Lue keskustelun säännöt.
hei kaikki onnettomat!
21.04.2016 |
Elin melkein 20 vuotta alisteisessa ja sairaassa parisuhteessa. Jännitin, ahdisti, pelotti, elämä oli paskaa. En kehdannut tai uskaltanut mitään. Nolostelin ja salailin kaikkea mahdollista.
No sitten en jaksanut enää. Otin avioeron. Hankin oman asunnon jota rakastan niin paljon etten malttaisi poistua sieltä. Vaihdoin tyttönimen takaisin. Erosin myös kirkosta koska olen 110 % ateisti. Sain itseni takaisin. Aloin urheilla ja syödä terveellisesti, aiemmin en pystynyt siihen vaan ahmin sontaa suruuni. Ai niin hankin myös nuoremman rakastajan. Löysin nauruni. 38 vuoden kypsässä iässä sain kokea miltä tuntuu vain avata suu ja heittää pää taakse ja antaa naurun tulla. Entinen ujo piimä on nyt työpaikan nauravaisin ihminen. En häpeä enää mitään. En nolostu mistään. Joka ilta kiitän itseäni siitä että aloin elää.
Kommentit (4)
Ei kukaan toinen voikaan rakastaa sinua ehjäksi. Se ei ole mahdollista. Vain sinä itse voit sen tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten ihana kuulla! Mun liitto alkaa olla taputeltu 25 vuoden jälkeen ja haaveilen juuri tuosta tilanteesta. Eikä edes ole alistamista on vaan niin huonot välit että ei mitään rajaa. Muutos on tulossa ja tuskin maltan odottaa :)
Ihana tarina. En vain tiedä kävisikö itselleni samoin. Masennusta on ollut jo kohta 10v. Miehen kanssa ei enää läheisyyttä kohta pariin vuoteen. En osaa elää. Olen sulkeutunut ja luulen ettei kukaan voisi enää rakastaa minua ehjäksi.