin, kun tuntui ettei voimat riitä..sekään ei auta ketään, jos te uuvutte tai menetätte työnne tms. Onko miten läheisestä ihmisestä kyse? T. Nro 3 ja 6
Joo, toinen vanhemmista. Onneksi ei ole yksin, puoliso on. Sekä veljeni perheineen asuu myös siellä lähistöllä ja tapaa viikottain. Eihän se toki minun osallisuuttani sulje pois. Mutta lohduttaa toki, että hänellä on muita läheisiä arjessaan.
Ap
Miten pitkä välimatka teillä on? Paljon voimia, on tosi rankkaa teillä nyt.
Noin 10 tuntia suuntaansa. Lentäen lyhenee 3-4 tuntiin, mutta aikatauluista johtuen vaatii sen yöpymisen joka tapauksessa.
Niin usein pyrin tapaamaan kuin mahdollista. Kai loppuvaiheessa sentään sairaalaan pääsee? Toivottavasti. En ole ajatellut asiaa vielä niin pitkälle.