Taas kerran edessä yksinäinen opiskelijavappu.

Ainejärjestö ei tosiaan ole helpoin paikka tutustua ihmisiin, siellä tuppaa olemaan ne käläkälättäjät, jotka muodostavat oman kuppikuntansa ja puhuvat paskaa muista. Missä paikkakunnalla vietät vappua ap?

Niin olen minäkin vapun yksin. En edes muista mikä vappu olisin viimeksi ollut jossain? Varmaan yläasteella kun sillon vielä oli kavereita. Niin olen juhannuksen, pääsiäisen, joulun ja uuden vuodenkin yksin. N28

Koulu- ja opiskeluaika oli paria poikkeusta lukuunottamatta ainut elämänvaihe, jolloin vietin vappua ihmisten kanssa. Opiskelijanakin se onnistui lähinnä siksi, että kursseilla tuli paljon kontakteja, kaikki olivat lähtökohtaisesti kavereita keskenään, eikä asian eteen tarvinnut ponnistella tai omata juurikaan sosiaalisia taitoja. 

Ap herätti ajattelemaan kontaktejani yleisemminkin ja huomasin että lähes kaikki ovat muodostuneet tilanteissa, joissa jokin ulkopuolinen taho tai toiminta pakottaa ihmiset toimimaan yhdessä. En osaa ainakaan enää nykyisin tutustua ihmisiin tilanteissa, jossa vuorovaikutus on vapaaehtoista ja omaan aktiivisuuteen ja kiinnostukseen perustuvaa. Opiskellessa vielä löysin avopuolison ainejärjestön bileistä, joskin olimme pintapuolisesti tuttuja jo entuudestaan. Hänestä eroamisen jälkeen kävin myös nettitreffeillä, joista yksi johti lyhyeen seurusteluun. Nämä pettymykset johtivat siihen, että en enää vuosiin uskaltanut ottaa ihmisiin kontaktia ilman, että sille oli jokin ulkopuolinen, viaton ja hyväksyttävä syy. 

Nykyisin ainut minulle toimiva ratkaisu taitaa olla jokin harrastus tai yhdistys/vapaaehtoistoiminta, jossa aiemmin tuntemattomat ihmiset joutuvat tekemään jotain yhdessä ja samalla tutustuvat toisiinsa. En vain ole löytänyt itseäni kiinnostavaa ja ahdistamatonta toimintaa, jossa olisi riittävästi vastakkaisen sukupuolen edustajia oikeasta ikäryhmästä.

Vierailija kirjoitti:

... koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?

On sinulla kolmaskin vaihtoehto: menet niihin bileisiin yksin! Äläkä vaan katso kateellisena niitä, joilla on kaverit vaan nauti yksinäisyydestäsi täysin rinnoin. Sinä saa olla, tulla, mennä ja lähteä ihan oman mielesi mukaan. Oman ainejärjestön bileissä luulisi löytyvän joitakin, joiden kanssa voisi edes jutella.

Älä turhaan odota, että joku tulee sinua kotoa hakemaan.

Eikö se ole oikeastaan ihan yhdentekevää, oletko yksinäsi asunnollasi vai jossakin sellaisessa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä? No ei tietenkään, kun vain toisessa paikassa on edes mahdollisuus tutustua muihin.

Voit uskoa, että tiedän tästä asiasta aika paljon. Minä olin nimittäin opiskeluaikana se, joka jäi / jätettiin aika ulkopuolelle kaikesta. Tiedän siis senkin, miltä tuntuu olla ihmisten joukossa kuin orpopiru vieraassahelvetissä. Sanoisin oman kokemukseni perusteella, että jos ei siitä muuta hyötyä ole niin ainakin oppii arvostamaan sitä, että SAA olla yksinkin.

Minulla on ollut täsmälleen sama tilanne monena vuonna. Tiedän kyllä, että noihin ainejärjestöjen järjestämiin tapahtumiin voisi mennä, mutta ei sitä sitten vain kehtaa. Tänä vuonna voisin ehkä olla tapailemani miehen seurassa, mutta jos hän omien kaveriensa kanssa, niin en tiedä, haluanko mennä kuitenkaan. Olen sellainen ihminen, etten vain viihdy ryhmissä tai juhlissa ylipäätään, vaan haluaisin mieluiten olla jonkun kanssa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?

...

Eikö se ole oikeastaan ihan yhdentekevää, oletko yksinäsi asunnollasi vai jossakin sellaisessa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä?

...

Ihmisten keskellä koettu yksinäisyys tuntuu ainakin minusta pahemmalta kuin yksin ollessa koettu yksinäisyys. Kai se johtuu siitä, että ihmisten keskellä oma yksinäisyys vertautuu jatkuvasti muiden sosiaaliseen ilonpitoon ja olen vahvemmin tietoinen siitä mihin en pysty ja mistä jään osattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Löytäisit kavereita? 

Millä niitä löytää, jos et mihinkään mene tutustumaan ihmisiin? 

Mitä sulla on menetettävää, jos vain menet mukaan? Tuskin tuon yksinäisempi olet sen jälkeen. Eli tilanne on pahimmillaankin sama. 

Vähän ärsyttävää uhriutumista aloituksesi ja ihmettelen, että tuollaista vinkumista peukutetaan. 

Komppaan.

Ap, mikä on pahin mahdollinen skenario: mitä kammottavan kamalaa sinulle tapahtuisi, jos "tunkeutuisit" ainejärjestön bileisiin tai piknikille? Tai kysyisit harrastuskavereilta heidän vappusuunnitelmistaan? Etkö ihan oikeasti missään vaiheessa lukuvuotta ole tutustunut yhteenkään samaa alaa opiskelevaan ihmiseen? Lue nyt hyvä ihminen Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä: eihän kukaan voi tietää, että olet olemassa, ellet mene moikkaamaan! 

Palstalla vedotaan kiusaamiseen niin usein, että olen lakannut uskomasta siihen. Todellista koulu- ja työpaikkakiusaamista on, enkä sitä vähättele, mutta ihan jokainen teininä koulussa kuultu vittuilu tai dissaaminen ei ole kiusaamista. Se, että juuttuu teinivuosiin ja selittää nykytilannetta menneisyydellä eikä vaadi itseltään mitään, ei kyllä paranna elämänlaatua yhtään. 

Jos olet todella ollut koulusta asti yksin, niin luulisi sinulle kehittyneen omia huvituksia ja tapoja viettää juhlia. Ellei, niin hae kirjastosta hyvä kirja, uppoudu siihen ja jätä "pakollinen" vappubilettäminen amatööreille. 

Ehdotan myös että menet niihin opiskelijatapahtumiin mukaan! Yleensä ennen vappua järjestetään jos jonkinmoista kissanristijäistä. Päätät että menet edes "kääntymään". Henkisesti voit vaikka suunnitella että menet paikan päälle, juot yhden oluen ja vaihdat pari sanaa ja lähdet pois. Kun olet tämän tehnyt kerran-pari niin naamasi alkaa jo käydä tutuksi ja juttelukin on vähän helpompaa muille. Usein noissa opiskelijatapahtumissa on aina pari supliikkia tms jotka haluaa aktiivisesti tutustua muihin. Hyvällä tuurilla siis sinua lähestytään eikä toisinpäin!

Jos tästä suunnitelmasta ei tule mitään niin mene aktiivisesti mukaan alkusyksystä fuksiohjelmaan. Siellä järjestetään aina peli-iltoja, tutustumiskaljat yms joihin ihan hyvin voi mennä mukaan vanhempanakin. Harva opiskelija tulee sitäpaitsi edes suoraan lukiosta joten niissä on aina kaiken ikäisiä, suurin osa ehkä 20-25 mutta yli kolmikymppisiäkin löytyy!

Sinun kannattaisi ehkä hakea apua. Sosiaaliseen fobiaan voi saada apua terapiasta. Fyysisiä oireita voidaan helpottaa esim. Beetasalpajilla ja mielialalääkityskin voisi olla avuksi.

 

Ap kirjoittaa kyllä ihan aiheesta. Vappu ja muut tällaiset juhlapäivät ei ole mukavia, kun ei ole kenen kanssa lähteä. Kaikilla yleensä on jo tutut kaverit ja pariskunnat keiden kanssa mennään, paha siihen on tuppautua.

Vappu on siitä hyvä aika tutustua uusiin ihmisiin, kun kukaan ei kiinnitä huomiota, jos taustalla on se muutama rohkaisuryyppy. Huom. muutama.

Tiedätkö missä teidän ihmiset viettää vappua? Jos vain rohkeasti menet paikalle. Sittenhän niitä on kaikennäköisiä "erikoisvappuja" mm. alkoholiton vappu jonkun ryhmän järjestämänä tms. Jos tällainen kiinnostaa se voisi olla helpompi tapa lähestyä uusia ihmisiä, kun näihin voi olla hakeutunut muitakin ns. yksinäisiä ihmisiä porukoiden sijaan.

Tai sitten voisit repäistä kunnolla ja mennä viettämään vappua täysin vieraaseen kaupunkiin, jossa kukaan ei tunne sinua. Ehkä voisit olla vapautuneempi, kun tiedät ettei kenelläkään ole sinusta ennakkokäsitystä sinä hiljaisena ihmisenä. Otat vaikka majoituksen tai tulet yöbussilla kotiin. Voisit mennä vaikka baariin tms.

Yksi vaihtoehto on myös etsiä netistä uusia tuttavuuksia/ystäviä ja kysyä näiden vappusuunnitelmia.

Viikko ennen vappua ei ole kovin hyvä aika tutustua, kun kaikki jo liikkuvat omissa porukoissaan. Mun vinkit: Selvitä missä ovat ne, jotka eivät vappuna juhli vaan opiskelevat. Onko joku kirjasto tai tietokoneluokka auki? Mene sinne tekemään töitä ja juttele hetki muiden siellä olevien kanssa. Jos sää on hyvä, lähde kävelylle paikkaan, jossa ei näy haalariporukoita. Kouluajan kavereiltakin ehtisi vielä kysyä, voiko heidän seuraan liittyä toisella paikkakunnalla. 

Eihän kyseessä ole kuin yksi arkivapaa? Siinähän se kuluu kuin tavallinen arkipäivä.

Mene mukaan seurakunnan tapahtumaan tai tilaisuuteen. Sieltäkin voit löytää kavereita.

Tsemppiä ja aurinkoista kevättä 💛

Vierailija kirjoitti:

Eihän kyseessä ole kuin yksi arkivapaa? Siinähän se kuluu kuin tavallinen arkipäivä.

Tuo on niin väärä asenne, niin negatiivinen. Vappu on juhlapäivä jolloin herkutellaan, juodaan simaa ja alkoholia. Ollaan ulkona ja pidetään hauskaa. Ei ole tavallinen arkipäivä! Arrghhh inhoan tuota päivä muiden joukossa asennetta, tulee ex mieleen. Edes synttäreillä ei ollut väliä ja joulu oli turha rahastusjuhla.

Laita vaikka yodel-sovelluksen kautta viestiä tilanteestasi ja tunnustele mikä on meininki paikallisella tasolla. Ihan varmasti muitakin samassa tilanteessa tai porukkaa jonka seuraan voit lyöttäytyä. Tsemppiä!

Oon opiskelija myös, mutta ei kiinnosta yhtään se vappujuhlinta. Aivan liikaa sekoilua. Lähden mieluummin mökillemme maalle.

Tykkään kyllä muuten ajoittain juhlia, mutta tuo vappuhulina on liikaa.