Kun joutuu usein sanomaan ei lapsen toiveille rahapulan takia.
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta että joutuu monesti kieltämään asioita joita lapsi haluaisi?
Kommentit (11)
On ja johtuu nimenomaan rahasta. Harmittaa että joutuu sanomaan ihan kaikkeen ei. Ainakin lapset kasvavat siihen ettei kaikkea voi saada, kun eivät saa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lähes päivittäin tulee sanottua lapselle ei, vaikka ei taloudellisia syitä olekaan. Se on yksi vanhemman loputtomista tehtävistä kasvattaa siihen, että aina ei ole kivaa ja aina ei saa sitä mitä haluaa.
Sähän voit laittaa ihan oman omakehuketjun kuinka hienosti varakas kasvattaa lapsia:DDDDDDDDDDDDDDDD
^ Jollain taitaa olla hiekkaa siellä.
Joka hemmetin päivä.
Juu et saa Sellon kaikkia vaatteita etkä kaikkia tavaroita joita sinun kavereillasi on yhteensä.
Ja voin kyllä sanoa että on rahasta kiinni, säilytystilasta myös :)
Mitä asioita sinä ap joudut kieltämään.
Mä pelkään tota:( lapsi nyt vasta 2kk, mutta vaikka kummallakin on töitä, ei ole laskujen ym jälkeen juurikaan ylimääräistä. Pakko alkaa tehdä taas yövuoroja ja viikonloppuja oman työn lisäksi, muuten lapsi jää kaikesta ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Joka hemmetin päivä.
Juu et saa Sellon kaikkia vaatteita etkä kaikkia tavaroita joita sinun kavereillasi on yhteensä.
Ja voin kyllä sanoa että on rahasta kiinni, säilytystilasta myös :)
Mitä asioita sinä ap joudut kieltämään.
Pelikoneen ja leikkimökin yms.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään tota:( lapsi nyt vasta 2kk, mutta vaikka kummallakin on töitä, ei ole laskujen ym jälkeen juurikaan ylimääräistä. Pakko alkaa tehdä taas yövuoroja ja viikonloppuja oman työn lisäksi, muuten lapsi jää kaikesta ulkopuolelle.
Älä nyt sentään. Nää mammat täällä tekee muuten lastensuojeluun ilmoituksen kun et ole tarpeeksi sen lapsen kanssa.
Joka päivä. Ei kaikkea tarvitse, eikä pidä saada. Kyllä minulla rahaa olisi hankkia vaikka se lapsen toivoma jättilegopaketti, mutta toiveitten ja halujen virta on lapsilla loputon, eikä millään voi olla ihmiselle hyvästä saada kaikki, mitäikinä keksiikin haluta.
Joutuuhan sitä sanomaan, ja rahasta on puhuttu myös. Lapset ovat oppineet itsekin vertailemaan hintoja ja etsimään netistä halvemman korvaavan tuotteen joissain toiveissaan.
Onneksi ei ole näkynyt mitään merkkitietoisuutta. Ei olisi kyllä mitään mahdollisuutta ostaa kaikkea, jos mitään, näinä tiettyinä merkkeinä, kuten ilmeisesti jotkut tekevät.
Ei ainakaan ennen, 80-90-luvulla, hyvintoimeentuleva keskiluokka ostanut yleisesti lapsilleen merkkituotteita yms. Ainakaan maakuntakaupungissa. Vaatteista ei todellakaan voinut päätellä kuka on hyvän perheen lapsi ja kuka ei. Jos lasten eriarvoisuus pelottaa niin muuttakaa takaisin oman sosioekonomisen luokkanne mukaiseen naapurustoon. Ei se haittaa ettei kaikkea saa, jos eivät muutkaan saa.
Lähes päivittäin tulee sanottua lapselle ei, vaikka ei taloudellisia syitä olekaan. Se on yksi vanhemman loputtomista tehtävistä kasvattaa siihen, että aina ei ole kivaa ja aina ei saa sitä mitä haluaa.