Lue keskustelun säännöt.
Koita nyt sitten aikuisena oppia hyväksi keskustelijaksi
Hilipazuippa
27.04.2016 |
Hei te sosiaalisesti lahjakkaat, ajattelevat ihmiset. Kaipaisin mielipiteitä.
Erottuani olen koittanut alkaa rakentaa elämääni uudestaan ja löytää uusia sosiaalisia kontakteja. Olen vain auttamattoman tylsä. Jaa mistäkö minä sen tiedän? No kun muutama tutumpi ihminen on sen minulle uskaltanut suoraan sanoa ja vieraat haukottelevat usein kertoassani heille juttuja. Tunnen sen itse myös kun toisen mielenkiinto hiipuu ja olen itse väsynyt noiden tilanteiden jälkeen.
Kyse ei ole itseluottamuksen puutteesta, eikä siitä että olisin tyhmä, sivistymätön, tai että elämässäni ei tapahtuisi mitään. Olen matkustellut paljon, harrastanut kaikenlaista ja minulle on tapahtunut todella jänniä asioita elämäni varrella. Luen paljon ja seuraan asioita ja olen kiinnostunut vähän kaikesta. En vain osaa keskustella mistään ja vaikka kuinka yrittäisin miettiä mistä puhuisin, aiheet kun eivät tule mieleeni luonnostaan. Kaiken lisäksi perusilmeeni on valitettavasti, no, peetä syöneen näköinen. Tässä on lähtökohdat :D
Ennen kuin tämä surkuttelu menee liian pitkälle, kerron vielä yrittäneeni vaikka mitä. Iloisempaa ilmettä ja äänensävyä, aktiivisempaa ja vastaanottavaisempaa asentoa, erilaisia keskustelukumppaneita, hymyä, huumoria ja mitä vain. Olen lukenut aiheesta jopa kirjoja. Keskustelunaiheita olen myös yrittänyt laidasta laitaan ja kysellä toiselta paljon ja myös puhua enemmän tai vähemmän määrällisesti ja olen myös hakeutunut erilaisiin tilanteisiin tarkoituksella. En vain osaa tätä ja kyllä, todella kovasti tahtoisin oppia. Olen auttamattoman kömpelö ja / tai kiusallinen tai jotain....
Ainoa missä olen todella taitava on syvälliset analyysit ja syvällisyyksien pohtiminen, mutta tuo nyt ei ainakaan ole minulle uusia ystäviä tuonut. Tylsän lisäksi olen ollut liian vakava. Heheh, mitä tahansa apua otetaan vastaan... :)
Kommentit (7)
JA koska olet selvästi lukenut paljon, on sinulle varmaan kertynyt paljon knoppitietoa erilaisista asioista. Niitä vois myös kertoa seurassa, esim tiesittekö että plutossa on sydämen muotoinen kuvio (tms valitse knoppi sen mukaan kuinka paljon yleistietoa ko. ihmisellä arvelet olevan eli lukeeko paljon, seuraako uutisia jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastihan kuulostat tosi symppikseltä. Tuli mieleeni, että edustatko ikäsi tai synnyinpaikkakuntasi perusteella ns. vanhan mallin keskustelukulttuuria, joka vielä hetki sitten oli se normaali tapa jutustella. Kerrottiin asioita pitkän kaavan mukaan. Keskustelukulttuuri on muuttunut niin, että yli kolmen minuutin puheenvuorot on pitkästyttävää jaarittelua. Ihmiset eivät jaksa enää kuunnella toisiaan. Keskustelun on oltava nopeaa, asian ytimeen on mentävä heti ja siinä pitää olla joku juju. Sellainen taustoittaminen tai tunnetilojen luominen on vähän kuin mennyttä aikaa.
Usein, kun koolla on monia eri-ikäisiä ihmisiä, huomaa kuinka vähän vanhemmat (eikä tarvitse olla edes vanha) ei meinaa pysyä perässä. He ovat sosiaalistuneet erilaiseen keskustelukulttuuriin, siis oikeasti keskustelevat. Heidän keskittymiskykynsä on suorastaan ällistyttävä, monta minuuttia kerrallaan.
Karsi jutuistasi kaikki mitä joku muu on sanonut tai tehnyt. Jos ajattelet että sulla on tässä joku hauska juttu jonka joskus kuulit, kerronpa sen, niin lähtökohtaisesti silloin menee metsään koska ihmiset ei halua kuunnella hauskoja juttuja jonka joku on joskus kuullut. Se aika on vähän kuin mennyt. Kontaktit ovat nopeita ja juttujen pitää siksi olla nopeita.
Tuntuu kyllä, että et ap ole pahimmanlaatuinen tylsimys. Juuri ne kammottavimmat eivät koskaan kyseenalaista itseään, vaan vetävät niitä 5-10 minuutin monologeja siitä huolimatta, että kuulijakunta kaikkoaa ympäriltä. Ei kannata ottaa paria yksittäistä "tylsä" arviota totuutena: ehkä olit tylsä heille, mutta ei toisille. Jos olet rauhallinen, maailmaa nähnyt henkilö, jolla on tietoa niin kaltaisesi nauttivat varmasti seurastasi. Keskity vaan siihen rentoutumiseen ja ole edelleen aktiivinen: aikuisena on ihan oikeasti vaikea saada uusia ystäviä.
Minusta tylsiä ovat vain sellaiset jotka puhuvat VAIN itsestään. Aina. Jos joskus vahingossa puhe kääntyy toiseen ihmiseen niin kyllä keksivät keinon kääntää puheen jälleen itseensä. Sitten kun jäävät yksin niin syyttävät siitäkin muita, esim etteivät kestäneet tämän ihmisen upeaa persoonallisuutta.
Hei kiitti paljon jo näistä! Sain kommenteistanne tosi hyvää ajattelemisen aihetta.
Tuo jaarittelu voi tosiaan olla se minun akilleen kantapääni. Höpötän todellakin niitä taustoja ja pohdin puhuessani kaikenlaista. Nyt pitäs löytää joku "uhri" sitten kehen testata tätä teoriaa.... :D
Vielä yksi kysymys. Pidättekö itse keskustelukumppanista joka on hieman vakavampi ja hymyilee toisinaan, vai sellainen joka on kiltin ystävällinen, eikä väitä vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen kirjoitti:
Hei kiitti paljon jo näistä! Sain kommenteistanne tosi hyvää ajattelemisen aihetta.
Tuo jaarittelu voi tosiaan olla se minun akilleen kantapääni. Höpötän todellakin niitä taustoja ja pohdin puhuessani kaikenlaista. Nyt pitäs löytää joku "uhri" sitten kehen testata tätä teoriaa.... :D
Vielä yksi kysymys. Pidättekö itse keskustelukumppanista joka on hieman vakavampi ja hymyilee toisinaan, vai sellainen joka on kiltin ystävällinen, eikä väitä vastaan?
Minä tykkään keskustelukumppanista, joka on vilpitön mutta tahdikas. Siis varmaan sellainen vakavampi ja toisinaan hymyilevä ja sellainen, joka kertoo mielipiteensä mutta ei ihan joka asiassa. Eli jos kerron jonkin henkilökohtaisen asian, en halua että toinen alkaa moralisoida tai opettaa vaan ehkä jakaa jotain itse kokemaansa. Sitten jos puhutaan vähän yleisemmistä asioista, on kiva kun toinen kertoo oman mielipiteensä, muttei vähättele mun näkemystäni. Siis ei tavallaan "väitä vastaan" vaan on aikuinen ihminen, joka kertoo omista ajatuksistaan ja antaa happea toisten ajatuksille. Yleensä, jos juttelen jotain ja vastapuoli on selkeästi sanomatta mitään, tulee sellainen olo että hän pitää mua tyhmänä tai tuomitsee mut jotenkin (tyyliin "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään").
Heippa! Itse puhun liikaa ja tarinani pitkittyvät puuduttavaksi:D Joten olen pyrkinyt puhumaan vitsailevasti ja lyhentämään jutun mielellään muutamaan lauseeseen ja kerro heti ensimmäisenä se mielenkiintoisin kohta. Esim haluat kertoa pelottavasta tilanteesta safarilla. Älä aloita sillä missä tarkalleen olitte ja ketä oli mukana ja mitä sitä ennen oli tapahtunut, vaan menet suoraan asiaan: Kerran safarilla tuli uiskenneltua vähän krokotiilin kainalossa! Jos muut kiinnostuvat, voit jatkaa yksityiskohdilla. Koita vastata max. kahdella lauseella. Hyvä että olet alkanut hymyilemään ja parantamaan kehonkieltä. Myös itsestään vitsailu saa ihmiset yleensä pitämään sinua sympaattisena. Pieni epävarmuus ja huumorintaju on aina viehättävää:)