Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu etten jaksa enää olla äiti
23.04.2016 |
Oon epäonnistunu äitinä olemisessa ja mulla on vaan yksi 1,5-vuotias lapsi. Oon saanut hänen aikanaan ehkä kuusi raivokohtausta jossa vaan karjun täyttä huutoa, heitän tavaran tai pari, lyön seinää tms. Oon nukkunu kokonaisen yön viimeksi joulukuussa 2014. On ollut viikkoja ja kuukausia kun kaikki sujuu ihan tosi ok, mutta sairastelu tms saa mun jaksamisen romahtamaan ihan täysin. Tuntuu että en vaan sovellu äidiksi ja olisi parempi että lapsi saisi tasapainoiset vanhemmat. Normaalisti käydään muskarissa, perhekahviloissa, tapahtumissa, ulkoillaan paljon, nähdään kavereita ja eletään ihan normaalia arkea. Mutta sitten tulee päiviä kun jaksaminen vaan romahtaa ja lapsi on kattonu monta tuntia päivässä lastenohjelmia ;( Meillä ei oo sukulaisia tai ystäviä lähimailla, ja mä en oo kehdannu soittaa minnekkään. Oon ihan varma että oon noilla raivareilla traumatisoinu lapsen ja ahdistaa vaan kaikki niin paljon :( Olisin halunnu olla hyvä ja rauhallinen äiti, en näköjään onnistunut. Pelkään koko ajan että oon ollu liian poissaoleva tai että se on kattonu liikaa ohjelmia, joka vaikuttaisi kehitykseen jollain tavalla. Oon jatkanu imetystäkin tähän saakka kun oon kokenu että edes siinä oon onnistunu ja olin ajatellu imettäväni 2-vuotiaaksi, mutta tuntuu etten jaksa enää niin kauaa. Oon ajatellu että lapsi voisi mennä ensi kesänä ekan kerran hoitoon kun hänen mumminsa tulee tänne lähelle mökkeilemään. Tuntuu vaan että siihen on niin pitkä aika :( Tää on ihan kamala tunne.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on että jos oot lapsesi aikana noin möykännyt , olet todellakin hänen turvallisuudentunnetta horjuttanut. Pysyvästi.
Juuri näin.Ei ole mikään vähäpätöinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on että jos oot lapsesi aikana noin möykännyt , olet todellakin hänen turvallisuudentunnetta horjuttanut. Pysyvästi.
Juuri näin.Ei ole mikään vähäpätöinen asia.
Vittu mitä jeesustelijoita. Se, että lapsi satunnaisesti näkee että vanhempi on väsynyt ja vihainen, mutta vanhempi kuitenkin yrittää parhaansa, tietää että on liian väsynyt ja miettii miten tilanteen voisi kääntä parempaan, on ihan ok. Luuletteko että ap saa jotain voimaa avun hakemiseen, kun osoitatte häntä sormella ja huudatte, tai oikeastaan ette edes huuda vaan katsotte halveksuvasti ja sanotte, että hän on pilannut lapsensa ja suurinpiirtein joutaisi hyppäämään sillalta rotkoon. Miten autatte lasta sillä, että hakkaatte itkuista äitiä vielä enemmän lyttyyn? Oikeasti, hävetkää! Toivottavasti te ette opeta lapsillenne, että lyötyä kannattaa aina lyödä vähän lisää. :/
Mitään ei ole peruuttamattomasti rikottu lapsen mielessä. Toki raivarit horjuttavat lapsen turvallisuuden tunnetta mutta kun vastapainoksi on ollut sitä hyvää yhteistä aikaa ja läheisyyttä, ei hätää. Ei hätää.
Ota viipymättä yhteyttä neuvolaasi tai kuntasi lapsiperheiden sosiaalipalveluihin. Voit saada perhetyötä, kotipalvelua tms. apua. Tilanteesi on hyvin tuttu pienten lasten perheissä, sinua ei katsota mitenkään viistoon, usko vain. Pääasia nyt että haet apua, ennenkuin romahdat täysin ja käyt vaikka lapseen kiinni.
Mulla meni hyvin kun otin lapsen huomioon ja kukaan ei huutanut.
Muistan tuon ajan ihanana aikana.
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä! Kaikki on vielä korjattavissa.