Lue keskustelun säännöt.
Oletko löytänyt maailmassa /elämässä paikkasi?
26.04.2016 |
Olen reilu kolmikymppinen nainen, olen korkeasti kouluttautunut ja olen ok työssä. En ole parisuhteessa, koska olen halunnut elää itselleni ja olen matkustellut ja minulla on paljon ihania ihmisiä ympärilläni. En välttämättä halua lapsia, mutta asia ei ole täysin pois suljettu ja adoptio on tällöin myös vaihtoehto. Elämänasenteeni on kriittinen eli olen kyseenalaistanut monia asioita maailmassa ja elämässä ylipäätä ja tyylini onkin aiheuttanut ikäviä ajanjaksoja elämässäni, mutta nyt koen olevani "ratkaissut" nämä asiat ja elämäni tuntuu hyvältä. Ikäni puolesta pariutuminen olisi jo ajankohtaista, mutta en ole ikinä kokenut asiasta painetta. Haluaisin mahdollisesti myös lähteä ulkomaille töihin, mutta asia odottaa vielä lopullista ratkaisuaan.
Asiani on siis se, että en hyvistä asioista huolimatta koe olevani löytänyt täysin paikkaani tässä maailmassa ja mietin, että mistä tämä voisi johtua. Onko kyse siitä ettei parisuhdetta ole, vai koenko haluttomuutta asettua, koska en ole vielä ratkaissut meinaanko lähteä ulkomaille töihin. Olen myös miettinyt, onko kyse sisäisestä haluttomuudesta asettua, koska silloin joutuu hyväksymään tietyt puitteet omassa elämässään. Nyt kaikki on vielä auki. Ajatuksia? Kiinnostaisi myös tietää oletko sinä kokenut löytäneesi paikan tässä maailmassa (olettaen, että olet asian eteen tehnytkin jotain) ja jos olet, niin mikä oli se ratkaisevin tekijä sen löytymisessä?
Kommentit (8)
Olen 36v ja jo pitkälti alle kolmekymppisestä asti on ollut olo, että olen löytänyt paikkani maailmassa. Minulla on kiva työ ja haluan tehdä sitä ensisijaisesti kotimaassa; lyhyt ulkomaankomennus ei ole poissuljettu, mutten haluaisi jäädä ulkomaille. Minulla on mies ja muutama lapsi, eli perhekuvionkin kannalta asiat on selkeät. Jos ei olisi miestä ja lapsia, niin varmaan olisi irrallisempi olo. Sittenhän iso osa elämästä olisi vielä päättämättä ja selviämättä. Nyt voin periaatteessa porskuttaa näillä eväillä vanhuuseläkkeelle asti, ellei tule ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, sohvalla työttömänä kaljalaatikko vieressä t. M42
Ei en ole, koska tarina kirjoitettu eri tavalla kuten itse olisin elämäni elänyt.
M35
Täytin äskettäin 50, ja kyllä olen löytänyt paikkani. Mutta en ole "asettunut", enkä varmaan asetukaan. Olen sinkku ja lapseton, asun ulkomailla osan vuodesta. Olen täysin onnellinen elämääni tällaisena kuin se on. Pitää vain löytää sellainen elämäntapa, mikä sopii itselle ja omalle luonteelle parhaiten, ja olla välittämättä siitä, mitä yleensä pidetään tapana ja suositeltavana.
En todellakaan, mutta näin lähes nelikymppisenä vihdoin alan hiljalleen löytää itseni. On sekin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa hahmottua paikkani. Minulla on kuitenkin lisensiaatintutkinto alalta, joka sinällään vastaa taipumuksiani. Olen vain ollut työelämän alisuoriutuja, koska olen tehnyt töitä, jotka eivät vastaa taipumuksiani. Vähä vähältä pitää siis löytää passeli työ, mikä vallitsevassa työtilanteessa ei ole helppoa. Onpahan kuitenkin jonkinlainen tavoite.
Olen naimisissa, mutta lapseton. Iän puolesta alkaisi olla korkea aika hankkia edes yksi lapsi, mutta kun puolisonikaan ei ole lapsen tekoa ehdottanut, niin se on jäänyt ainakin tähän asti. Vanhemmuus voisi olla toki hyvä, mutta ei minulla ole varsinkaan mitään ruusuisiin kuvitelmiin perustuvaa vauvakuumetta.
Avioliitto on nykyään ihan jees. Jatkuvat parisuhdekriisit ja riidat ovat jääneet taakse. Puuhaamme välillä asioita yhdessä ja sitten on kummankin omat harrastukset ja työt. Ihan hyvä näin.
Olen suhteellisen tyytyväinen elämääni. Jos ton työkuvion saisi kohdalleen, voisin sanoa olevani paikallani.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sohvalla työttömänä kaljalaatikko vieressä t. M42
Näinpä. Paitsi ettei minulla ole sitä sohvaa.
Kyllä,hautapaikka on jo katsottu.