Ex-vaimollani on joku ongelma uuden naisystäväni suhteen, valittaa siitä kun poikamme viettää aikaa tämän kanssa..

Kuinkas paljon sinä vietät aikaa poikasi kanssa? Tämä voisi olla yksi syy. Vaikka poika kuinka tulee sinun mielestäsi hyvin toimeen naisystäväsi kanssa, niin on saattanut äidilleen ilmaista surunsa siitä, että haluaisi mieluummin viettää sitä aikaa isänsä kanssa.

Exäsi pelkää että häneltä viedään se tärkein, äitiys. Jos teillä on terveet välit niin onnistuisiko teidän istua alas koko porukka, ilman lasta siis ja jutella että missä mättää? Minä olen äitipuoli kahdelle mahtavalle teinille, ollut nyt 7 vuoden ajan, ja heti aluksi tehtiin selväksi etten ole viemässä äidin roolia, mutta olen lapsille yksi turvallinen aikuinen lisää jolta voi pyytää apua, jolle voi jutella ja jolla meidän kodissamme on auktoriteetti ihan yhtä paljon kuin isällään. Lasten äiti on kyllä ollut ihana ja fiksu joten se helpotti asioita.

Mutta jospa puhuminen auttaisi? Ei hän nyt voi olettaa että vietät elämäsi yksin siihen asti kun lapsi on 18.

Vierailija kirjoitti:

Exäsi pelkää että häneltä viedään se tärkein, äitiys. Jos teillä on terveet välit niin onnistuisiko teidän istua alas koko porukka, ilman lasta siis ja jutella että missä mättää? Minä olen äitipuoli kahdelle mahtavalle teinille, ollut nyt 7 vuoden ajan, ja heti aluksi tehtiin selväksi etten ole viemässä äidin roolia, mutta olen lapsille yksi turvallinen aikuinen lisää jolta voi pyytää apua, jolle voi jutella ja jolla meidän kodissamme on auktoriteetti ihan yhtä paljon kuin isällään. Lasten äiti on kyllä ollut ihana ja fiksu joten se helpotti asioita.

Mutta jospa puhuminen auttaisi? Ei hän nyt voi olettaa että vietät elämäsi yksin siihen asti kun lapsi on 18.

Pahoin pelkään ettei sen hullun akan kanssa puheet auta.

AP

Olen tavannut useamman yksinhuoltajan, jotka ovat joskus maininneet siitä, että kun etäisä ( ja yksi etä-äiti)ovat alkaneet seurustella, niin lapset eivät halua pahoittaa sitä etävanhemman mieltä kertomalla, että eivät pidä kumppanista. Lähivanhemmalle sitten kertovat surunsa siitä, että sen oman vanhemman kanssa on enää minimaalinen aika, kun seurustelukumppani on läsnä.

Ikis

Rölli

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut useamman yksinhuoltajan, jotka ovat joskus maininneet siitä, että kun etäisä ( ja yksi etä-äiti)ovat alkaneet seurustella, niin lapset eivät halua pahoittaa sitä etävanhemman mieltä kertomalla, että eivät pidä kumppanista. Lähivanhemmalle sitten kertovat surunsa siitä, että sen oman vanhemman kanssa on enää minimaalinen aika, kun seurustelukumppani on läsnä.

Voi olla noinkin. Tuo on aika herkkää ikää pojalle, ja kaipaa isäänsä tässä vaihessa kaikkein eniten kun alkaa pikkuhiljaa muuttua pojasta miehenaluksi. Vietättekö yhdessä tarpeeksi aikaa, myös ihan kahdestaan? Jos seurustelukumppanisi on kypsä eikä ole lapsista mustasukkainen niin ei pitäisi olla ongelma. Ja nyt vietetty aika ja tuki vähentää niitä myöhempiä teini-iän ongelmia. Tai ainakin välit pysyvät kunnossa ja teini uskaltaa sitten pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäsi pelkää että häneltä viedään se tärkein, äitiys. Jos teillä on terveet välit niin onnistuisiko teidän istua alas koko porukka, ilman lasta siis ja jutella että missä mättää? Minä olen äitipuoli kahdelle mahtavalle teinille, ollut nyt 7 vuoden ajan, ja heti aluksi tehtiin selväksi etten ole viemässä äidin roolia, mutta olen lapsille yksi turvallinen aikuinen lisää jolta voi pyytää apua, jolle voi jutella ja jolla meidän kodissamme on auktoriteetti ihan yhtä paljon kuin isällään. Lasten äiti on kyllä ollut ihana ja fiksu joten se helpotti asioita.
Mutta jospa puhuminen auttaisi? Ei hän nyt voi olettaa että vietät elämäsi yksin siihen asti kun lapsi on 18.

Pahoin pelkään ettei sen hullun akan kanssa puheet auta.

AP

Olisiko tässä asenteessa osa tätä ongelmaa? Voisiko olla niin, että hieman liioittelet tai et edes halua ymmärtää, mitä exäsi sinulle yrittää sanoa?

Tässä ei ole ongelmana muuta kuin pirun huono yritys provosoida...

Poikasi on iältään lähempänä tyttöystäväsi(naisystävästä ei tuon ikäisen kohdalla voida puhua) ikää kuin sinä itse? 

Annat todella huonoa esimerkkiä pojallesi ja opetat tämän esineellistämään nuoria naisia, ei ihme että ex-vaimosi on huolissaan.

Miten paljon hän sitten antaa tilaa teidän viettää aikaa yhdessä? 

Eksääsi selvästi ärsyttää että uudempi heilasi on nuori ja nätti, kun itse alkaa olla jo kovastikkin päiväysvanhaa.

Miten tyttöystäväsi ikä liittyy aloitukseen? Vai tästäkö oli tarkoitus provota? Kateuskorttiako tässä nyt pitäisi vetää sieltä esiliinantaskusta, kuinka hän on vaan kateellinen nuoresta tyttöystävästäsi? 

Olisiko ongelma siinä, että sinä vietät liian vähän aikaa pojan kanssa?

Hei, en ehkä osaa auttaa, mutta voin omalta osaltani kertoa lapsen näkökulmaa tuohon.

Onko muuten eksäsi samaa ikäluokkaa kanssasi?

Kiinnitin huomiota nimittäin ikäeroihin, nainen on sinua 14 vuotta nuorempi ( voisiko vaimo harmissaan nuoremmasta naikkosesta?) Pojankin kanssa hänellä on vain 12 vuotta ikäeroa. Voisiko ex-vaimo kokea ettei naisesi voi olla "äitihahmo" pojale, kun on niin pieni ikäero poikaan? Ettei hän muka voisi toimia pojalle aikuisena..

Itselläni on myös nuori äitipuoli. Itselläni ja äitipuolella ikäeroa 10- vuotta ja isälläni ja hänellä 12- vuotta.  Minulle tämä ei ole ollut koskaan ongelma, olen aina pitänyt äitipuolestani ja nyt aikuisenakin olemme todella läheiset. Aikanaan äitipuoleni teki selväksi, ettei halua astua äitini saappaisiin.  Sovimme että olemme ystäviä ja hän on minulle aikuinen, sekä tuki ja turva niin halutessani, muttei väkisin halua olla minulle "äiti".  Minunkaan äitini ei ole oikeastaan koskaan hyväksynyt äitipuoltani, aina arvostelemassa kaikkea mitä on tehty. Nyttemmin kyllä tajunnut, ettei äitipuoleni ole häneltä millään lailla mitään viemässä, mutta samoissa juhlissa ei silti olla. Onneksi aikuisena ei enään ole puuttunut isäni perheen asioihin, toisin kuin ollessani lapsi..

En osaa neuvoa, miten eksäsi kanssa menetellä, jos on kuin äitini, ei puhe taida sinun kanssasi auttaa. Oletko jutellut poikasi kanssa? Voisit sitä kokeilla, kuitenkin niin ettet syyllistä äitiä, vaan juttelet miten kokee uuden naisystäväsi ja onko kaikki ok. Muista pojallesi kertoa että hän voi sinullekin puhua jos jokin vaivaa.  Onko poika puhunut äitinsä käytöksestä? 

Tuli mieleen, olisiko poikasi voinut äidilleen puhua miten kivaa milloinkin on ollut äitipuolensa kanssa? Voisiko äitinsä kokea itsensä uhatuksi, naisesi kuitenkin on nuori ja tykkää varmaan erilailla touhuta pojan kanssa kuin eksäsi. Niin ja ymmärtää varmasti nuorten maailmaakin eritavalla kuin äitinsä?

t.nainen 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäsi pelkää että häneltä viedään se tärkein, äitiys. Jos teillä on terveet välit niin onnistuisiko teidän istua alas koko porukka, ilman lasta siis ja jutella että missä mättää? Minä olen äitipuoli kahdelle mahtavalle teinille, ollut nyt 7 vuoden ajan, ja heti aluksi tehtiin selväksi etten ole viemässä äidin roolia, mutta olen lapsille yksi turvallinen aikuinen lisää jolta voi pyytää apua, jolle voi jutella ja jolla meidän kodissamme on auktoriteetti ihan yhtä paljon kuin isällään. Lasten äiti on kyllä ollut ihana ja fiksu joten se helpotti asioita.

Mutta jospa puhuminen auttaisi? Ei hän nyt voi olettaa että vietät elämäsi yksin siihen asti kun lapsi on 18.

Pahoin pelkään ettei sen hullun akan kanssa puheet auta.

AP

Kas, ei mikään ihmekään että erositte.

P.s: olet elävä klisee.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ole ongelmana muuta kuin pirun huono yritys provosoida...

Joo. Itseänikin kutkuttaa ajatus viettää aikaa 12-kesäisenä parikymppisen naisen kanssa. Kuulostaa amerikkalaiselta teinikomedialta. Semminkin kun naisystävän ja "isäukon" ikäerokin 14 vuotta.

Saattaa olla, että exä hermostuu tuosta iästä, mutta kun poika oli saman ikäinen niin minulla oli exän kanssa ihan samat tai paljon pahemmatkin ongelmat, vaikka uusi oli vain 5 vuotta exää nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäsi pelkää että häneltä viedään se tärkein, äitiys. Jos teillä on terveet välit niin onnistuisiko teidän istua alas koko porukka, ilman lasta siis ja jutella että missä mättää? Minä olen äitipuoli kahdelle mahtavalle teinille, ollut nyt 7 vuoden ajan, ja heti aluksi tehtiin selväksi etten ole viemässä äidin roolia, mutta olen lapsille yksi turvallinen aikuinen lisää jolta voi pyytää apua, jolle voi jutella ja jolla meidän kodissamme on auktoriteetti ihan yhtä paljon kuin isällään. Lasten äiti on kyllä ollut ihana ja fiksu joten se helpotti asioita.

Mutta jospa puhuminen auttaisi? Ei hän nyt voi olettaa että vietät elämäsi yksin siihen asti kun lapsi on 18.

Pahoin pelkään ettei sen hullun akan kanssa puheet auta.

AP

Mutta hän oli niin ihana mentyänne naimisiin ja saadessaan lapsen kanssasi. Viettettyään liikaa aikaa kanssasi hänestä tuli hullu ja sinussahan ei tunnetusti ollut mitään vikaan silloin, eikä ole nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla, että exä hermostuu tuosta iästä, mutta kun poika oli saman ikäinen niin minulla oli exän kanssa ihan samat tai paljon pahemmatkin ongelmat, vaikka uusi oli vain 5 vuotta exää nuorempi.

Mikä siinä iässä sitten on ongelma?

Kumppanisi on nuori ja tuli mieleen, että onko hän tarpeeksi kypsä ymmärtämään, että lapsi tarvitsee isän kanssa omaa aikaa? Tunkeeko hän oikeastaan itsensä maireasti pojan seuraan yrittäen kaikin tavoin miellyttää, ettei tavallaan menettäisi sinua pojalle? Se on myös mustasukkaisuutta nuorikoltasi ja voi johtaa ongelmiin myöhemmin. Poikasi ei varmasti viitsi sanoa, että haluaisi olla kanssasi kahden enemmän, ettei loukkaa ketään. Nuorikkosi saattaa olla aika wannabee tämän asian kanssa, mutta olet vielä aika sinisilmäinen asialle. Muista nyt pitää huoli, että olet itse isänä läsnä ja opetat nuorikkosi hyväksymään sen, että lapsi on tärkein ja isä ja äiti lapselle tärkeimmät, eikä nuorikkosi tarvitse tehdä mitään erikoista vaikutusta poikaasi, vaan tukea sinua isänä ja ex-vaimoasi äitinä, sekä pojan oikeuksia ja kiintymystä vanhempiinsa, tyurvallisesti aikuusuuteen kasvussa.