Olen 20-vuotias ja tuntuu että olen viisaampi kuin 80% tuntemistani "aikuisista"

Ei se mitään, aika monella on tuo vaihe kunnes "elämä opetaa".

Olen 30-vuotias ja voin kertoa, että tilanne vain pahentuu aikaa myöten. Ihmiset ovat tyhmiä ja välinpitämättömiä ja heitä kiinnostaa vain oma napa.

Riippuu kai miten määrittelet viisauden.

Niin mäkin tunsin, nyt päälle kymmenen vuotta myöhemmin tuntuu että en silloin, enkä vieläkään, tiedä hittojakaan mistään.

Miten näet maailman?

Niinpä. Tiedän tunteen.

Tosin nyt 40v iässä olen huomannut että ehkä olinkin aikapaljon väärässä...

Se johtuu ihan vaan siitä, että todennäköisesti oletkin viisaampi monissa asioissa. Lisäksi sulla on ns kirjatieto vielä suht tuoreessa muistissa. Elämänkokemukseltasi kuitenkaan et ole viisaampi vanhempiasi.

Vasta 20-vuotiaana? Mulla tuo vaihe oli jo 13 - 14 -kesäisenä.

Minustakin tuntui sinun iässäsi tuolta. Elämä opettaa niitä harmaan eri sävyjä sinullekin. Ja luulen, että aika moni näkee tällä hetkellä maailman aika synkkänä paikkana. Pitää keskittyä niihin arkisiin pieniin onnenhetkiin niin taas jaksaa:)

Joo ymmärrän. Ajattelin näin jo 16-kesäisenä. Nyt tuosta on kulunut jo 10 vuotta ja edelleen maailma näyttää "yhtä synkältä".

Inhottavaahan se on toisinaan sen vuoksi, että vanhemmat henkilöt usein tytöttelevät (tai yrittävät) ja joissakin keskusteluissa/argumentaatiota vaativissa tilanteissa vetoavat omaan elämänkokemukseen ja enhän minä voi tietää (vielä) kun olen niin nuori. Siis oli kyse mistä asiasta tahansa. Mutta koska olen hyvä argumentoimaan ja yleissivistykseni on normaalia laajempi, asia kääntyy heitä vastaan ja tuon tämän argumentointivirheen myös suoraan esille keskustelussa. Harmihan se on, vaikka tunnen kyllä paljon itseäni iäkkäämpiä ja älykkäämpiäkin ihmisiä. Typeryys vain ärsyttää.

Ehkä et tunne oikeasti heitä muita joten et voi tietää onko ne viisaita

Vierailija kirjoitti:

Olen 30-vuotias ja voin kertoa, että tilanne vain pahentuu aikaa myöten. Ihmiset ovat tyhmiä ja välinpitämättömiä ja heitä kiinnostaa vain oma napa.

Ei kaikki, minullakin kova maailmantuska ja jo pelkät talousuutiset saa veren kiehumaan. Mutta iän myötä oppii myös empatiaa niitä kohtaan, jotka eivät stressaa ja murehdi itseään hengiltä, opin olemaan jopa kateellinen tuosta kyvystä olla saamatta sydänkohtausta alle 5kymppisenä;)

Vierailija kirjoitti:

Joo ymmärrän. Ajattelin näin jo 16-kesäisenä. Nyt tuosta on kulunut jo 10 vuotta ja edelleen maailma näyttää "yhtä synkältä".

Inhottavaahan se on toisinaan sen vuoksi, että vanhemmat henkilöt usein tytöttelevät (tai yrittävät) ja joissakin keskusteluissa/argumentaatiota vaativissa tilanteissa vetoavat omaan elämänkokemukseen ja enhän minä voi tietää (vielä) kun olen niin nuori. Siis oli kyse mistä asiasta tahansa. Mutta koska olen hyvä argumentoimaan ja yleissivistykseni on normaalia laajempi, asia kääntyy heitä vastaan ja tuon tämän argumentointivirheen myös suoraan esille keskustelussa. Harmihan se on, vaikka tunnen kyllä paljon itseäni iäkkäämpiä ja älykkäämpiäkin ihmisiä. Typeryys vain ärsyttää.

Viisautta on myös antaa kaikkien kukkien kukkia ja olla korottamatta itseään muiden yläpuolelle. Moni meistä ajattelee itsestään samoin kuin sinä.

Olavi Uusivirta on tainut tehdä laulunkin tuosta tunteesta.

Ei siihen nykyaikana paljon tarvita, että tuntee itsensä viisaammaksi.

80% ihmisistä tuntee olevansa fiksumpia kuin ihmiset keskimäärin ovat...

Vierailija kirjoitti:

Niin mäkin tunsin, nyt päälle kymmenen vuotta myöhemmin tuntuu että en silloin, enkä vieläkään, tiedä hittojakaan mistään.

Mutta voihan tuo pitää kuitenkin paikkansa, kun eihän me tiedetä millanen tuo vertailujoukko on? Esimerkiks jos sukulaisissa on pelkkiä alkoholisteja, ni ei se viisaus ole välttämättä näihin aikuisiin pesinyt. Toisaalta toi voi olla myös narsismin ensioireita.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30-vuotias ja voin kertoa, että tilanne vain pahentuu aikaa myöten. Ihmiset ovat tyhmiä ja välinpitämättömiä ja heitä kiinnostaa vain oma napa.

Juuri näin (eivät kaikki tietenkään, mutta liian moni..) Iän myötä on kasvanut vain kärsivällisyys ja pyrkimys ymmärtää, tai ainakin olla osoittamatta halveksuntaa. Tosin täytyy mainita, että edes älykkyys ei ole piirre jota ihmisessä eniten arvostan, vaan kunnioitus ja välittäminen (ei vain lähipiiristä vaan eritoten ihmisistä ja samoin luonnosta yleensä; tämä mielestäni mittaa todellista moraalia, kun sen edellytyksenä ja määrittäjänä eivät ole henk.koht. tunnesiteet).

T. 10

Olikohan se Mark Twain joka kirjoitti vapaasti lainaten suunnilleen näin: "Kun olin parikymppinen, totesin että isäni on täysi idiootti. Kun täytin kolmekymmentä, ihmettelin miten paljon hän oli kehittynyt kymmenessä vuodessa."

Tajusitko?

Osa ihmisistä on kyllä ihmeellisen epäloogisia. Myös monet antavat omien ennakkoluulojen ja pelkojen ohjailla sen sijaan, että ottaisivat vastaan uutta informaatiota ja tutkisivat asioita avoimin mielin. 

Siitä huolimatta vuodet tulee kasvattamaan tuota jonkin verran pois. 20-vuotiaana asiat oli vielä ihanan yksinkertaisia. Oikea ja väärä oli helpommin eroteltavissa (on se edelleen joissain asioissa), mutta nyt melkein 10 vuotta myöhemmin näkee niitä harmaan sävyjä ihan eri tavalla. 

Ja mitä enemmän sitä oppii maailmasta, niin sitä enemmän sitä ymmärtää miten vähän loppujen lopuksi tietääkään.