Lue keskustelun säännöt.
Italian aikuisvauvat- 65 prosenttia 18-34-vuotiaista italialaisista asuu yhä vanhempiensa luona.
01.05.2016 |
Mitä olette mieltä tästä ilmiöstä ja olisiko kivaa jos omat lapset asuis kotona 34-vuotiaaksi tai jopa vanhemmaksi? Itse olen huolissani miten nuo ihmiset pärjää sitten kun vanhemmat kuolee. Alempi teksti lainattu blogista mutta käykää lukemassa se
"Italiassa on mielenkiintoinen ilmiö, kun monet nuoret aikuiset jäävät asumaan vanhempiensa nurkkiin. Globaalisti ilmiö ei sinällään toki ole kovin kummoinen, asuuhan Japanissakin miljoonia aikuisia vanhempiensa nurkissa ja niitä kutsutaan ns. Hikikomoreiksi.
Tämä vanhempiensa nurkkiin jääminen johtuu pitkälti, siitä että nuorille aikuisille ei ole tarjolla enää niin paljon tasaisia työsuhteita, eikä heillä ole siten varaa siedettäviin asuntoihin.
Toisaalta myöskin esim. vaimon hankkiminen alkaa olla kiven alla johtuen ns. moderneista parisuhde dynamiikoista missä naiset ei tarvitse enää elättäjää. Myöskin sosiaaliturvat ym. on heikommat kuin esim. Suomessa ja pitkä kulttuurillinen perinne tukee tälläistä. Tämä kaikki on johtanut siihen, että nuoret aikuiset ei näe mitään järkeä muuttaa omilleen.
Suomessa tilanne on vähän toinen, täällä valtio sosiaaliturvineen on paljon vahvempi ja täällä on asuntoja enemmän vapaana ja tilat suuremmat, siksi täällä lapset yleensä sysätään omilleen jo hyvin nuorina. Tämä ei toki välttämättä ole sen parempi asia niinkään, eikä vähennä mitenkään syrjäytymistä -päinvastoin.Ja nähdäkseni myös Suomessa vanhempien nurkissa loisiminen on yleistymässä pikkuhiljaa.
Bamboccioni-ilmiö (isot vauvat) on yleistynyt Italiassa taantuman aikana nuorisotyöttömyyden huidellessa 40 prosentissa.
Noin 65 prosenttia 18-34-vuotiaista italialaisista asuu yhä vanhempiensa luona. Luku on Euroopan korkein. Esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa prosentti on 34 ja Saksassa 42.
Kulttuurisilla tekijöillä on tietysti merkitystä. Italialaiset perheet pitävät tiiviisti yhtä, ja aikuiset lapset asuvat mielellään kotona, jossa mamma hoitaa niin ruoka- kuin pyykkipuolenkin.
Bamboccioni-ilmiö on niin laaja, että Italian korkeinta oikeutta on vaadittu säätämään ikäraja, jonka ylittäneet eivät voi enää vaatia vanhemmiltaan elatusta."
https://vaestotiede.wordpress.com/2016/04/28/italian-aikuisvauvat-vanhe…
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 22-vuotias, ja tuntuisi kyllä todella absurdilta elää yhä vanhempieni kanssa ja vinkua heiltä rahaa opintoihini ja elämiseen.
Tiedostan, että nyt saaman opintotuet ovat tietenkin tavallaan vanhempieni&muiden ihmisten rahoja, mutta jotenkin asiaa ei kuitenkaan ajattele samalla tavalla - oletan, että valmistuttuani maksan valtiolle takaisin nostamani opintotuet verojen muodossa.
Kyllähän suomessakin aika moni ikäiseni asuu vanhemmillaan, ja ei siinä mitään. Mutta eikö tule tarve "itsenäisyydelle" ja omalle elämälle? (toki omaa elämää voi elää vanhempiensakin nurkissa, mutta onhan se aika eri asia.) Lähinnä siis niiden kohdalla, joilla vanhemmat tekevät ruuat ja maksavat, pesevät pyykit yms yms, eri asia tietysti jos on vaikka 22-vuotias, asuu kotona ja osallistuu esimerkiksi ruokien hankintaan ja ruuan laittoon. Mutta kyllä minua ainakin nolottaisi jos vanhemapani joutuisivat edelleen hoitamaan minua kuin 10-vuotiasta. Mutta eipä sille kai Italiassa voi mitään, jos töitä ei kerran ole eikä asuntojakaan?
Arvaa vaan, olisiko mulla ollut mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa 24-vuotiaana, jos olisin tehnyt tuon saman. Mutta yhdessä sovittiin perheen kanssa, että on järkevintä asua yhdessä ja säästää asuntoa varten eikä haaskata rahoja vuokraan ja kämyseen HOASin kämppään. Ja kyllä sitä sitten tunsi itsensä aikuiseksi ja kyvykkääksi, kun sai muuttaa itse hankkimaansa ja valitsemaansa asuntoon.
MInä aloitin asuntosäästämisen jo 15 vuotiaana. 18 vuotiaana muutin omilleni yksityiseen vuokra-asuntoon ja 20 vuotiaana ostin itse oman asunnon.
Kaikki katsos ei ole pummeja niin kuin sinä.
Pappa betalade? Tai ainakin hjälpte? :D Mä tien monia, joiden vanhemmat ovat systemaattisesti auttaneet asunnon ostamisessa ja sitten nämä reppanat jaksavat vielä ylpeillä sillä, kuinka ovat niin kovasti töitä oman kämpän eteen tehneet. Todellisuudessa nämä säästöt ovat tulleet enimmäkseen vanhempien lykkäämistä lahjarahoista tai säästetyistä lapsilisistä tms. Tai sitten vanhemmat ovat takaamassa asuntolainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi nähdä tilasto eriteltynä.
Suomessakin liki sata prosenttia 18-vuotiasta asuvat lapsuudenkodissaan. Parikymmpiseksi on ihan tavallista.
Mutta jos täällä yli kolmikymppinen asuu, niin kyseessä vammainen tai muuten syrjäytynyt totta kai. Italiassa näin ei ole. Ihan tavalliset aikuiset asuvat.
Älä keksi omiasi. Ei todellakaan ole normaalia että 20 vuotias asuu vanhemmillaan Suomessa
Kyllä on normaalia. Että älä puhu itse paskaa.
Suomessa halutaa lapsista eroon että ei tule kuluja. Tää on tätä köyhien arkea joita on tää palsta täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miten kukaan jää vapaaehtoisesti vanhempien nurkkiin? Muistan että lähdin riemumielin heti kun pystyin lukion jälkeen, menin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja oli ihanaa kun pääsi omaan rauhaan eikä kukaan ollut enää holhoamassa ja kyttäämässä. Itsenäistymisen kaipuu vain oli tosi suuri ja olin jo monta vuotta odottanut, että pääsen muuttamaan omilleni. Eri asia tietysti jos töitä ei löydy niin että ei vain voi lähteä.
Naurattaa nämä "omilleen muuttajat". Valtion ja kunnan tukiluukuille te muutatte ettekä omilleen.
Annoin yläpeukun, vaikka en täysin samaa mieltä olekaan. Itse muutin 18v, melko pian lukiosta valmistumisen jälkeen omilleni (tai oikeastaan yhteen poikaystävän kanssa ja vasta myöhemmin eron jälkeen ihan omilleni). Olin vain töissä eikä palkka ollut todellakaan iso, mutta sen verran, että en tukia nostellut . Erittäin mielelläni muutin pois vanhempien luota ja oli sen arvoista, vaikka tiukkaa teki välillä :) mutta joo, myöhemminhän minä sitten hain opiskelemaan ja pääsin valtion kirstuun käsiksi!
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa nuoret muuttaa n. 21 vuotiaana omaan kotiin. Suomessa ja Tanskassa Euroopan alhaisimmat iät.
Me ei ainakaan heitetä lapsia kotoota pois. Sen olen sanonut että 25 vuotiaana on lähdettävä.
Moni nuori muuttaa pois jos opiskelupaikka on vieraassa kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suomalaiselle nuorelle naiselle kotona asuminen on se ehdoton ounou. Peräkammarinpojat tietenkin sulkeutuvat viitasaarelaisiin hikikomeroihinsa heti kun työkyvyttömyyseläke myönnetään.
Siis pakottaako Italian laki vanhemmat elättämään kolmekymppiset lapset??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi olla totta kirjoitti:
Siis pakottaako Italian laki vanhemmat elättämään kolmekymppiset lapset??
No ilmeisesti ja ylikin kolmekymppiset. Kerran tähän lakiin muutosta nyt vaaditaan.
Onhan toi aika järkkyä. Kun Suomessa taasen voi lapsen heittää pois kotoa heti 18v päivänään vaikkei sillä olsi mitään tuloja tai asuntoa tiedossa...
Mä ainakin oletan, että vanhemmat kustantaa mun ruuat, viinat ja pajat. Ei ole lainkaan kohtuuton vaatimus kerran päättivät tehdä mut kysymättä ensin mun mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalaiselle nuorelle naiselle kotona asuminen on se ehdoton ounou. Peräkammarinpojat tietenkin sulkeutuvat viitasaarelaisiin hikikomeroihinsa heti kun työkyvyttömyyseläke myönnetään.
ei hitto repesin tälle :D
Voihan sitä ensimmäiseksi lähteä halveksimaan, mutta suoraan sanoen minusta olisi kiva jos Suomessakin perhe ja suku olisivat hieman läheisempiä ja tukisivat toisiaan enemmän koko ihmisen elämänkaaren ajan. Ja ettei avun pyytäminen, antaminen tai vastaanottaminen perheeltä olisi niin kauhean häpeällistä.
En nyt tarkoita että kolmikymppisten pitäisi asua vanhempien luona, mutta olisi kiva jos perheet ja suvut kantaisivat enemmän vastuuta toisistaan. Täällä tuntuu että vastuu on ulkoistettu liiaksi yhteiskunnalle, eikä vain taloudellinen vastuu vaan myös henkinen. Monessa maassa ei tulisi kuuloonkaan että 18-vuotias heitettäisiin pois kotoa sosiaalitukien varaan, tai että vanhus viettäisi viimeiset vuotensa yksin kunnallisessa hoitokodissa. Onko ihme että suomalaiset ovat niin älyttömän yksinäisiä ja masentuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä ensimmäiseksi lähteä halveksimaan, mutta suoraan sanoen minusta olisi kiva jos Suomessakin perhe ja suku olisivat hieman läheisempiä ja tukisivat toisiaan enemmän koko ihmisen elämänkaaren ajan. Ja ettei avun pyytäminen, antaminen tai vastaanottaminen perheeltä olisi niin kauhean häpeällistä.
En nyt tarkoita että kolmikymppisten pitäisi asua vanhempien luona, mutta olisi kiva jos perheet ja suvut kantaisivat enemmän vastuuta toisistaan. Täällä tuntuu että vastuu on ulkoistettu liiaksi yhteiskunnalle, eikä vain taloudellinen vastuu vaan myös henkinen. Monessa maassa ei tulisi kuuloonkaan että 18-vuotias heitettäisiin pois kotoa sosiaalitukien varaan, tai että vanhus viettäisi viimeiset vuotensa yksin kunnallisessa hoitokodissa. Onko ihme että suomalaiset ovat niin älyttömän yksinäisiä ja masentuneita?
Minusta suoraan sanottuna olisi hirveää, että vanhempani ja sukuni sekaantuisivat elämääni koko ajan ja tyrkyttäisivät mielipiteitään joita en kaipaa. Olisivat rimputtamassa ovikelloa vierailuista ilmoittamatta ja olivat luonani koko päivän. Jos tekisin jotain mitä suku ei hyväksy, joutuisin suvun vanhimpien puhutteluun. Naisena joutuisin raatamaan vanhempiani palvellen, kun he alkaisivat sairastaa.
Niitä huonoja puolia on vaikka miten paljon, jos suvun kanssa on tiiviisti tekemisissä. En ole ikinä ollut yksinäinen vaikka olen asunut yksin 10 vuotta. Mutta tuollainen yhteisöllisyys tekisi elämästäni sanoin kuvaamattoman kurjaa.
Eikä minua heitetty ulos 18-vuotiaana, vaan lähdin innosta kiljuen. Vaikka vanhemmat olisivat halunneet pitää minut luonaan ja haluaisivat kai vieläkin että muutan takaisin, 3-kymppisenä. Eikä kotioloissa vikaa ollut, halusin vain rakentaa oman elämän mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
eikä kukaan ollut enää holhoamassa ja kyttäämässä.
Kaikkien vanhemmat eivät holhoa ja kyttää kuten sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä ensimmäiseksi lähteä halveksimaan, mutta suoraan sanoen minusta olisi kiva jos Suomessakin perhe ja suku olisivat hieman läheisempiä ja tukisivat toisiaan enemmän koko ihmisen elämänkaaren ajan. Ja ettei avun pyytäminen, antaminen tai vastaanottaminen perheeltä olisi niin kauhean häpeällistä.
En nyt tarkoita että kolmikymppisten pitäisi asua vanhempien luona, mutta olisi kiva jos perheet ja suvut kantaisivat enemmän vastuuta toisistaan. Täällä tuntuu että vastuu on ulkoistettu liiaksi yhteiskunnalle, eikä vain taloudellinen vastuu vaan myös henkinen. Monessa maassa ei tulisi kuuloonkaan että 18-vuotias heitettäisiin pois kotoa sosiaalitukien varaan, tai että vanhus viettäisi viimeiset vuotensa yksin kunnallisessa hoitokodissa. Onko ihme että suomalaiset ovat niin älyttömän yksinäisiä ja masentuneita?
Puhut täyttä asiaa! Etenkin tuo viimenen lause on sellanen johon auttaisi se että perheet/suvut pitäisi yhtä. Suomalaiset on vaan liian häveliäitä/itsepäisiä niin ei se toimisi täällä :P
Olen asunut 8v vuokralla, mutta koska palkkani on pieni, niin mietin josko muuttaisin vanhempien luokse pariksi vuodeksi, jotta saisin säästettyä omistusasuntoon. Olen nyt 30. Elämä ei mennytkään niin kuin suunnitteli.
Tuskin kukaan tarkoittaa että Suomessakin pitäisi siirtyä ääripäästä toiseen. Joskus vaan hieman surettaa miten etäisiksi ja irrallisiksi suku, omat aikuistuneet lapset ja lapsuudenperhe monelle jää. Kaikessa on puolensa, eikä meidän systeemimme välttämättä ole sen parempi kuin muillakaan.
Vanhan vitsin mukaan Jeesus oli italialainen: Hän asui vanhempiensa nurkissa kolmikymppiseksi, hän uskoi äitinsä olevan neitsyt, ja oli ihme jos hän ikinä teki mitään.
Kai te ymmärrätte, että ei Italiassa ole mitään opintotukea, opiskeleva italialainen ei saa mistään rahaa. Lisäksi on aika luksusta, että täällä Suomessa opiskelijat asuvat yksiöissä. Italiassa omillaan asuva opiskelija asuu solussa, jossa ehkä jopa samassa huoneessa asuu joku toinen, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Jos yhden lapsen asumiseen ja elämiseen menee tonni kuussa ja on vaikka kolme lasta, niin monellakaan perheellä ei ole varaa pistää kolmea tonnia, jopa enemmänkin, omien menojensa lisäksi haisemaan. Palkat eivät Italiassa ole kovin hääppöset, vaikka hintataso onkin Suomen luokkaa.
Italian aikuisvauvat- 65 prosenttia 18-34-vuotiaista italialaisista asuu yhä vanhempiensa luona.
vs
Suomen aikuisvauvat- 65 prosenttia 18-34 -vuotiaista asuu yhä yhteiskunnan elätettävinä.
No mä tunnen tällaisen "aikuisvauvan" (30+) ja kyllä se olisi kamalaa elämää, toinen on täysin vanhempiensa armoilla, ei osaa pyykätä tai laittaa ruokaa eikä tehdä mitään itsenäisiä päätöksiä, äiskä ja iskä on hänen parhaat kaverit.. itse kannustan omia lapsiani itsenäisyyteen ja toivon, ettei kukaan notkuisi enää meidän nurkilla yli 25-vuotiaana, ei ainakaan ilman hyvää syytä.