Lue keskustelun säännöt.
Eilinen elokuva-Poikani Kevin, miten loppui???
23.04.2016 |
Pirulauta, nukahdin kesken kaiken. Muistan vielä, kun Kevin oli ampunut nuolen? siskonsa silmään, ja sisko oli päässyt sairaalasta kotiin. Sitten filmi poikki :D Mitähän tän jälkeen tapahtui, oikeudenkäynnit jne?? Ja miksi äidistä tuli niin inhottu kaupungissa? Samperi kun harmittaa, oli kyllä ahdistava leffa ja hyvät näyttelijät. Kevinin näyttelijä kunnon psykopaatti ja Tildan mustan puhuvat silmät olivat jotain hypnoottista..
Kommentit (44)
Kiitos tiivistelmistä. Poikani Kevin on elokuva, jota olen alkanut katsoa monta kertaa, mutta kiinnostavasta tarinastaan huolimatta se jää aina kesken. Ei ihme, että ap:kin nukahti... :)
En oikein tykkää elokuvan kerronnasta. Muistaakseni tarina kerrotaan (ainakin osittain) takaumien kautta, ja muistaakseni se alkaakin useasta peräkkäisestä, erillisestä takaumasta. Palapelimäinen kerronta on taitolaji, ja mielestäni tässä elokuvassa se on vähän epäonnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana kirjoitti:
Kiitos tiivistelmistä. Poikani Kevin on elokuva, jota olen alkanut katsoa monta kertaa, mutta kiinnostavasta tarinastaan huolimatta se jää aina kesken. Ei ihme, että ap:kin nukahti... :)
En oikein tykkää elokuvan kerronnasta. Muistaakseni tarina kerrotaan (ainakin osittain) takaumien kautta, ja muistaakseni se alkaakin useasta peräkkäisestä, erillisestä takaumasta. Palapelimäinen kerronta on taitolaji, ja mielestäni tässä elokuvassa se on vähän epäonnistunut.
Minun mielestäni taas tämä elokuva nimenomaan on mestarinäyte takaumien ja nykyhetken palapelistä, joka onnistuu kuvaamaan todella hyvin sitä kaaosta, joka jatkuvasti ja joka hetki taistelee pysyäkseen järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Kiitos tiivistelmistä. Poikani Kevin on elokuva, jota olen alkanut katsoa monta kertaa, mutta kiinnostavasta tarinastaan huolimatta se jää aina kesken. Ei ihme, että ap:kin nukahti... :)
En oikein tykkää elokuvan kerronnasta. Muistaakseni tarina kerrotaan (ainakin osittain) takaumien kautta, ja muistaakseni se alkaakin useasta peräkkäisestä, erillisestä takaumasta. Palapelimäinen kerronta on taitolaji, ja mielestäni tässä elokuvassa se on vähän epäonnistunut.
Minun mielestäni taas tämä elokuva nimenomaan on mestarinäyte takaumien ja nykyhetken palapelistä, joka onnistuu kuvaamaan todella hyvin sitä kaaosta, joka jatkuvasti ja joka hetki taistelee pysyäkseen järjissään.
*sitä kaaosta joka on äidin pään sisällä
Vauva-Kevin rauhoittuu vain isän syliin eikä suostu imemään rintaa- äiti tulkitsee tämän niin, että lapsi vihaa äitiään. Ja mies pakottaa vaimonsa muuttamaan taloon, jota tämä inhoaa.
Erittäin tervettä porukkaa!