Miksi kukaan ei tunnu tajuavan?

Minulla on paha olla, ollut jo yli vuoden. Toivoton, näköalaton, haluton, voimakas itseinho ja sosiaalinen eristäytyminen, pakkoajatukset eli neuroottinenkin kaiken lisäksi. Olen puhunut työterveyslääkärille, määräsi mielialaläkettä, ei muuta. Olen puhunut työterveyspsykologille. Eivilpitöntä ymmärtystä, joskin kehoitus hakeutua psykiatrille ja kenties terapiaan. Aika psykiatrille nyt varattu. Toivoisin ymmärrystä. Että joku sanoisi että voi käsittää mitä ajan takaa ja että yritetään löytää apu. Onko ongelmani niin vaikea ettei toistaiseksi kenelläkään ole mitään sanottavaa? Miesystäväni ei ymmärrä minua. Ei itseinhoano eikä kehäajatuksiani. Lopeta moinen. Hän sanoo. Olisikin niin helppoa.