Hämmentävä huomio pk-seudun asuntomyynti-ilmoituksista
Etsimme parhaillaan uutta asuntoa, katsomme sekä uudiskohteita että vanhempia rivi- ja kerrostaloja. Hyvin laajalla skaalalla siis. Hämmentävä huomio on se, että ikivanhoista 1970-luvun rivareista/kerrostaloasunnoista pyydetään lähes samaa neliöhintaa kun uudiskohteista! Hinta sinällään on alempi, MUTTA kun mukaan laskee lähivuosina tulevan putkiremontin hinnan, niin päästäänkin yllättävän lähelle! Tämä on ihan naurettavaa, ei se 70-luvun rakennustekniikka siitä mihinkään muutu! Vaikka uudiskohteet ovat usein huonommilla paikoilla se ei mitenkään voi minusta selittää tätä. Ei ne NIIN huonoilla paikoilla ole.
Ja sitten kun katsoo sen vanhan asunnon tiedot, niin siellähän on tietysti tehty ties mitä kosteusvaurioremonttia ja muutenkin vaikuttaa epäilyttävältä, että mitenköhän on ilmanlaadun laita.... Kuvista näkyy, että eläkeläispariskuntahan siinä suunnittelee kunnon rahastusta ja pakenemista putkiremontin alta.... Eikö ihmiset oikeasti huomioida niitä tulevia putki-, ikkuna-, julkisivu ties mitä remontteja, jotka on tulossa. Vai tarjotaanko isoista vanhoista perheasunnoista järjestään sen 50 000 alle pyynnin, koska pyynnöt ovat ihan järjettömiä. Samat ylihintaiset kämpät pyörivät Oikotiellä kuukaudesta toiseen. Oletteko muut huomanneet tätä???
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
. Moraaliton välittäjä iskee sellaisen hintalapun, että asunto keikkuu listoilla hamaan maailman tappiin asti. Palkkiot vain kilisevät välittäjän tilille.
Sinulla on nyt ihan väärää tietoa. Välittäjä saa palkkionsa vasta sitten, kun asunto on myyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaintihan se on mikä maksaa.
Jos vanha asunto remontoidaan uutta vastaavaan kuntoon, niin se on saman hintainen kuin uusi.
Remontissa vanhasta harvoin tulee uutta vastaava, mutta sijainti on se jolla hinta nousee. Pääsääntöisesti aikaisemmin rakennettu talo on paremmassa paikassa kuin uudisrakennukset.
Onhan uusissakin taloissa eroja. Samanlainen uudistuotantoasunto Helsingissä on paljon kalliimpi kuin Oulussa, vaikka kalliimpi asunto ei ole laadullisesti tai teknisesti yhtään parempi. Selittävä tekijä on sijainti.
Sehän se on, että elementtitaloja ei ole rakennettu niin pitkään, että oikeasti tiedettäisiin, mikä sen asunnon lopullinen käyttöikä on. Elementtien saumat alkavat pettää, betoni murentua. Onko maailmalla yhtään elementtitaloa, mikä olisi ylisi 70 vuotta vanha? Kivitalot ovat eri asia. Siksi mietinkin, että jos nyt ostaa esim. 1970 -rakennetun elementtikerrostalon kalliilla hinnalla. Se on nyt 46-vuotias talo, mitä jos joku tulee 15 vuoden jälkeen ja sanoo, että tämä on nyt siinä kunnossa, että talo pitää purkaa. Kannattiko tuollaisesta asunnosta maksaa huikeat summat per neliö + kaikki mahdolliset remontit?
Jos talo on hyvällä paikalla ja on oma tontti, niin mahdollisesti sillä tontin osuudella saat uuden asunnon.
Uuden asunnon ostaminen se vasta riski onkin. Tiiviisti on rakennettu juu. Kosteus jää muhimaan ja hometta pukkaa 2- vuotiaaseen kämppään.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin uudet asunnot huonommilla paikoilla? Ovat kuitenkin Helsingin ja Vantaan sisällä, ok palvelut ja liikenneyhteydet. Itse muutimme juuri ihanaan uuteen asuntoon.
Missä on hyvät liikenneyhteydet ja palvelut, sinne kerääntyvät myös ongelmat.
t. 60 vuotta pääkaupunkiseudulla asunut
Liian hyvä energiatehokkuus kertoo asunnon tiiveydestä. Terve talo hengittää. Toivottavasti on sitten hyvä ja toimiva koneellinen ilman vaihto.
Vierailija kirjoitti:
Harva välittäjä oikeasti myöntää tuota rakennustekniikka-asiaa. Olimme yhdessä vanhan rivitalon näytössä, missä ikkunat oli huonossa kunnossa ja oikeasti näki, miten maali oli rapissut ja kosteutta ikkunoiden nurkissa. Sanoin asiasta ohimennen välittäjälle, että onkohan ikkunaremonttia suunnitelmisa, niin välittäjä jotenkin täysin ignoorasi minut ja kääntyi toisen asunnon katselijan puoleen.
Ei se asia siitä mihinkään muutu, että ollaan hiljaa. Vai luottaako ne välittäjät siihen, että asuntoa tulee katsomaan joku joka vaan ihailee "valoisuutta", "pihan hienoja istutuksia" eikä lue, että asunnon kosteat tilat on korjattu, talo on rakennettu maan sisään, ikkunat keräävät kosteutta ja rakennusvuosikin oli 1978.
Välittäjän intressi on saada asunto myytyä ja välittspalkkio. Jos joku epäilee, niin tuskin käyttävät niihin aikaa. Itse ne pitää selvittää, että onko rempat tehty ja pyynti kohtuullinen.
Meillä teetettiin kans massiivinen kosteusremontti, mutta taloyhtiön selvitukset ja remontti on todella kattavasti dokumentoitu. Uskon et asunto olisi parempi ostos kuin summamutikalla toinen, jonka kunnosta ei ole takuita. Elementtitaloista tullaan varmasti jyräämään vielä iso osa alas ja melko pian.
Eläkeläiset alkaa pikku hiljaa vetuttamaan. Tuplaeläkkeet omiin nähden ja ei mitään häpyä myydä oma lahoke vaikka kuin hyvänä seuraavalle. Ei kaikki mutta moni.
Ikänä en Helsingistä ostais asuntoa.
Järjettömät hinnat ja surkean ankea ympäristö.
Esim. Kalasatama on järkyttävä bunkkeri.
Vierailija kirjoitti:
Pääkaupunkiseudulla pätee sääntö: mitä vähemmän alueella on kaupungin tai VVOn vuokra-asuntoja, sitä korkeampi hinta.
No eikä päde. Sijainti, sijainti, sijainti. Hyvät yhteydet ja palvelut nostavat hintaa. Toki on sitten muutama arvoalue erikseen.
Niin. Nykyään ei osata rakentaa.
Kun kävin äskettäin homeisessa rakennuksessa josta näki että se oli remontoitu mutta homeen haju tuli läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin uudet asunnot huonommilla paikoilla? Ovat kuitenkin Helsingin ja Vantaan sisällä, ok palvelut ja liikenneyhteydet. Itse muutimme juuri ihanaan uuteen asuntoon.
Nyanssit ja osoitteesta johtuvat hintaerot näennäisesti samanlaisten asuntojen välillä ymmärtää vain paikallinen. Postinumeroilla ja osoitteilla voi olla huimat erot arvostuksessa. Muualta pääkaupunkiseudulle muuttanut ei välttämättä välitä asiasta tai arvota niin korkealle, millä nimenomaisella alueella asuu. Eikä toki välttämättä ymmärrä, miksi joku tietty alue on arvostetumpi ja sen takia suhteessa yleistasoon kalliimpi.
Juuri näin, kotikaupungissani, top 4 kaupunki Suomessa, avojalakasten ehkä arvostamin alue ja kaupungin ehkä pahamaineisin lähiö sijaitsevat vierekkäin. Ulkopuolisen silmin asia ei liene itsestäänselvä mutta paikalliset oppivat tuntemaan asian laidan nopeasti. :)
Viinikka/Nekala? Jynkänvuori/ Saaristokaupunki/ Petonen?
Kaffepulla kirjoitti:
Sitä paitsi tuo väittämäsi että vastikkeita saadaan alas remonttien myötä, ei kyllä pidä paikkaansa. Remontithan nimenomaan nostavat vastikkeita. Meillä on talossa paras mahdollinen energiatehokkuusluokitus.
Hyvät kaupat olet tehnyt, itsekin ottaisin asunnon, kuten auton: pari vuotta vanhana. Energialuokasta taisit kyllä puhua lööperiä. Jos ja kun kysymyksessä on kerrostalo, ei niitä A-luokkaa olevia rakenneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin uudet asunnot huonommilla paikoilla? Ovat kuitenkin Helsingin ja Vantaan sisällä, ok palvelut ja liikenneyhteydet. Itse muutimme juuri ihanaan uuteen asuntoon.
Missä on hyvät liikenneyhteydet ja palvelut, sinne kerääntyvät myös ongelmat.
t. 60 vuotta pääkaupunkiseudulla asunut
Joo, näin se on, kuusisaari ja lehtisaari, lauttasaari ennen, ullanlinna ja eira, ei metroja, mitä parempi alue aitä varmemmin sinne ei mene metroa, eikä siellä ole mitään palveluja pahemmin.
Esim. etelä-helsingissä, mitä varakkaammat osakkaat talossa, sitä varmemmin kivijalassa ei ole ravintolaa, ehkä ei jopa kauppaa. Monilta alueilta pidetään tahallaan poissa ravintolat ja baarit, ja kauppojen määrä pienenä.
Yksi syy koviin tai kovalta tuntuviin hintapyyntöihin on se, että asunnon ostajat ovat valmiit maksamaan hyvin paljon ylimääräistä asunnon ikään ja kuntoon nähden päästäkseen ns. hyvään kaupunginosaan. Hyvä kaupunginosa on sellainen, jossa ei ole kaupungin vuokra-asuntoja. Perheasunnon voi kuitenkin saada edullisesti hyvin hoidetusta taloyhtiöstä, jossa on remontit tehty ajallaan, mutta tämä taloyhtiö sijaitseekin sitten vähemmän arvostetussa kaupunginosassa. Näin näyttää olevan, vaikka tuo vuokratalojen olemassaolo samassa kaupunginosassa (nykyisin tämä muuten katsotaan postinumerosta) ei millään tavalla vaikuttaisi omaan asumiseen ja elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Väärää puuta haukut, ap. Harvoinpa nuo eläkeläisparit myyvät asuntoa itse, vaan välittäjä on pestattu hommaan. Moraaliton välittäjä iskee sellaisen hintalapun, että asunto keikkuu listoilla hamaan maailman tappiin asti. Palkkiot vain kilisevät välittäjän tilille. Jos taas asukkaat itse myyvät, niin hinnan ovat määränneet useinkin rahanahneet perilliset, vaikka heillä ei ole mitään osuutta eikä arpaa rahoihin niin kauan kuin molemmat vanhemmat ovat hengissä. Moni vanha pari lähtee pakoon isoja remontteja, siinä olet oikeassa, ap, mutta syy voi myös olla se, että vanhukset eivät enää tule kotona toimeen, vaan haluavat muuttaa esim. palveluasuntoon. Silloin riihikuiva on ihan tarpeellista, sillä ainakin pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset palvelutaloissa ovat sitä luokkaa, että harvalla on niihin varaa. Asunnon myynnillä on mahdollisuus saada sen verran, että ainakin muutama vuosi on turvattu.
Jos välittäjällä, ja miksei myös perillisillä, on moraali kohdallaan, niin asunnon hintaa määritellessään hän ottaa huomioon talon iän, yleisen kunnon, tulevat ja jo tehdyt remontit, sijainnin, asunnon kunnon jne. Puhut 1970-luvulla rakennetuista taloista ikivanhoina. Sitähän ne eivät tietenkään ole, mutta rakentaminen tapahtui kovalla vauhdilla elementeistä, joten eihän niiden kohdalla korkeasta laadusta voi puhua. Ilmastointi esim. on melkein olematonta. Monet asukkaat vielä tukkivat ilmanvaihtokanavat, kun pitää säästää ja kun niistä vetää. Ne ovat varmasti edistäneet sisäilmaongelmia. Muovia taloissa on enemmän kuin lääkäri määrää. Vanhat ikkunat sen sijaan ovat useimmiten paremmat kuin uudet, edellyttäen että niitä on hoidettu asianmukaisesti. Sijainti ei muuten taida olla kovin houkutteleva. Suurin osa tuon ajan kerrostaloista ja rivareistakin rakennettiin lähiöihin, kun me pahamaineiset suuret ikäluokat tulimme perheenperustamisikään ja muutimme työn perässä maalta kaupunkiin. Tosin eläkeläiset, joihin viittaat, ovat vielä meitäkin vanhempia, jopa meidän isiä ja äitejä, lähes yhdeksänkymppisiä, joilla ajan seuraaminen ja rahan arvo voivat olla jo aika lailla hakusessa. Herra Alzheimerkin on saattanut tunkeutua kolmanneksi pyöräksi parisuhteeseen. Eli myyjä ei edes ymmärrä hintapyyntöä. Mutta toisaalta, ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa!
Ihan vaan semmoinen huomio että suuret ikäluokat _ovat_ pitkälti eläkeläisiä.2
Kolme tärkeintä asiaa hinnannassa: sijainti, sijainti, sijainti. Jos sillä ei olisi sinullekaan merkitystä, et edes katsoisi niitä vanhempia. Toki voit tarjota vähemmän kuin pyydetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Moraaliton välittäjä iskee sellaisen hintalapun, että asunto keikkuu listoilla hamaan maailman tappiin asti. Palkkiot vain kilisevät välittäjän tilille.
Sinulla on nyt ihan väärää tietoa. Välittäjä saa palkkionsa vasta sitten, kun asunto on myyty.
Jep: välittäjän etuhan on olla ostajan puolella. Nopeat kaupat = nopea palkkio, ja jos kerkeää kuussa parikin kämppää myymään niin pääsee melkoisille palkoille. Siinä joku asunnon hinnan ylös hilaaminen on vain omiin muroihin pissimistä.
Ainakin pääkaupunkiseudulla olen kuullut että kalliimmissa kämpissä on ihan yleisesti joku 15-20 % tinkivaraa, ja varmaan tästä syystä: välittäjä saa asiakkaan koukkuun lupailemalla markkinahintoja korkeampaa tuottoa, ja sitten onkin ostajan ylin kaveri kun ostaja kiinnostuu mutta ei halua maksaa tyhjästä.
Pelin henki on mitä on, se kannattaa ymmärtää asuntokaupoilla.
Vierailija kirjoitti:
Liian hyvä energiatehokkuus kertoo asunnon tiiveydestä. Terve talo hengittää. Toivottavasti on sitten hyvä ja toimiva koneellinen ilman vaihto.
Kommentti henkilöltä, joka ymmärtänut asian päin prinkkalaa...
Kahden auton pitäminen keskustan parkkihallissa on tietysti tuplaten vielä kalliimpaa.
Joillakin se auto on osa palkkaa ja siitä ei voi oikein kietäytyäkkään, koska se on osa firman imagoa matkustavien työntekijöiden kohdalla.