Miksi pelaajat/pelien puolustajat eivät hyväksy minkäänlaista kritiikkiä?
En ole koskaan kohdannut ihmisryhmää, joka eläisi yhtä vahvasti omassa kuplassaan.
Monet fitness-ihmiset puhuvat avoimesti elämäntavan/ilmiön ns. negatiivisista piirteistä (joita en itse allekirjoita). Monet poliitikot pyrkivät saamaan aikaan vuoropuhelua eri mieltä olevien kanssa. Monet uskovaiset keskustelevat avoimesti ja rakentavasti ateistien kanssa. Jopa osa läskeistä myöntää, että roskaruoka on epäterveellistä.
Mutta pelaajat eivät hyväksy mitään tieteellistä tutkimusta, joka ei sovi täysin yhteen heidän maailmankuvan kanssa. He eivät suostu myöntämään peleihin liittyvän mitään lieveilmiöitä ja pitävät päätään puskassa haukkuen kaikki eri mieltä olevat.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä se "peleistä englantia oppineen pojan" oikeasti lukevan esim palkittua kaunokirjallisuutta (ei fantasia/scifi) englanniksi heheheheh
juuri muutama päivä sitten poikani kertoi vähän hämmästyneenä pystyneensä lukemaan palkinnon saaneen kirjan, jossa on myös paljon murteita.
Hän on kyllä myös kiinnostunut kielestä ja kulttuureista ja esim.juttelee paljon muistakin asioista kuin peleistä pelikavereidensa kanssa. Esim.nyt erään kuwaitilaisen kanssa Ramadanista.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä se "peleistä englantia oppineen pojan" oikeasti lukevan esim palkittua kaunokirjallisuutta (ei fantasia/scifi) englanniksi heheheheh
Pojan? Itse olen 30vuotias nainen, pelaillut pienestä asti. Nykyään mmo pelejä. Ei ole mitään vaikeuksia lukea kaunokirjallisuutta -> eri asia että kiinnostaako moinen, ei.
Pelaaminen on ja tulee aina olemaan rakas harrastus enkä todellakaan ole ikinä siitä ollut hiljaa. Kerron samantien mitä teen vapaa-ajallani töiden jälkeen oli kysyjä sitten kuka tahansa.
No, ainakin tällä palstalla se pelaamiseen kohdistuva "kritiikki" on ollut lähinnä muutaman sanan pituisia pelaajiin kohdistuvaa näsäviisastelua ja toisinaan suoranaista haistattelua. Mitään kovin järkevää ja asiallista kritiikkiä ei juurikaan ole ollut (yleensä sitä ovat esittäneet vain pelaajat itse).
Tuollaisten viestien jälkeen on turha ruikuttaa, siitä, että pelaamisen mahdollisista ongelmista ei muka saisi täällä puhua. Kyllä saa, kunhan sen tekee asiallisesti ja ilman yleistyksiä ja haistattelua.
Onhan totta, niinkuin kaikessa muussakin, että liika on aina liikaa ja addiktiot ovat haitallisia. Pelaaminen tietokoneella tai konsolilla on itselleni rentoutumiskanava. Aggressiivisia ja väkivaltaisia pelejä pelaan eniten kun olen voimakkaasti sressaantunut tai minua ottaa päähän (oiva esimerkki kun olin töissä paikassa jonka esimies otti aivoon ja jouduin nollaamaan joka päivä kunnon mätöllä). Rauhallisia pelejä pelailen paljon, kun haluan muuten kuluttaa aikaa rentoutuen. Hyvä videopeli on parhaimmillaan kuin todella hyvän kirjan ja elokuvan yhdisdtelmä. Herättää voimakkaita tuntemuksia ja siihen uppoutuu. Pelit ovat kulttuuria siinä missä teatterikin.
On toki monia ihmisiä, jotka pelaavat ilman kykyä hallita elämäänsä ja silloin voidaan puhua ongelmasta. Toinen ongelma on, jos pelaaja ei enää kykene vetämään selkeää rajaa todellisen elämän ja virtuaalielämän väliin, mutta näillä ihmisillä peliongelmat juontavat juurensa mielenterveydellisistä ongelmista. Liian pelaamisen myös tiedetään haittaavan nuorten ihmisten kehitystä ja keskittymistä ja aiheuttavan kiukuttelua, kun monen tunnin putki katkaistaan. Taukoja tulee siis pitää tässäkin harrastuksessa, siinä missä muissakin. Juokseminenkin muuttuu epäterveelliseksi, kun sitä tarpeeksi kauan putkeen tekee.
Tarkoitin siis, että liiallinen pelaaminen haittaa nuorten ihmisten kasvua ja kehitystä.
Edellinen
Vierailija kirjoitti:
Onhan totta, niinkuin kaikessa muussakin, että liika on aina liikaa ja addiktiot ovat haitallisia. Pelaaminen tietokoneella tai konsolilla on itselleni rentoutumiskanava. Aggressiivisia ja väkivaltaisia pelejä pelaan eniten kun olen voimakkaasti sressaantunut tai minua ottaa päähän (oiva esimerkki kun olin töissä paikassa jonka esimies otti aivoon ja jouduin nollaamaan joka päivä kunnon mätöllä). Rauhallisia pelejä pelailen paljon, kun haluan muuten kuluttaa aikaa rentoutuen. Hyvä videopeli on parhaimmillaan kuin todella hyvän kirjan ja elokuvan yhdisdtelmä. Herättää voimakkaita tuntemuksia ja siihen uppoutuu. Pelit ovat kulttuuria siinä missä teatterikin.
On toki monia ihmisiä, jotka pelaavat ilman kykyä hallita elämäänsä ja silloin voidaan puhua ongelmasta. Toinen ongelma on, jos pelaaja ei enää kykene vetämään selkeää rajaa todellisen elämän ja virtuaalielämän väliin, mutta näillä ihmisillä peliongelmat juontavat juurensa mielenterveydellisistä ongelmista. Liian pelaamisen myös tiedetään haittaavan nuorten ihmisten kehitystä ja keskittymistä ja aiheuttavan kiukuttelua, kun monen tunnin putki katkaistaan. Taukoja tulee siis pitää tässäkin harrastuksessa, siinä missä muissakin. Juokseminenkin muuttuu epäterveelliseksi, kun sitä tarpeeksi kauan putkeen tekee.
Itse pelaan pelejä aika samalla tavalla.
Silloin kun olen stressaantuneessa tai ärtyneessä tilassa, tykkään pelata Doomin tai Wolfensteinin kaltaista fps-räiskintää, ja sitten kun haluan pelata jotain rauhallisempaa ja itselleni rentouttavaa, tykkään pelata vaikka Hellbladea, jossa on kyllä taistelukohtauksia tasaisin väliajoin, mutta pääpaino on kuitenkin pulmien ratkaisussa (jotka ovat sopivan yksinkertaisia) tai maisemien ja paikkojen fiilitelyssä. Tai sitten vaihtoehtoisesti pelaan jotain täysin väkivallatonta peliä, esim. Flower.
Tämän on juuri pelaamisen hyvä puoli, että sitä on niin monelaista ja eri tilanteisiin sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida aloittaja olla mikään penalin terävin kynä.
Penaali kirjoitetaan kahdella a:lla.
Hmm. Mitä mieltä olette tästä:
Mielestäni pelit OVAT tehneet minusta väkivaltaisemman. Elokuvat ainakin. Tämän pystyn myöntämään, koska itselläni on kyky tarkastella itseäni ulkopuolelta.
Maanjäristys kirjoitti:
Hmm. Mitä mieltä olette tästä:
Mielestäni pelit OVAT tehneet minusta väkivaltaisemman. Elokuvat ainakin. Tämän pystyn myöntämään, koska itselläni on kyky tarkastella itseäni ulkopuolelta.
Vältä pelaamista, jos olet muuttunut väkivaltaisemmaksi.
Maanjäristys kirjoitti:
Hmm. Mitä mieltä olette tästä:
Mielestäni pelit OVAT tehneet minusta väkivaltaisemman. Elokuvat ainakin. Tämän pystyn myöntämään, koska itselläni on kyky tarkastella itseäni ulkopuolelta.
Pelottavaa. Oletko sitten lopettanut pelaamisen jos se vaikuttaa suhun noin. Ketä kohtaan käyttäydyt väkivaltaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Maanjäristys kirjoitti:
Hmm. Mitä mieltä olette tästä:
Mielestäni pelit OVAT tehneet minusta väkivaltaisemman. Elokuvat ainakin. Tämän pystyn myöntämään, koska itselläni on kyky tarkastella itseäni ulkopuolelta.
Pelottavaa. Oletko sitten lopettanut pelaamisen jos se vaikuttaa suhun noin. Ketä kohtaan käyttäydyt väkivaltaisesti?
Pelasin lapsena/nuorena. No monissa uhkaavissa tilanteissa olen sitä mieltä, että väkivalta on oikea ratkaisu. Olen tämän oppinut mm. elokuvista. Kaikki eivät ole olleet samaa mieltä.
Mielestäni on täysin järjenvastainen ajatus , että väkivaltaviihde ei altistaisi väkivaltaiseen käytökseen. Jos vuosia tutustuu päivittäin johonkin tiettyyn normiin , niin tottakai pään sisällä aivoradat alkaa rakentua siihen suuntaan. Jos ei ratkaisevasti, niin ainakin se mielestäni riskiä nostaa.
Pyörii jo niin isot rahat ja jos vanhemmat nostavat äläkkää miten lapset ovat koukussa pelaamiseen tai pelien väkivaltaisuus muuttanut nuorten mieltä niin hetkessä tulee ylistävät lausunnot pelaamisesta ja yhteisöllisyydestä vaikka nyt ypöyksin pelaisi yöt.
-