Kerronko lapselle, että on itse tappanut vahingossa kyllä lemmikkinsä?

Tietenkin kerrot. Oppiipahan lapsi pitämään parempaa huolta lemmikeistään.

Kyllä kai 10-vuotiaan pitäisi saada tietää, miksi rakas lemmikki on kuollut. Ihan jo siksi, ettei pääse tapahtumaan uudelleen.

Kannattaa kertoa. Oppii tyttö pitään parempaa huolta lemmikeistään.

En ehkä kertoisi. Toisaalta, jos kertoo, oppii paremmin varomaan. Ehkä sittenkin kertoisin.

Ihmettelen, miten tuohon paikkaan pääsee imuroidessa käsiksi.

En kertoisi että on itse tappanut. Kertoisin ehkä että on kuollut mutten oikeaa syytä. Voi tyttörassukkaa :(

Kerro ihmeessä, jos haluat aiheuttaa traumoja.

En kertoisi. Turha tuottaa ahdistusta lapselle. Se vaan "hävisi".

Suru tulee varmasti, mutta ehkä se opettaa jotain. Paljon sinusta kiinni, miten tuot asian esille.

Nyt on kyllä vaikea tilanne. Lapsi ei tod. näk. anna itselleen ikinä anteeksi jos kerrot, mutta tuo vapaana juoksuttaminen pitäisi loppua.

Oisko mahdollista kyhätä jotain rajattua tilaa minkä sisällä eläimet sais juosta ja leikkiä, mutta ei pääse livahtamaan minnekään?

Minä ainakin kertoisin. Jos sitten oppisi pitämään huolta eläimistään. Inhottaa tuollainen välinpitämättömyys.

Itse jättäisin kertomatta. Sano vaikka että livahtanut ilmeisesti oven raosta pihalle tai jotain...

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi. Turha tuottaa ahdistusta lapselle. Se vaan "hävisi".

Tuosta tulee lapselle vain paha mieli.

Nimim. Lapsena huutelin koiraa kuukausikaupalla kun se katosi, vasta aikuisena sain tietää että se ammuttiin vahingossa metsästysreissulla.

Elä kerro! Ei tuon ikäisen vielä tarvitse tietää. 

Itse tunnet lapsesi parhaiten. Oma samanikäinen lapseni on niin herkkä, etten takuulla kertoisi, saisi ikuiset traumat. Jos se kerran ei ollut tahallista huolimattomuutta, keskustelisin asiasta mieluummin siihen tyyliin, että ei ehkä kannattaisi antaa otusten olla vapaana ilman tiukkaa valvontaa, kun "Pörrökin" sillä tavalla oudosti katosi...

Oikeasti jos lapsi on herkkä en kertoisi. Tuon ikäiselle eläinrakkaalle voi todellakin jäädä trauma. 

Niin siis nimenomaan tyttö on ollut hyvin vastuullinen. Antaa eläinten olla vapaana juoksentelemassa ja ennen nukkumaanmenoa sitten aina takaisin häkkiin ettei vaikka yöllä vahingossa astuisi päälle.

Sitä gerbiiliä on etsitty tosissaan, tyttö ei paljoa muuta ole tehnytkään 😐.

Ap

Kerro nyt ainakin se, että löytyi kuolleena, muuten lapsi voi epätoivoisesti etsiä lemmikkiään vielä pitkään eikä pääse suremaan kunnolla. Ehkä tuosta tapaturmastakin voisi varovaisesti kertoa, mutta ei missään nimessä syyllistävään sävyyn! Lapsella on varmasti aivan tarpeeksi kurja olo muutenkin. Itse en pitäisi gerbiilejä vapaana asunnossa, mahtuvat yllättävän pienistäkin raoista, on valitettavasti itselläkin aiheesta kokemusta kun gerbiili katosi (karkasi häkistään!) ja myöhemmin löytyi kissamme suusta :( 

Älä kerro! Hän jää pyörittelemään sitä päässään loputtomiin, liian iso juttu lapselle.

Pistää vihaksi moinen eläinrääkkäys. Miksi ihmiset ostaa lapsilleen eläimiä tapettavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro! Hän jää pyörittelemään sitä päässään loputtomiin, liian iso juttu lapselle.

Jos mummo kuolee niin valehdellaanko siitäkin? Kyllä lemmikkien kuolema myöskin kuuluu valitettavasti normaaliin elämään. Eikä lapsille voi loputtoman paljoa valehdella.