Kauanko olitte tapailleet miehen kanssa kunnes suhde muuttui seuruteluksi?

Aika tarkkaan kolme kuukautta. Tosin mies ehdotti seurustelua jo tätä ennen, minä halusin vielä katsoa.

Pari viikkoa, tosin meillä kolahti heti molemmilla. Kihloissa 3kk kuluttua, naimisissa vuoden päästä.. Nyt jo 15v naimisissa oloa.

Ei olis varmaan tullut mitään jos kuukausia oltais tapailtu ja jahkailtu.

Tosin ymmärrän jos toinen on saanut pahasti näpeilleen ed. suhteissa, niin on varovainen.

Apn kannattaa kysyä toiselta mitä hän ajattelee eikä koittaa vaan pähkäillä.

Puhuminen yleensä selventää asioita....

Ollaan tapailtu kohta neljä kuukautta, eikä vielä virallisesti seurustella. Erosin joulukuussa pitkästä suhteesta, joten seurustelu ja vakiintuminen ei tällä hetkellä innosta, vaikka muuten onkin ihana ihminen kyseessä. Seurustelun aika onkin pikkasen myöhemmin, ollaan puhuttu tuosta avoimesti ja mies ymmärtää tilanteen.

Ei ole pistettä missä automaattisesti homma muuttuu seurusteluksi, vaan se pitää erikseen tuoda jotenkin ilmi. Mulla on ollut melkein puolen vuoden tapailusuhde, kumpikaan ei kokenut tarpeelliseksi ottaa seurustelua esille ja vakiintua. Toisaalta mulla on myös ollut vajaa kuukauden pituinen toinen suhde, jonka ajattelin olevan tapailua, mutta jälkikäteen olen kuullut vastapuolen puhuneet siitä tyylillä "silloin kun me seurusteltiin"

Kuukaus meni niin sovittiin seurustelevamme. Nyt reilu neljä vuotta takana.

Ei koskaan olla sovittu, että nyt seurustelemaan. Katson seurustelun alkaneen ensitapaamisella. Nyt ollaan oltu naimisissa jo yli 15 v.

Teininä kysyttiin, että alaksä oleen mun kaa. Miten aikuiset kysyy tuollaista? Olisin ollut kovin kummissani, jos mies olisi esim. 4 kk tapailun jälkeen kysynyt, että aletaanko seurustella.

Kolmisen viikkoa tapailtiin n.5 kertaa viikossa. Sitten sovittiin, että tämä oli tässä ettei juttu toimi. Siitä n. Viikon päästä tavattiin uudeftaan ja sovittiin että annetaan suhteelle mahdollisuus. Vuosipäivä lasketaan ekoista treffeistä.

Minulla se meni niin päin, että sovin edellisen kumppanin kanssa että en enää seurustele hänen kanssaan. En ole ylpeä itsestäni, mutten petturikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan olla sovittu, että nyt seurustelemaan. Katson seurustelun alkaneen ensitapaamisella. Nyt ollaan oltu naimisissa jo yli 15 v.

Teininä kysyttiin, että alaksä oleen mun kaa. Miten aikuiset kysyy tuollaista? Olisin ollut kovin kummissani, jos mies olisi esim. 4 kk tapailun jälkeen kysynyt, että aletaanko seurustella.

Kyllä aikuisena on ihan hyvä asiasta keskustella, jotta molemmat tietää missä mennään ja tietää suhteen "säännöt". Ei tarvi kysyä "alax olee?" Vaan voi ihan keskustella että on kiinnostunut ihmisestä ja haluaisi sen olevan muutakin kuin satunnaista tapailua eikä haluaisi että tapaillaan muita ihmisiä.

Tapailen naimisissa olevaa miestä joka näkee vaimoaan enää harvoin. Miehellä työpaikan kämppä toisella paikkakunnalla. Avioeroa ei ole vireillä enkä saa tavata lapsia. Voinko sanoa että seurustelemme?

Meillä hyvin nopasti, noin kuukauden jälkeen piti luovuttaa. Harasin vastaan, eronneena halusin edetä hitaasti. Mutta tunne vain syveni niin nopeasti ettei kannattanut teeskennellä, kumpikin halusi pysähtyä toisen vierelle. Hitaasti kuitenkin mennään käytännön asioissa, vieläkin kaksi kotia ja saa ollakin niin kauan kuin lapset lentävät omilleen.

Sen ensimmäisen illan. Aamulla herättiin samasta asunnosta, ja siitä on siis aikaa reilu 15 vuotta. Alakertaan juuri mies käveli, lapset pelailevat tietsikalla olohuoneessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan olla sovittu, että nyt seurustelemaan. Katson seurustelun alkaneen ensitapaamisella. Nyt ollaan oltu naimisissa jo yli 15 v.

Teininä kysyttiin, että alaksä oleen mun kaa. Miten aikuiset kysyy tuollaista? Olisin ollut kovin kummissani, jos mies olisi esim. 4 kk tapailun jälkeen kysynyt, että aletaanko seurustella.

Kyllä aikuisena on ihan hyvä asiasta keskustella, jotta molemmat tietää missä mennään ja tietää suhteen "säännöt". Ei tarvi kysyä "alax olee?" Vaan voi ihan keskustella että on kiinnostunut ihmisestä ja haluaisi sen olevan muutakin kuin satunnaista tapailua eikä haluaisi että tapaillaan muita ihmisiä.

Kun kummallakin kolahtaa ja molemmat ovat aikuisia ( tyyliin nelikymppisiä), on itsestäänselvyys, että seurustellaan. Heti. Ei siitä tarvitse edes puhua!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pistettä missä automaattisesti homma muuttuu seurusteluksi, vaan se pitää erikseen tuoda jotenkin ilmi. Mulla on ollut melkein puolen vuoden tapailusuhde, kumpikaan ei kokenut tarpeelliseksi ottaa seurustelua esille ja vakiintua. Toisaalta mulla on myös ollut vajaa kuukauden pituinen toinen suhde, jonka ajattelin olevan tapailua, mutta jälkikäteen olen kuullut vastapuolen puhuneet siitä tyylillä "silloin kun me seurusteltiin"

Mulla on käynyt vähän samalla tavalla oltiin n.8kk tapailtu satunnaisesti. Mielestäni näkeminen 1-2 kertaa viikossa kahvilla tai kävelyllä (joskus pussailua tai kädestä pitämistä) ei ollut seurustelua vaan tapailua. Tässä 8kk kohdalla miehen kaveri kysyi jotain meidän suhteesta ja mies sanoo että olen hänen tyttöystävä. Vähän ihmeissäni kysyin mieheltä asiasta ja hänen mielestään ollaan seurusteltu ensi tapaamisesta lähtien.

Me ei tapailtu. Tavattiin, rakastuttiin ja seurustelu alkoi suunnilleen sillä sekunnilla. Ollaan oltu yhdessä kohta 6v., naimisissa ja yksi lapsi. On meilläkin ollut rajuja riitoja ja etäisyyttä välillämme, mutta tuo alkuajan megahuuma rakensi lujan perustuksen meidän suhteelle. Tiedän mieheni olevan se oikea minulle. Vaikka joskus ihastuisinkin johonkuhun toiseen, ei se voisi yltää samalle tasolle missä olin rakastuessani mieheeni. Soisin ihan jokaiselle suhteelle tällaisen alun. Surettaa nämä nykyaikana yleiset kuviot, että tapaillaan ja "kattellaan" monta kuukautta. Itseasiassa kyllä itsekin olen joskus sillä tavoin johonkin seurustelusuhteeseen lähtenyt ja eipä se sitten olekaan kestänyt, kun ei ole missään vaiheessa ollut kunnon tunnetta pelissä.

Olin vielä edellisen kanssa kun käytiin nykyisen kanssa silloin tällöin kahvilla muttei sen kummempaa..Ajatusmaailma oli kai se ratkaiseva juttu että toisen seurassa oli hyvä olla. Mies tykkäsi keskustella. Kun ero entisen kanssa tuli, tapailtiin nykyisen kanssa molemmat myös muita n.4kk ajan.Sitten minä yhtenä kesäyönä juovuksissa soitin etten haluu ketään muuta kun vertaan kaikkia häneen.Aamulla oli päänsärky ja hävetti.Mutta en kyllä valehdellut yhtään. 3kk päästä mentiin kihloihin. Tapahtuneesta on nyt 3v.

Vierailija kirjoitti:

Tapailen naimisissa olevaa miestä joka näkee vaimoaan enää harvoin. Miehellä työpaikan kämppä toisella paikkakunnalla. Avioeroa ei ole vireillä enkä saa tavata lapsia. Voinko sanoa että seurustelemme?

Näköjään olet pano tai hoito et seurustelukumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pistettä missä automaattisesti homma muuttuu seurusteluksi, vaan se pitää erikseen tuoda jotenkin ilmi. Mulla on ollut melkein puolen vuoden tapailusuhde, kumpikaan ei kokenut tarpeelliseksi ottaa seurustelua esille ja vakiintua. Toisaalta mulla on myös ollut vajaa kuukauden pituinen toinen suhde, jonka ajattelin olevan tapailua, mutta jälkikäteen olen kuullut vastapuolen puhuneet siitä tyylillä "silloin kun me seurusteltiin"

Mulla on käynyt vähän samalla tavalla oltiin n.8kk tapailtu satunnaisesti. Mielestäni näkeminen 1-2 kertaa viikossa kahvilla tai kävelyllä (joskus pussailua tai kädestä pitämistä) ei ollut seurustelua vaan tapailua. Tässä 8kk kohdalla miehen kaveri kysyi jotain meidän suhteesta ja mies sanoo että olen hänen tyttöystävä. Vähän ihmeissäni kysyin mieheltä asiasta ja hänen mielestään ollaan seurusteltu ensi tapaamisesta lähtien.

Kuka hemmetti jaksaa pitää 8 kuukautta kädestä kiinni?? Tai haluaa miehen, jonka kanssa ei halua harrastaa seksiäkin kahdeksaan kuukauteen?

Me seurusteltiin siihen aikaan, kun tätä amerikkalaista tapailukulttuuria ei vielä ollut. Ekojen treffien jälkeen oli selvää, että seurustellaan, vaikkei sitä sanottu ääneen. 8kk seurustelun jälkeen mentiin naimisiin, nyt jo 16 vuotta naimisissa. Nykyajan nuoret aikuiset ovat tehneet pariutumisesta turhan monimutkaista ja sotkuista.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan nuoret aikuiset ovat tehneet pariutumisesta turhan monimutkaista ja sotkuista.

Niin totta!