PELOTTAVINTA MITÄ SULLA ON KÄYNYT!

Tämä ei ehkä ole pelottavin, mutta hyvin ahdistava. Kopioin tämän kertomukseni ketjusta johon äsken tämän jo kirjoitin.Kerron oman kokemukseni ahdistuksesta. Aloin oireilla töissä niin, että minua alkoi ahdistamaan ja puristamaan rintaa ja mahaa.

Tätä esiintyi joka keskiviikko sellaisessa tilaisuudessa jossa oli paljon ihmisiä ja huono istua.

Aloin pelkäämään, että minulla oli sydämmessä jotain vikaa, mutta en jotenkaan uskaltanut mennä lääkäriin. Lopulta puhuin vaimolleni, joka sanoi, että kuulostaa siltä, että olen ahdistunut.

En puhunut murheistani kelleen.

Minun ajatukset olivat vain, että ei minulla mitään ahdistuneisuushäiriötä ole.

Ja enhän minä edes ajattele ikinä sitä puristusta tai ole mitenkään ahdistunut.

Aloin pelätä tosissaan sydän vikaa ja puristukset pahenivat ja moneen kertaa luulin, että se on menoa nyt.

Pelkäsin kovasti olevani sairas joko sydän vikaa tai jotenkin muuten.

Lähdimme yhtenä kesä viikon loppuna mökille korpeen keskelle ei mitään pelkäsin koko ajan jo matkalla, että nyt sydän kohtaus pamahtaa sielä mökillä ja kuolen takuu vatmasti.

En puhunut tästä kuitenkaan vaimolleni.

Aloin illalla olla todella ahdistunut.

Menin saunan kuistille ja tällä kertaa minua sattui ja puristi rintaa niin kovasti, että kaatusin kuistille mahalleen enkä saanut millään henkeä ja alkoi tuntua, että tukehdun.

Olin varma, että kuolen nyt 30 vuotiaana sydänkohtaukseen.

Lopulta ilmeisesti pyörryin hetkeksi.

Kunnes sitten tapahtui jotain outoa. Heräsinkin ja oireet olivat poissa.

Ja tajusin katsoessani kelloa, että olin maanut kuistilla vain viisi minuuttia, vaikka luulin maaneeni pidempää.

Lähdettiin lääkäriin ja minua tutkittiin sielä. Otettiin ekg ja kuuneltiin sydäntä sekä keuhkoja eikä mistään löytynyt mitään vikaa.

Siinä vaiheessa kerroin ahdistuksestani ja minulle lopulta tuli diagnoosiksi ahdistuneisuushäiriö.

Olin ikionnellinen vain siitä, että saan vain olla ja nauttia elämästä sekä olla elossa.

Olin tämän jälkeen todella onnellinen, vaikka jäin työttömäksi.

Nyt olen 46 eli 16 vuotta mennyt yhä elossa ollaan.

Se kun näin huutavan otsikkosi ap.

Up

Se että olen huomannut ärsyyntyväni suuresti sijamuotojen typerästä käytöstä.

Itseäni ärsyttää kielipoliisit ja yhdyssanavirheistä perseensä repivät apinat, mutta olen samanlainen paviaani mitä tulee tuohonkin "sulla"  sanan käyttöön, vaikka normaalimmalta kuulostaisi sulle.