Miten kertoa

itse olin 18 kun aloin odottamaan ensimmäistäni ja olin juuri naimisiin menossa. kyllä jännäs kertoa vanhemmille, ne oli ensin tosi yllättyneitä mutta siitä toinnuttuaan iloisia tulevasta vauvasta. poju oli molemmille isovanhemmille eka lapsenlapsi.

tsemppiä vaan ja kerro rohkeasti, mutta jos se kauhistuttaa mieti miten kertoa ja odota sellaista hetkeä että olet itse valmis.

eikä kannata säikähtää esim. vanhempiesi ensireaktiota, ihmiset reagoi yllätyksiin eri tavalla ja eivät aina tarkoita sitä mitä alkuun antavat olettaa.

toivon että lähipiirisi ovat iloisia vaavi-uutisestasi sitten kun kerrot sen!

hyvää jatkoa!

...kun ei tiedä vielä miten omat vanhemmat tulee reagoimaan. Vaikka miehen kanssa ollaan jo pari vuotta oltu naimisissa, niin kyllä jännitti- molemmat kun ollaan opiskelijoita vielä ja tullaan sitä muutamia vuosia vielä olemaankin. Tärkeintä oli, että me kaksi halusimme vauvan ja aateltin, että jos joku reagoi tyhmästi, niin sitten se on sen ongelma ja olisin ainakin tosi pahoillani ja loukkaantunut. -vauva kun on aina iloinen uutinen, ainakin pitäisi olla. Kerrottiin vanhemmille puhelimitse viikon 11 paikkeille.... Lähetin ensin tekstarin, jossa sanoin, että olisi UUTINEN kerrottavana, että ovatko kotona. Arvelivat siitä sitten jo oikein, koska niin salamyhkäisesti en tavallisesti kirjoita. - tietysti tilannetta helpotti myös se, että omalla siskollakin on aika tuore perheenlisä ja kai se ensimmäinen lastenlapsi on aina suurin " shokki" , sen jälkeen niitä tipahteleekin aina lisää ja ovat isovanhemmatkin varautuneita reagoimaan paremmin. Sisko kun kertoi aikoinaan itsekkin vielä hämmentyneenä vauvasta, eivät kuulemma ensin meinanneet uskoa ja kyselivät, että onko suunniteltu jne. Ites kerroin vauvauutisen positiivisena, ettei siihen oikein voinut edes kun positiivisesti reagoida. Vaikka jännitti, niin iloisen pirteänä uutisen esitin ja " metsä vastaa niinkun sinne huudetaan" :) - se on joka tapauksessa tosi vapauttava olo, kun kaikki viimein tietää ja voit keskittyä täysillä raskauteesi ilman mitään salailuja. Onnellista raskausaikaa sulle ja tsemppiä - rohkeasti ilosanomaa jakamaan! Ja onnittelut vauvan johdosta! :)

olimme olleet yhdessä mieheni kanssa vasta reilut neljä kuukautta. Lapsi oli kuitenkin harkittu =) tai ainakin suunniteltu. Yhdessä oltiin oltu kuukauden verran kun ehkäisy jätettiin kokonaan pois.



Äidille kerroin ensimmäisenä (rv4+4), että jos kaikki menee hyvin, niin susta tulee tulee kolmannen kerran mummo huhtikuussa =) Isälleni kerroin vasta lähes kuukautta myöhemmin (ovat eronneet) samoin sanoin, luuli vaan että isoveljeni on taas saamassa perheenlisäystä...



Tsemppiä vaan. Ei kannata sitä kertomista liian kauan vetkutella, aina se on vaan vaikeampaa ja kohtahan nuo varmaan jo huomaavatkin.



Iglu ja Kepa rv33+0

Tuttu tunne... Ite aloin odottaa esikoista ku olin 17v... Äiti ja sisarukset kyl jo rv 10 tienoil alkovat ihmetellä ku masu kasvanu (mulla aina alkanu tosi aikaseen näkymään), ja kyselivätki että enhän vaan raskaana ole.. NO sit yksi kaunis pv koulusta tultua äiti kyseli et " mikäs se meille tulee vauva lehtinen on sinun huoneessa?" :D Sit se jo kyseli et onko mulla kuvaa jne.. :) Noh, toisen kohallakaan en uskaltanu kertoa vasta ku ihan pakko oli... (eh, ei siitä sen tarkemmin :D ) ja kolmannen kohdalla sisko sai multa eka urkittua ja se sit " tiedotti" äitille ja muulle suvulle.. Nyt tästä neljännestä alkovat taas ihmetellä ku maha kasvaa.. En myöntäny enkä kieltäny ku kyselivät ja sit eräs päivä äiti tuli käymään ja piti minsan saarnan ja lähti poijes... No nyt se onneksi taasen rauhottunu alku shokista.. :D Mut että tälleen mulla.. Asioilla on tapana järjestyä tavalla taikka toisella.. :)

Mentiin siskon kanssa vanhemmille kylään, mutta oltiin paikalla ennen heitä. Jätin kukkakimpun maljakkoon keittiön pöydälle ja viereen vauva-kortti tekstillä " haikara eksyi tällekin ovelle, onnea mummulle ja papalle toukokuussa´06" .



Hyvin oli hiljasta keittiössä hetki kun yhdessä sitä kotiintultuaan tavasivat. Sitten äiti istui lattialle (heh...) ja annoin lisäinformaatiota. Meillähän tosiaan todellinen yllärivauva tulossa, niin siksi ehkä niin järkyttyivät, vaikkei ensimmäinen lapsenlapsi heille olekaan.



Muille olen sitten ilmoittanut tyyliin taputtamalla vatsaa ja tokaissut jotain keskusteluun sopivaa että " toukokuussa sitten..."



stellis&voitto 29+1

Itse kerroin vanhemmilleni joskus ensimmäisen neuvolakäynnin aikoihin! Jännitin kamalasti asian kertomista, koska en osannut ollenkaan ennustaa miten vanhemmat reagoisi asiaan(olen 19v.) vaikka olemmekin avopuolisoni kanssa olleet yhdessä jo neljä vuotta! Tiesin kuitenkin, että ainakin isäni jo jollain tapaa asiaa odotti, koska hän oli minulle useasti asiasta jotain vihjaillut! =) Niinpä sitten päätin odottaa sellaista hetkeä, että isä taas jotain sanoisi ja sitten kertoa! Ja kaikki meni hyvin! Ensin vanhemmat tosin hieman " järkyttyivät" , mutta siitä toivuttuaan olivat hyvinkin onnelisia siitä, että heille on tulossa ensimmäinen lapsenlapsi!

Nyt on menossa rv 16+5(ultran mukaan 16+1) ja tulevat isovanhemmat ovat innolla odotuksessa mukana! =)

Hyviä vointeja ja rohkeutta kertomiseen! =)