Mistä te muut oikein löydätte ystäviä?

Sama homma. Olen päättänyt, että parempi yksin :) Toki ihmisten kanssa tulen toimeen, mutta aina kun luulen saaneeni ystäviä, minua puukotetaankin selkään tai nauretaan selän takana, niin parempi olla vain yksin.

Mä olin vuosia tosi yksin. Ei ollut yhtään ystävää ja olin siitä hirveän surullinen, varmaan lähes masentunut. Sitten aloitin uudessa työpaikassa, josta sain heti kaksi hyvää ystävää. Samoihin aikoihin muutettiin uuteen taloon, ja naapurissa asui nainen jolla oli samanikäiset lapset ja samoja intressejä - meistä tuli hyvät ystävät. Nyt mulla on kolme hyvää ystävää ja heidän myötään olen saanut myös paljon vähän etäisempiä kavereita. Lisäksi vähän aikaa sitten lapsuudenkaverini otti yhteyttä, ja meidänkin välit on lämmenneet jälleen. Olen tosi onnellinen ystävistäni :)

Facebookissa oli joku ryhmä, yksinäisyys yhteen tai vastaava. Kai netissä muitakin paikkoja on.

T: yksinäinen

Vierailija kirjoitti:

Mä olin vuosia tosi yksin. Ei ollut yhtään ystävää ja olin siitä hirveän surullinen, varmaan lähes masentunut. Sitten aloitin uudessa työpaikassa, josta sain heti kaksi hyvää ystävää. Samoihin aikoihin muutettiin uuteen taloon, ja naapurissa asui nainen jolla oli samanikäiset lapset ja samoja intressejä - meistä tuli hyvät ystävät. Nyt mulla on kolme hyvää ystävää ja heidän myötään olen saanut myös paljon vähän etäisempiä kavereita. Lisäksi vähän aikaa sitten lapsuudenkaverini otti yhteyttä, ja meidänkin välit on lämmenneet jälleen. Olen tosi onnellinen ystävistäni :)

Hyvä sinä! Minä en ole tällä hetkellä töissä, eli ei ole edes työkavereita, ketään aikuisia, joita päivittäin näkisi. Siksi tuntuukin niin raskaalta, kun ei ole ystäviäkään. Toivottavasti syksyyn mennessä löytyy töitä. -ap

Minulle tulee todella surullinen olo kun täällä kirjoitetaan, ettei jollain ole yhtään ystävää.

Se, että löytää oma henkistä seuraa on kyllä niin iso juttu.

Eiköhän kaikille löydy kavereita ja usein juuri silloin kun vähiten osaa odottaa.

Onneksi on tämä Av niin täälläkin saa seuraa jos juttukaveria kaipaa. :-)

On ollut helpompi tutustua uusiin ihmisiin nyt kun minulla on lapsi. Siis olemme käyneet eri kerhoissa joiden kautta olen tutustunut muihin äiteihin. Ja sitten kun lapsi meni tarhaan niin sain sitäkin kautta pari kaveria. Vanhoista työpaikoista on myös tullut kavereita. Ja sitten myös naapureita on tullut tutuiksi niin että kyläillään lasten kanssa. Olen asunut viidessä eri maassa ja on aina saanut aloittaa alusta tämän tutustumiskuvion. Joka paikkaan on jäänyt kavereita kenen kanssa ollaan vielä yhteyksissä. Yleensä menen helposti juttelemaan tuntemattomille ihmisille. Jos vaikka kerran aiemmin tavattu kerhossa niin jos seuraavan kerran pitää kuulumisia kysellä. Sitten voikin ehdottaa että mennään lasten kanssa puistoilemaan tms. Olen ujo mutta on ollut pakko tulla kuoresta ulos jotta tutustuu ihmisiin.

Minulla on yksi lapsuudenystävä, mutta enemmänkin voisi olla. En oikein osaa tutustua ihmisiin ja siksi parisuhteeseen pääseminenkin on mahdotonta. Parisuhteettomuus onkin ehkä se isoin ongelmani, ei niinkään ystävien puute. Olisi mukava löytää joku mukava nainen, joka olisi paitsi ystävä niin myös rakastettu. Tuskin tulen koskaan rakkautta kokemaan :(. T. Masentunut mies.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee todella surullinen olo kun täällä kirjoitetaan, ettei jollain ole yhtään ystävää.

Se, että löytää oma henkistä seuraa on kyllä niin iso juttu.

Eiköhän kaikille löydy kavereita ja usein juuri silloin kun vähiten osaa odottaa.

Onneksi on tämä Av niin täälläkin saa seuraa jos juttukaveria kaipaa. :-)

Ei ole töitä, ei perhettä, ei parisuhdetta, asun yksin. Maisteriopinnot saanut päätökseen. Kaikki opiskeluaikaiset kaverit asuu muualla ja lapsuudenystäviin on välit kuihtuneet (hekin asuvat muualla). Kun päivät viettää päivästä toiseen yksin ja silloin tällöin ehkä joku tuttu pyytää kahville, niin koko sen ajan saa istua kuin piinapenkissä jossa toinen hiostaa siitä että miksei minulla vieläkään ole töitä, miksei minulla ole vieläkään parisuhdetta, enkö halua lapsia, enkö halua omistusasuntoa yms. niin pikkuhiljaa sitä alkaa vaan katkeroitua ja käpertyä omaan yksinäisyyteensä eikä edes halua tavata ketään. Kun kerran olemassaoloaan saa puolustella eikä tuttu/kaveri halua jutella meitä molempia kiinnostavista asioista vaan haluaa hiostaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Olen päättänyt, että parempi yksin :) Toki ihmisten kanssa tulen toimeen, mutta aina kun luulen saaneeni ystäviä, minua puukotetaankin selkään tai nauretaan selän takana, niin parempi olla vain yksin.

Juuri näin. Jopa vanhat ystävät ovat jäänet tämän takia. Tuntuu että kaikki ihmiset on kaksnaamaisia paskiaisia. En todellakaan enää luota ihmisiin, sen verran monta kertaa olen saanut kärsiä. Ei enää, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin vuosia tosi yksin. Ei ollut yhtään ystävää ja olin siitä hirveän surullinen, varmaan lähes masentunut. Sitten aloitin uudessa työpaikassa, josta sain heti kaksi hyvää ystävää. Samoihin aikoihin muutettiin uuteen taloon, ja naapurissa asui nainen jolla oli samanikäiset lapset ja samoja intressejä - meistä tuli hyvät ystävät. Nyt mulla on kolme hyvää ystävää ja heidän myötään olen saanut myös paljon vähän etäisempiä kavereita. Lisäksi vähän aikaa sitten lapsuudenkaverini otti yhteyttä, ja meidänkin välit on lämmenneet jälleen. Olen tosi onnellinen ystävistäni :)

Hyvä sinä! Minä en ole tällä hetkellä töissä, eli ei ole edes työkavereita, ketään aikuisia, joita päivittäin näkisi. Siksi tuntuukin niin raskaalta, kun ei ole ystäviäkään. Toivottavasti syksyyn mennessä löytyy töitä. -ap

Viesti kutoselta. Ikävä kuulla Ap! Mistähän sinulle löytyisi kavereita. Harmi ettei sieltä uuden harrastuksenkaan parista tärpännyt. :/ Pidän peukkuja että saat pian töitä ja sieltä löytyisi sydän ystävä. :) Onko sinulla millaisia naapureita? Olisiko siellä ketään kenet voisi vaikka pyytää kahville?

Löytyisköhän jostain erikoisesta harrastuksesta helpommin tutustuttavia ihmisiä... Sellaisesta, minne ei pyri niinkään perus smalltalkkia harrastavat ihmiset. Mikä olisi sopivan outo harrastus? :)

Vierailija kirjoitti:

Löytyisköhän jostain erikoisesta harrastuksesta helpommin tutustuttavia ihmisiä... Sellaisesta, minne ei pyri niinkään perus smalltalkkia harrastavat ihmiset. Mikä olisi sopivan outo harrastus? :)

Jousiammunta? :P

Vierailija kirjoitti:

Löytyisköhän jostain erikoisesta harrastuksesta helpommin tutustuttavia ihmisiä... Sellaisesta, minne ei pyri niinkään perus smalltalkkia harrastavat ihmiset. Mikä olisi sopivan outo harrastus? :)

Joku Animetapahtuma. Siellähän on kaikenlaisia sosiaalisesti rajoittuneita friikkejä pelihahmoiksi pukeutuneina. Ei ihan normaalia kyllä sellainen.