Lue keskustelun säännöt.
Minua syytellään entisen ystäväni itsemurhasta, "hylkäsin" hänet
23.04.2016 |
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on kova tarve löytää syyllinen asiaan kuin asiaan. Lapsellista touhua.
KYMMENEN VUOTTA VANHA ALOITUS
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo tavallaan totta. Ex-ystäväsi kohtalo olisi voinut olla erilainen, jos olisi saanut tarvittavaa tukea ja apua läheisiltä. Toisaalta eipä sun tarvitse elää elämääsi muita ihmisiä varten
Ei ole. Yksikään yksittäinen kaveri ei vaikuta mt-ongelmaisen kohtaloon. Älä kasa tuollaista taakkaa toisen niskaan.
Olen itsekin ollut vakavasti masentunut ja itsetuhoinen, ja jos olisin lopulliseen ratkaisuun päätynyt, se EI olisi ollut kenenkään muun vika.
Masentunutkin ihminen on vastuussa itse itsestään, kuten kaikki muutkin aikuiset.
Eikä siitä suosta muuten millään kavereiden myötäelämisellä ja päänsilityksellä nousta. Hoitokaan ei kovin paljon auta, itse on keinot keksittävä.
7 v kokemuksella, nykyään olen terve.
Vierailija kirjoitti:
On traumaattista joutua elämään masentuneen ihmisen kämppiksenä. Siinä olet jo joutunut kestämään ihan riittävästi. Yleensä maailmassa syytetään aina sitä, joka on muutenkin jo eniten tehnyt. Että mikset tehnyt enemmän (kun kerran teit jo tuonkin).
Hienoa, että osasit kerta kaikkiaan irrottautua etkä antanut toisen manipuloida elämääsi. Meillä jokaisella on vain yksi, ja olemme vastuussa omastamme.
Mun ystävä oli masentunut. Se ilmeni niin että hän oli kauhean äkäinen. Mä olin ainoa ystävä joka hänellä oli enää jäljellä. Sitten hän antoi mullekin kenkää. Mikä taisi olla mun onni. Kuuntelin häntä loputtomiin, mutta musta ei kuulemma ollut ollut mitään apua.
Että näin.
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan ole syyllinen, mutta Eeva Kilven sanat:
"Rakkaani, olen maanisessa vaiheessa. Älä hylkää minua, kun depressio tulee" on monesti totta.
On helppoa olla ystävä, kun toisella ei ole vaikeuksia. Mutta kun toista ihmistä ja ystävää todella tarvitsisi, kaikki jättävät. Nykyisin onkin trendi, elämäntaitoartikkeleissa lehdissäkin neuvotaan, että jätä pois elämästäsi itseäsi kuormittavat ihmiset.
Jos olet ollut tämän ihmisen ystävä, opi tilanteesta. Jos olit vain kämppis tai kaveri, silloin asia on ok. Mutta todellinen ystävä ei jätä, ei koskaan, vaikka syynä olisi syöpä tai mielenterveysongelma.
Todellinen ystävä kyllä jättää siinä kohtaa, kun oma hyvinvointi vaarantuu, tai esim parisuhde alkaa kärsiä.
Sinä asetat ystävyydelle aivan sairaalloisen vaatimuksen. Kun nykyään voi aviopuolisonkin jättää vaikka olisi pieniä lapsia, mutta ystävää muka ei?
Vierailija kirjoitti:
En syytä häntä ongelmistani, mutta siinä elämäntilanteessa jossa olin ystävän hylkäämäksi tuleminen oli yksi osa tapahtumien ketjua,joka johti teho-osastolle. Se on vain fakta silloisessa tilanteessa kun kysyttiin mitä on tapahtunut elämässän, joka on ollut niitä tekijöiden vyyhtiä , jotka johtivat teholle ja osastolle.En kiertele ja kaartele vaan se oli silloin yksi monesta tekijästä.
Miten sä nyt voit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään eletään itsekkyyden aikaa ihmiset karsii heikommat joukosta ja erotaankin mitättömästä syystä.On trendikästä karsia "kuormittava" pois elämä on hattara pilveä ja aurinkoa yhteisöllisyys alkaa olla kadonnut.Suvun vanhuksetkin on vaan taakkoja monelle.Opettajia syytetään myös, kun ei ole lasten kasvatus kiinnostanut ja tulos on lauma riehuvia rajattomia teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö siis oma elämä polta jonkun riippakiven vuoksi - EI
Miksi ne muut ystävär ei pelastaneet häntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24/7 hoitajaa tuommoinen tarvii
Saisiko moinen häiriköidä sun lähipiiriä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tehdä olettamuksia jos ei tunne henkilöä.
Mitäs riippakiville tehdään ratkaisuja, että päästään heistä lopullisesti eroon? Oletko ensimmäisenä heittämässä kuolettavan kiven. Eikös se elämässä ole niin, että jokainen tarvitsee jonkun apua jossakin elämänvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap teki pahasti ja on osaltaan syyllinen.
Ainoa hyväksytty syy suhteen loppumiseen olisi ollut ystäväni uhkaava käytös.
Mun ystävä sairastui skitsofreniaan. Tuin häntä 10 vuotta. Tapasin häntä välillä päivittäin (Vaikka mulla on perhe)
Mutta sitten kun hänen harhoissaan aloin olla venäjän agentti jonka hän aikoo tap paa, oli pakko lopettaa yhteydenpito. Hän kertoi tarkalleen, miten tap paminen tapahtuu.
Onnea vaan 10 vuoden pistämisestä kankkulan kaivoon, ja vielä perheen kustannuksella. Mitali tulee postissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs riippakiville tehdään ratkaisuja, että päästään heistä lopullisesti eroon? Oletko ensimmäisenä heittämässä kuolettavan kiven. Eikös se elämässä ole niin, että jokainen tarvitsee jonkun apua jossakin elämänvaiheessa.
Kovin masentunut ei edes välttämättä jaksa tavata ihmisiä, ja on ihan ymmärrettävää, etteivät muut jaksa kannatella negatiivista ja sairasta ihmisistä. Mutta toipumisvaiheessa olisi tärkeää, ettei masentunut jäisi täysin yksin. Neljännes suomalaisista kärsii jossain elämänvaiheessa masennuksesta, se ei ole varsinainen mielisairaus, vain huonompi jakso, jolloin voimat ovat lopussa. Törkeintä, mitä voi tehdä, on jonkun masennuksen takia levitellä toisesta kuvaa mt-ongelmaisena häirikkönä ja hirviönä, joka pitää sulkea ulos piireistä keinolla millä hyvänsä tai kohdistaa sairastuneeseen rankkaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Mutta sellaisille ihmisille yleensä karma kostaa jossain vaiheessa.
Moni tuntuu täällä pitävän mielenterveysongelmaisia hirviönä niinkuin yllä mainittiin.Mutta niissä on tietty stigma niin niistä vaijetaan, vaikka todella monella on ollut esimerkiksi masennus jossain elämänvaiheessa. Melko moni täällä lähtee oman käden kautta tilastoidaan onnettomuudeksi. Tää on itsemurhien kärkimaita.Itsemurhaan johtaa ongelmien vyyhti, jossa iso osatekijä voi olla vaikea masennus.
Aika hirveää tekstiä ap. Kuulostat nykyihmiseltä, jonka fokus on oma napa. Kaverisi sairastui ja silloin siihen ei tahdonvoima ja saarnat auta, jos voimavarat on nolla. Ja sinä kehtast uhriutua jopa kuoleman hetkellä. Ap olet todella itsekeskeinen ihminen. Olisitko hylännyt syöpäsairaankin? Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivun edelleen siitä, että entinen ystävä oli yksi niistä tekijöistä ketjussa joka johti teho-osastolle. Hän hylkäsi todella ilkeällä tavalla kun olin jo muutenkin henkisesti loppu se oli viimeinen pisara ketjussa joka johti osastolle.
Ystävät eivät ole likakaivoja eivätkä terapeutteja. Mene itseesi niin tajuat ettet voi muita syyttää.
Masennus on sairaus, ei mikään tahtotila. Onko aina oltava ilkeä lähimmäiselle, vaikka mt sairaus tuntuisikin rasitteelta? Sillä masentuneella olo oli sata krt pahempi kuin sulla ap. Joo ja olet osasyyllinen.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan kokisi olevani vastuussa, jos joku sellainen ihminen tekisi itsemurhan jonka kanssa en vain halua olla.
Ei ihmisen ole pakko viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta he eivät nauti. En ainakaan itse jaksa kuluttaa elämääni istumalla kahvilla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seuran koen epämiellyttäväksi.
Joo kaikista urpoista eroon vaan ku ketään ei jaksa tai kestä. Muutakun omaa naamaa ja somea. Miten te ootte noin julmia masentuneita kohtaan???.
Joillakin on kova tarve löytää syyllinen asiaan kuin asiaan. Lapsellista touhua.