****Helmet keskiviikkoa!!!!****
Huomenta kakille!!!!
Luulen että mulle tulee tänään lähtö synnärille.Taisi olla eilisestä " ronkkimisesta" apua, niin kuin lääkäri epäilikin.
Puolenyön aikaan irtosi limatulppa ja alkoi tulla veristälimaa,jota tulee edelleen kun käy pissalla. 3aikaan alkoi supistukset, joita tuli 6 asti n.10min välein. Nyt vähän harvemmin, ehdin jo soittaa synnärille että koska sinne pitäisi lähteä.
Nyt tässä odottelen että alkaako jotain todella tapahtua. Supparit ovat todella kivuliaita, mutta vielä aion olla kotona...Ainakin jonkin aikaa...
mimmu1983 RV40+6
Kommentit (26)
Jep...
Mulla on tosiaan huomiseksi varattuna aika neuvolaan. Toivon kyllä ettei tarvis enää mennä sinne...Supistukset ovat edelleen jatkuneet n.10min. välein kivuliaina...
Lähdetään kohta pienelle lenkille, jos vähän helpottaisi ja auttaisi synnytystä edistymään...
mimmu1983 rv40+6
klo 8:47.
Supparit alkoivat todella yllättäen rv 40+2 ja vauva syntyi sitten seuraavana aamuna.
Nyt ollaan jo kotona! Kirjoitan varmaan synnytyspuolen pinoon myöhemmin.
Väsynyt ja onnellinen
Mimmie
Eli pieni tyttömme syntyi sunnuntaina 19.2.2006 klo 14.16 keisareiden tapaan. Taisi Tuuliina jo jotain tietoa laittaakkin. =)
Vauva leikattiin ulos kun ei sitten mahtunutkaan tulemaan alakautta. Vaikka vielä viime perjantaina lääkäri sanoi että hyvin pitäisi mahtua. Laitan tarinaa joskus myöhemmin kun jaksan. Nyt on vielä aika töttöröö olo.
Tyttö painoi 3720g ja oli 50cm pitkä. py35cm
Ihanaa olla nyt myös pienen prinsessan äiti.
Terv. Maailman onnellisin -sitruuna- kera täydellisen tyttövauvan
Katsotaan pääsenkö minä omaa prinsessaa hakemaan lähiaikoina. Supistuksia ja melko kipeitä sellaisia tulee 8-10 min välein...vielä jäädään kuulolle tänne kotiin... ja varmaan huomenna olen täällä taas pinoa pitämässä pystyssä :)
poika syntyi 15.2. varhain aamulla. painoa 3,5 kg ja pituutta 51,5 cm.
alakautta synnytin, pojalla oli lopulta hieman kiire vaikka tuli viikon lasketusta ajasta yli, REPESIN älyttömästi vaikka episiotomiakin tehtiin, ponnistusvaihe kesti alle 10min, ja oon vieläkin aivan sairaan kipee. viikko oltiin sairaalassa kun toipuminen kesti kauan, pari ensimmäistä päivää meni " horroksessa" ja poikaa hoidettiin osastolla kohonneen crp:n ja matalien sokeriarvojen vuoksi. kivunlievitystä ehdein saada piikkinä, epiduraalia toivoin mutten ehtinyt saada kun olin yllättäen 8 cm auki ja ilokaasulla yritin selvitä. mieskin ehti takaisin sairaalaan just ennenkuin alkoi ponnistuttamaan.
itsessään synnytys meni hyvin mutta jälkiseuraamukset oli rankkoja, onneksi sentään ommeltiin humautuksessa.
alapää on sen verran kipee etten tässä hirveesti pysty istumaan, menen nukkumaan, poika ja esikoinen jo nukkuu.
hyvää yötä toivottaa lapanen, onnellinen mutta kipeä.
Ei merkkiäkään, ei mitään!! Kestettävä on.
Mutta mukava sentään, että muilla loppuodottajilla jotakin merkkejä ilmassa. Mieli itelläkin tänään parempi kuin vähään aikaan. Jotenkin sitä alkaa alistua tähän, että saattaa mennä vielä kauan. Tai kauan ja kauan.. Just tänään juttelin kaverini kanssa, joka on kätilö, sanoi, että monesti äideillä menee suhteellisuuden taju lopussa. Tullaan yliaikaiskontrolliin itkemään, ettei jakseta enää yhtään ja kuitenkin kyse on oikeasti ihan muutamista päivistä. Ja se on pieni aika verrattuna koko odotusaikaan. Siinä sitten yritin, että mutta kun sille ei mahda mitään että odottavan aika on pitkä. Huoh.. tätä kun ei muut tajua kuin samassa tilanteessa olevat..
Jaksellaan ja pidetäänhän pinoa pystyssä. Toivottavasti mulla on vielä maaliskuussa seuraa :)
t.Pihl@ 40+3