Olenko jotenkin outo, kun en nukuta lapsiani?

no nukahtaako lapsesi sänkyynsä noin vain?



ihanaa jos nukahtaa.. eihän siinä mitään outoa ole. itsekin olen tyytyväinen jos saan joskus lapsen unilleen ilman, että minun täytyy olla vieressä.

joskus harvoin täytyy käydä tuttia tarjoamassa avuksi.

mahdollisesti jotain pelkotiloja alkoi esiintyä, ja nyt lapsi tarvitsee aikuisen viereensä. Eipä siinä mitään, kivoja hetkiä kunhan uhmaraivarit saadaan ohitse. En halua itsekään nukahtaa yksin, en vaadi sitä lapseltanikaan nyt kun se ei enää tunnu hänestä luontevalta. Tutin poisjättäminen vaikutti varmasti myös tähän uuteen tyyliin.

ketään en ole koskaan nukuttanut.sänkyyn on viety ja saattaneet siellä tovin itsekseen lauleskella tai jodlata mutta ovat sitten nukkahtaneet omia aikojaan...en ole kosokaan ymmärtänyt kun lapsia nukutetaan jopa tuntitolkulla...meillä lapset tottuneet jo vauvasta asti siihen että itse nukahtavat...

kun itse en ole koskaan nukuttanut enkä edes ajatellut nukuttaa. Sori jos kuulostin " uholta" =D...

Vierailija:

Vien heidät sänkyyn, kun on aika nukkua ja sillä sipuli.

-- meillä ihan sama juttu, eli ei nukuteta. ja kyllä erään mieheni ystävän superäiti-vaimo jaksaa siitä nalkuttaa. on jopa vihjaillut, että lapsemme saavat trauman ja ´lapsi-vanhempi-suhde häiriintyy. tällä rouvalla vain yksi hemmoteltu kakara...

Noin toimitaan meilläkin. Laitan vauvan sänkyynsä, jonne se itse nukahtaa jonkin ajan kuluttua. Ei tosin aina, joskus se käy ylikierroksilla ja itkee. Silloin täytyy hyssytellä, sylitellä ja laulaa.

Hän vain innostuu läsnäolostani eikä osaa rauhoittua.

ne ovat asia erikseen (tosin olemme säästyneet niiltäkin)...mutta kuinkahan moni lapsi on totutettu siihen että aikuinen on nukuttamassa?sitä ihmettelen...en kuitenkaan pahalla itse en vaaan moiseen ryhtyisi...kukin tavallaan.

näin meilläkin toimittiin niin kauan kun lapsi täytti 2, vaihtoi lastensänkyyn, tutti jäi pois ja uhma tuli päälle. Siihen asti minä ihmettelin miten muut vanhemmat ovat niin hölmöjä, nyt osaan jo pitää pienempää suuta :)

eikä rauhoitu tavalliseen tapaan itse nukkumaan. Meillä iltatoimien jälkeen viedään /ohjataan lapsi sänkyyn. Annetaan unipusu ja peitellään. Niin helppoa se on kun osaa =)

kaikille niille, joiden lapset eivät nukahda helposti. Kyllähän ne ehtii meilläkin vielä tilanteet muuttua moneen kertaan.

Mä olen aina pitänyt outoina niitä ihmisiä, jotka nukuttavat tunti tolkulla lapsiaan. Lapseni ovat aina nukahtaneet 10 minuutissa itsekseen. Eikö se ole kamalan vaikeaa äidillekkin kun koko ilta menee siihen, että joutuu nukuttamaan lapsiaan? Mä saan nauttia siitä paljonpuhutusta omasta ajasta kun lapset menee nukkumaan.

Lapset 2v 8kk ja 11 kk ja alusta asti tehty niin.

Lapset jo 10 ja 12, pienin 9 kk eikä tulisi mieleenikään nukuttaa.

Hyvää yötä ja pusu riittävät.

Tai keskimmäistä ehkä muutaman viikon ajan silloin kun hän oli n. 10kk. Sekin oli vaan joku ihan ihme kausi, ei millään malttanut rauhoittua.



Eka ja kolmas ovat nukkuneet aina ilman nukutusta. Joskus aina yrittivät pompotella ties millä syillä, mutta itsekkäästi en rumbaan suostunut.



Nyt tuo nuorin on kolme vuotias eikä uni mienaa tulla iltaisin silmään jos on nukkunut päivällä päiväunet. Puoli tuntia pompii sängystä milloin pissahädän milloin janon vuoksi, tai haluan vielä halia ym.



Mutta sinne olen vaan kaikki aina sängyn pohjalle lykännyt. Osa on mölissyt hetken ja olen tarvittaessa huikkaillut ovelta, että pää tyynyyn. Muuten en nukuttamaan suostu.

esikoisen kanssa (lapsia 3), että lapsi jää omaan sänkyyn nukkumaan, mutta minä en jää nukuttamaan. Kaikki ovat näin nukahtaneet. Yksi jokelteli aikansa ja nukahti. Yksi lauleskeli ja nukahti. Kolmas vaan nukahti. Silloin kun on ollut lapsi sairaana tms. syy, olen minä tai mieheni lapsen vierellä silitellyt ja hyräillyt, että uni tulee (esim. vaikea nukkua räkätaudissa tai jos allergia kiusaa tms).

En ole itse asiassa koskaan nukuttanut. Meillä on ollut ihan alusta saakka sellainen marssijärjestys, että nukkuminen ja ruokailu ovat kaksi eri asiaa ja omissa sängyissä nukkuu kaikki. Mutta kyllä meilläkin on uhmaiässä ollut lyhytaikaisia ongelmia nukkumisen kanssa niin kuin aikaisemmillekin vastaajille oli monille tullut. Kai meillä on sitten kiltit lapset, nyt 1v ja 3v. (siis nukkumisen suhteen).

Luen iltasadun, peittelen, annan pusun, sanon hyvää yötä ja poistun huoneesta. Onko noi kaikki nukuttamista?

Siitä eteenpäin jokainen on ollut valmis nukahtamaan omaan sänkyynsä pelkästään sadun, pisun, pesun ja pienen iltajutustelun jälkeen - tyyliin " nuku sinä riiviö" .

Se vuosi oli lyhyt aika, nyt kun nuorinkin lapsi on jo 5 vuotias...