Duolingon kautta kielen oppineet!?

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen Duolingossa minulle ihan ennalta tuntematonta kieltä. Olen 1,5 vuodessa päässyt sille tasolle, että osaan sanakirjan kanssa lukea lyhyitä, yksinkertaisia lastenkirjoja ja radiossa nappaan sanan tai lauseen sieltä täältä, mutta en pysty seuraamaan keskustelua vielä. Olen tehnyt Duolingoa päivittäin, yleensä vain yhden tehtävän mutta joskus (viikonloppuna) useampiakin. Ja olen YouTubesta etsinyt senkielisiä videoita ja katsellut niitä.

Täällä hyvin sama tilanne. Olen hankkinut lastenkirjoja ja lukenut niitä sanakirjan kanssa. Löysin myös divarista sattumalta lasten tiedelehtiä ja niitä selailen vessalukemisena, välillä ymmärrän paljonkin ja välillä vain luen ääneen käsittämättä mitään. Katson myös melkein päivittäin Youtubesta uutiset tällä kielellä ja ASMR-videoita. Koetan siis altistaa itseäni kielelle monessa eri muodossa.

Vinkki Duolingolla opiskeluun: kirjoita tai ainakin tapaile jokainen vastaus paperille ennen kuin alat katsoa sovelluksen ehdottamia sanavaihtoehtoja.

Mun oppimistyylille ei ainakaan sovi pelkkä älynäytön huiskiminen. Tietty jos jossain muualla kuin kotona opiskelen, en ala kaivaa kynää ja paperia, mutta suurimman osan tehtävistä teen paperille.

Aloitin Duolingon käytön vähän yli puoli vuotta sitten. Mitään edellistä kokemusta ei vastaavasta opiskelusta/kielestä ollut. Aikaisemmat kokemukseni ovat olleet koulunkäynnin ohella suoritetut englannin, ruotsin ja saksan opiskelut. Vaikka olen kyllä kielellisesti hieman keskiarvoa lahjakkaampi, niin ei uuden kielen opiskelu minullekaan ikinä mitään helppoa ole. Tästä syystä Duolingolla opiskelu olikin hyvin positiivinen yllätys.

Ensinnäkin ohjelma kannustaa opiskelemaan joka päivä. Itse opiskelen viidestä minuutista tuntiin joka päivä. Vaikka huomaankin ahkeramman opiskelun selkeästi vaikuttavan positiivisesti, silti tällaiselle muistamattomalle ihmiselle jokapäiväinen kertaus on ehdotonta. Ja kannattaa kyllä ottaa se maksullinen versio. Itse ainakin kyllästyin siihen perusversioon nopeasti ja otin jonkun tarjouksen tosta maksullisesta versiosta. Laskin, että maksaa noin vitosen kuussa. Tämän verran voi hyödyllisestä taidosta maksaakin.

Toinen hyvä puoli on ollut opetuksen erilaisuus. Ei kirjaimien, numeroiden tai kieliopin tankkausta, vaan heti sellaisten sanojen ja lauserakenteiden kimppuun, mistä saa nopeimmin hyötyä. Itselläni tavoitteena kun on juuri se, että vieraassa maassa pystyisi asioimaan ruokakaupassa, ravintolassa, hotellissa, torilla ymv. tilanteessa sekä käymään pieniä keskusteluja paikallisten kanssa. Ja mielestäni olen tässä tavoitteessa jo yllättävän pitkällä. Ei pelkällä sovelluksella toki mitään sujuvaa kielitaitoa saa, mutta siihen on sitten myöhemmin halutessaan jo hyvät lähtökohdat.

Kolmas hyvä puoli on opetuksen monipuolisuus. Puheharjoitusta, kuullun ymmärtämistä, kirjoitustehtäviä, monivalintatehtäviä, tarvittaessa haastavampia tehtäviä, tarinoita, tasokokeita...

Kun tähän vielä lisätään palkintoja, pisteytystä ja ylemmälle tasolle nousemista, on helppo koukuttua positiivisella tavalla. Lisäksi löytyy koko ajan uusia aiheeseen liittyviä juttuja, joita voi halutessaan lueskella. Yhtenä aiheena oli muuten taannoin juuri tuo aikaisemmissa kommenteissa mainittu vosotros-sanan käyttö.

Kaiken kaikkiaan voin todeta, että äppi on ainakin minulle ollut positiivinen yllätys. Voin opiskella silloin kun haluan ja niin paljon kuin haluan, mutta kuitenkin määrätietoisesti. Ja kun lisäksi opiskelen uutta kieltä vielä englannin kielellä, antaa se vähän lisäjumppaa aivoille. Ja englannin kielellehän sitä joka tapauksessa on pakko ulkomaillakin vaihtaa sitten kun muu kielitaito loppuu kesken 😊

Mainitsemasi pisteiden keruu voi myös kertoa ahkerasta kertaamisesta. Ainakin ilmaisveriossa joutuu tekemään paljon enemmän tehtäviä sydänten keruussa, jotta pääsee etenemään. Vaikka joutuu katsomaan mainoksia, olen kokenut ilmaisversion paremmaksi ainakin toistaiseksi.

Duolingolla aloin opetella espanjaa, ja siihen pääsee kiinni nopeasti. Tiettyyn pisteeseen asti se on varmasti yksi helpoimpia kieliä, ja suomalaisten on helppo tarttua muhevalta kuulostavaan, helposti meidän suuhun sopivaan espanjaan.

Se että asioita jankataan, ja usein kerrataan on oppimista, ja asia jää silloin paremmin mieleen kiinni.

Sisua ja motivaatiota tarvitaan, kuten kaikessa opiskelussa! Oman edistymisen myötä kurssi elää ja muotoutuu koko ajan.Tsempit sinulle ja muille kiinnostuneille!

Pimsleur, jossa on paljon lausumisharjoituksia, on paljon parempi tapa oppia kieliä, varsinkin esim. espanjaa jota on ainakin kolme kurssia ja monia muita kieliä vain yksi. Itse opettelin sillä kielen, jota oli vain yksi kurssi, jota täydensin Ankilla (sanavarasto) ja yhdellä kielioppikirjalla ja koin, että tämä oli tosi hyvä metodi. Tietysti voi riippua esim. siitä, kuinka monimutkainen kielioppi kielessä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen yksinkertaisella tekniikalla: 1) listaa käytetyimmät/tärkeimmät sanat (50-100 per kk) 2) opiskele ne 3) lue/kuuntele alkuperäispuhujan materiaalia 4) uudet 50-100 sanaa jne

2000 sanaa hallussa = keskiverto kielitaito hallussa

 

Miksi tämä saa alanuolia? Tällainen opiskelu sopii varmasti hyvin henkilölle, joka omaksuu kieliä helposti, on tottunut selvittämään itse asioita ja opiskelemaan omaan tahtiinsa.

Minulla on ollut hollantilainen kieltenopettaja, joka hallitsi yli 10 kieltä ja opetti useita kieliä yliopistossa ja opistoissa. Hänen mielestään espanja on erittäin helppo kieli.

Kuten muutkin on sanoneet, niin pelkkä sanojen osaaminen ilman hajuakaan lauserakenteista, taivutuksesta yms. ei ole minun mielestäni mitään kielitaitoa. Siksi alapeukku.

Toki voi ajatella niinkin, että jos osaa vaikka suomeksi sanoa vain "Minä olla sauna", niin se on ihan "keskiverto kielitaitoa", koska kontekstista voi ehkä päätellä, tarkoittaako lause "Minä olen saunassa", "Minä olin saunassa", "Minä olen ollut saunassa", "Minä olin ollut saunassa", "Minulla on sauna", "Minulla oli sauna", Minulla on ollut sauna" vai "Minulla oli ollut sauna". Itse en kuitenkaan pidä tuota vielä keskivertokielitaitona, vaan alkeellisena kielitaitona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen yksinkertaisella tekniikalla: 1) listaa käytetyimmät/tärkeimmät sanat (50-100 per kk) 2) opiskele ne 3) lue/kuuntele alkuperäispuhujan materiaalia 4) uudet 50-100 sanaa jne

2000 sanaa hallussa = keskiverto kielitaito hallussa

 

Miksi tämä saa alanuolia? Tällainen opiskelu sopii varmasti hyvin henkilölle, joka omaksuu kieliä helposti, on tottunut selvittämään itse asioita ja opiskelemaan omaan tahtiinsa.

Minulla on ollut hollantilainen kieltenopettaja, joka hallitsi yli 10 kieltä ja opetti useita kieliä yliopistossa ja opistoissa. Hänen mielestään espanja on erittäin helppo kieli.

Minä alapeukutin siksi, että saksan sanavarasto on minulla Duolingon mukaan 2000 sanaa. Se ei ole mikään keskiverto kielitaito: olen tasolla 3/9. Vähän on oppinut kielitaitoakin ja sanajärj

Duolingon sanamäärät ei täysin vastaa normaaleja sanamääriä koska nuo laskee eri taivutusmuodot eri sanoiksi. Esim. saksassa ein, eine, einer, eines, einem... on jo aika monta eri sanaa. Riippuu ihan kurssista että minkä verran siinä opetetaan kielioppia sivussa. Joissain kursseissa hieman ja toisissa ei oikeastaan ollenkaan. Mutta ei tuon ole tarkoituskaan olla kieliopin pänttäämiskurssi vaan saada sanoja ja sanontoja tarttumaan mieleen. Pisimmälle viedyt kurssit on kuulemma espanja ja ranska (ja englanti). 

Kyllä yksityisopettajan palvelut ovat ylivertainen tapa oppia kieltä. Jos työnantaja ei kustanna eikä itsellä varaa ole, myös Duolingolla täydennetyllä opistokurssilla oppii jotain.

Aloin työväenopistossa italian. Tunteja on kerran viikossa 2 oppituntia. Tuntui valtavan työläältä, joten aloin Duolingolla siinä sivussa. Ajattelin pitää kunnon joulutauon, mutta huomasin, että ei se niin vaan onnistukaan menettämättä kaikkia pisteitä, joten oli 'pakko' jatkaa vaikka vähän päivittäin. Sitten ajattelin kokeilla muitakin kieliä, joten aloitin saksan, jota olen joskus lukenut ja espanjan, jota koetin opiskella jostain Tiedon portaista jo pienenä tyttönä. Sitten muistuttelin ranskaa mieleen, jota olen aloittanut useamman kerran työväenopistossa, mutta kurssi loppui aina kesken, kun porukat vähitellen kaikkosivat. Ammattikorkeassakin vedin yhden kurssin. Kreikkakin rupesi kiinnostamaan. Oli tosi vaikeaa, kun piti oppia kirjaimetkin. Musiikki tuli muiden harrastusten tueksi. Ukraina tietenkin, kun sota on tuonut näitä maahanmuuttajia. Näillä mennään toistaiseksi. Hyvää opiskeluintoa kaikille! 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin Duolingolla äskettäin italian, ja menetän hermot just nyt sen takia, että joskus se hyväksyy pitkään mun ääntämisen mutta esim. tänään ei mitään. En voi eri päivinä ääntää niin eri lailla samoja palikkalauseita. Onks kellään samaa?

Mulla oli ennen tuota ongelmaa. Ainoa oikea lausumisongelma oli e ja è, joista en ilmeisesti osannut jälkimmäistä sanoa oikein. Sitten se alkoi sujua.

Mutta muilta osin tuo ongelma on tekninen. Kannattaa klikata ja odottaa sekunti tai pari ennen kuin puhuu, ja taas "sulkuklikata" mikki puheen jälkeen.