Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En vain voi käsittää äitejä jotka raapustavat synnytyskertomuksia

Vierailija
22.02.2006 |

tarkalleen koko homman kulusta. Itse olen synnyttänyt mutta eipä mulla ole hajuakaan missä vaiheessa " kohtu oli 7 cm auki" tai " kolme cm auki" tms. Ei mulle kätilö puhunut mistään kalvojen puhkaisuista eikä mistään. Sanoin vain että nyt tekisi mieli alkaa työntää niin kätilö sanoi että työnnä vaan. Eipä siinä sen kummempia.



Jotain syystä asiasta halutaan tänä päivänä tehdä niin mahdottoman iso. Musta tulos on tärkein eikä se varsinainen tapahtuma.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse kyllä mielelläni lueskelen toistenkin synnytyskertomuksia.



t: syksyllä neljännen saava

Vierailija
2/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mulla ainakin synnytyksen kulut on tarkkaan tiedossa ja ne on mulle niitä suurimpia asioita maailmassa.



t:2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmettelen kyllä samaa kuin ap, että miten ihmeessä voi tietää kaiken niin tarkkaan. Ehkä se epiduraali sitten lievittää kipuja niin paljon, että muistaakin jotain. Itellään on aika hämärää, mutta ihan positiiviset fiilikset.

Vierailija
4/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisille se on yksi pieraisu vaan, ja toisille elämää suurempi juttu.

Ja kakkonen ei ainakaan ole saanut epiduraalia kaikista, joten se ei asiaan vaikuta millään tavoin.

Vierailija
5/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka hommaavat lapsia urakalla niin he varsinkin ovat kiinnostuneita rustaamaan kertomuksia? Kun joillekin lasten saanti on niin tärkeää että niitä tehdään ja paljon.

Vierailija
6/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei synnytys ole elämää suurempi, vaan tietenkin juuri niin suuri kuin elämäkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen kyllä kaikista synnytyksistäni ihan tietoinen, pidimpä jopa pientä päiväkirjaakin synnytyksen aikana, kunnes on ollut aika ryhtyä ponnistamaan. Kahdesti sain epiduraalin, kerran synnytin ilman mitään lievitystä. Jokainen synnytys on erilainen ja jokainen synnyttäjä kokee synnytystilanteen omalla tavallaan.



On ihan mukavaa purkaa ajatuksiaan paperille, sillä aivoissa liikkuu kaikkea synnytyksen aikana. Ja on se kanssa tapa kanavoida ajatuksia pois kivusta.



Ja tykkään lukea myös muiden kertomuksia synnytyksistään, vaikka se ei (toivottavasti) enää olekaan minulle edessä oleva juttu :)

Vierailija
8/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle ei tulisi mieleenkään laittaa minnekään nettiin mun synnytyskertomusta. Se on mulla ihan paperilla ihan vaan omaan käyttööni, ja ehkä jonain päivänä annan sen lapselleni, ehkä en.

Koen synnytykseni niin henk.koht. asiana että en edes halua sitä jakaa jonkun kanssa.

Eikä mua oikeen kiinosta muiden synnytykset. Olisin lähinnä kiusaantunut niiden lukemisesta, koska koen ne liian intiimiksi.



Ja en kyllä muista kuinka kauan synnytkseni kesti, miten pitkä oli ponnistusvaihe ja missä vaiheessa olin montako senttiä auki. Koska sillä ei sinänsä ollut minulle merkitystä, muistan vaan äksyn kätilön ja välinpitämättömän lääkärin, koska niillä asioilla oli merkitystä minulle sillä hetkellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ne, joiden mielestä jo " pelkkä" synnytys siitä tuloksesta puhumattakaan on tärkeä asia ja jotka haluaa ottaa asioista selvää, ja ne, joiden mielestä hälläväliä miten menee, kunhan saa terveen lapsen. Noin karkeasti ottaen. Minä en ymmärrä ap:n edustamaa kakkostyyppiä ollenkaan, itselleni on tärkeää tietää, mitä tapahtuu, olla itse aktiivinen, työstää tapahtumia jälkikäteen ja muistaa ne. Mutta eipä siinä mittään, erilaisia ollaan.



Tuota vaan, että revitellä noin yksityistä asiaa itsestään...harva täällä kirjoittaa omalla nimellään, niin että joku voisi siitä kertomuksesta tunnistaa. Minä en pidä nimimerkillä kirjoittamista minään julkisena toimintana.

Vierailija
10/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ne joita ei kiinnosta, voivat hyvin jättää väliin, eikö?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun luokittelut noin hienosti sujuu. Eri asia sitten on löysinkö itseäni kummastakaan luokasta.



Vierailija
12/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen kirjoittanut koko synnytykseni ylös, oli se vain niin maaginen heti --> alusta loppuun saakka. Silloin aika pysäthyy ja saa kokea jotakin aivan ihmeellistä ja ihanaa.

Ja mielestäni ne ovat nyt ihanat muistot lapselleni hänen muitokirjassaan; synnytyskertomukseni, kopiot partogrammista ja sairaalan synnytyskertomuksesta.



Sillä haluan viestittää lapselleni, kuinka tärkeää hänen olemassa olonsa on minulle aina ollut. Ensi hetkistä saakka.

(Pidin myös raskauspäiväkirjaa, johon liimasin joka ikisen lippusen ja lappusen, mitä raskauteen liittyen sain --> jopa ulrtaäänien laskut ;P ja maha kuvattiin 2kertaa kuussa samasta kuvakulmasta, joissa se kasvu sitten näkyy.)



<3



Nyt odotan toista (rv32) ja sama päiväkirja ollut koko ajan tekeillä.



...eikä ne kätilöt ole kenellekään synnyttjälle ilkeitä; riippuu ihan omasta käytöksestä ja asenteesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en osaisi kirjoittaa niin hyvin.

Vierailija
14/14 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en täällä ole omista kokemuksista kertonut mutta halusin kertomukset itselleni ihan sen vuoksi kun itselläni ajantaju katosi täysin synnytyksen aikana enkä tiennyt missä vaiheessa milloinkin oltiin.