Nyt suoria sanoja kiitos. (alkoholinkäytöstäni lapsiperheessä)

Vierailija kirjoitti:

Ne lapset halailevat sua jo nyt liikaa siinä toivossa, että ne pystyvät parantamaan sut. Sitten ne pettyvät ja pelästyvät ja senkin takia kavahtavat, kun toive on taas kerran osoittautunut turhaksi. Syöt heidän sydäntään pikkulusikalla joka ikinen kerta. Kuin aallot muovaavat rantakiviä, paitsi että kivi ei odota aaltoa. Aikuisen alkoholinkäytön varjossa kasvava lapsi elää suomalaisessa vesikidutuksessa. 

Isona sellainen lapsi löytää itsensä tekemästä ihan samaa. Uskomasta, rakastamasta, sietämästä sietämätöntä. Koska hänen ainoa tiensä sisäisestä maailmastaan ulos on saada se tiputus loppumaan. Ei riitä se, että löytää puolison, joka ei juo tai ole muuten äidin tavoin epäluotettava ja pelottava. Koska silloin vain ahdistuu, kun pään sisällä tiputus jatkuu vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Vaan pitää löytää puoliso, jonka saa lopettamaan. Mutta sellainenhan ei ole mahdollista.

Jos joku kykenee lopettamaan, se olet sinä. Sinäkään et kuitenkaan tule tekemään sitä yksin. Sellaista ei vain tapahdu, vaan nimenomaan itseinhon ja yksinpärjäämisen uhon vuorottelu on sinut tuohon ajanutkin. Hae apua.

Niin viisaita sanoja. Mutta mistä se apu? Ap

Provo kai tää on. Ei kukaan alkoholisti myönnä vetävänsä kalsarikännejä useita kertoja viikossa.

Alkoholistihan pitää huolen omista asioistaan ja juominenkin on aina hallussa. Ssshhatanam!!!

Minnesota-hoito. AA. hanki sitä apua ja pian. Oon kattonut läheltä kun putki aukeaa säännöllisesti jo viidettätoista vuotta. Elämän sisällön vaihtaminen on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa. Älä hankkiudu siihen jamaan! Vaikka kys. henkilön lapset on aikuisia, näkee että se satuttaa heitä silti, sulla on pienet olet pilaamassa lastesi turvallisuudentunnetta iäksi!

Jos oikeasti haluat muuttaa asioita, tee tänään lapsistasi lastensuojeluilmoitus. Sen kautta perheesi alkaa saada apua heti ja itsesikin voit sitä kautta saada katkolle. Jos et tätä tee, kaikki muu on vain selittelyä

Omat vanhempani tissuttelivat harva se ilta, samoin isovanhempani ja muutkin sukulaiseni. Hyviä muistoja minulla on. Pienessä huppelissa jaksettiin pientä tyttöä huomioida ihan toisin kuin otsa kurtussa siivotessa tai kotihommia huhkiessa. Ei kaikki alkoholinkäyttö ole kirves kourassa möykkäämistä, aika harvalla kait se on, paitsi tämän palstan naisten lapsuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen lasten seurassa on automaattinen huostaanottoperuste. Esim. päiväkotien henkilökunta on ohjeistettu tekemään lastensuojeluilmoitus ja kieltäytymään lapsen luovuttamisesta, jos noutava vanhempi on juonut alkoholia.

Näin on, mutta ei koske ap:tä, jolla on jo isot koululaiset. Humalainen äiti saa olla humalainen niin kauan kuin pystyy yhä hoitamaan lastensa tarpeet, eikä makaa sammuneena kylppärin lattialla.

Kännäät muutama kerta viikkoon? Aivan helvetin paljon. Hae apua alkoholismiisi ennen kuin pilaat lastesi elämän.

Sinun lapsesi ovat nyt vielä siinä iässä, että tulevat viereen ja halaavat.

Kymmenen vuoden kuluttua he ovat nuoria aikuisia, jotka kertovat kavereilleen miten onnellisia ovat, kun ei tarvitse katsella sinua. Itse asiassa he eivät lopettavat lopulta vastaamasta puheluihisi, koska "se on taas kännissä eikä sitä jaksa kuunnella".

He eivät pyydä sinua kihlajaisiinsa siinä pelossa, että pilaat kaiken. Itse asiassa he eivät edes esittele sinua seurustelukumppaneillensa, koska olet niin nolo. Sinulle ei soiteta, kun tarvitaan lapsenvahtia.

Saat tästä tietysti oikeutuksen juoda yhä enemmän. Juoppomummon hautajaisissa on pohjavireenä helpotus. Enää ei tarvitse pelätä ja odottaa, että koska jotain tapahtuu, ei sitä öistä puhelinsoittoa. Mutta jatkuva syyllisyys jatkuu lopun ikää.

Kun lapsesi ovat saman ikäisiä kuin olet nyt, he ovat voineet parhaimmassa tapauksessa käsitelleet asiaa terapiassa ja antaneet sinulle anteeksi. Tai sitten he ovat katkeria ja syyttävät sinua, koska elämä ei ole mennyt kuten olisivat toivoneet.

Lopuksi:

Kun olet mennyt eikä sinua enää ole

jossain nauraa onnellinen lapsi

Koska sinä kerran olit, otit syliin ja nauroit

Kännääminen useana iltana viikossa on paha juttu, jo ihan ap:n terveyden kannalta. Jos hän kykenee silti hoitamaan lapsensa, se tuskin olisi huostaanottojuttu, kun lapset ovat jo koululaisia - mutta ei se tietenkään ole millään tasolla hyvä juttu.

Sinänsä minusta maltillisempi alkoholinkäyttö lasten nähden on ok. Minulla vanhemmat joivat useampana iltana lasillisen tai kaksi, ei sen enempää. Ok joskus harvoin (ehkä kerran vuodessa) vähän usemman lasillisen, olematta sittenkään mitenkään kaatokännissä. Minä en pitänyt heitä pienessä hiprakassa pelottavina, koska se lasillinen tosiaan oli aika yleistä, eivätkä he muuttuneet siitä kovaäänisiksi riidanhaastajiksi tms. Kai tässäkin ON niitä aste-etoja, ja lapsi vierastaa ennen kaikkea harvinaisia ja outoja tilanteita.

Mutta tosiaan asia erikseen on kännin vetäminen, siis kaatohumala.

Ja se, miten ap:n lapset reagoivat, viittaa hyvinkin siihen, että heitä asia rassaa ja inhotta. Vielä he halailevat ap sinua, kun olet selvä - mutta ennustan, että murrosiässä he voivat hyvinkin muuttaa asennettaan ja alkaa vihata sinua jatkuvasta sortumisesta. Sitten ei ehkä enää tule niitä halailuhetkiä, koska he ajattelevat sinun olevan heikko paska, joka alvariinsa pettää heidän luottamuksensa.

Joten nyt otat itseäsi niskasta kiinni, menet lähimpään aa-kerhoon mukaan ja kysyt sitä kautta hoitomahdollisuuksia.

Miten edes kykenet hoitamaan työsi, jos olet useampana iltana vetänyt koomat?

Sitä paitsi, nyt lopetat miesystäviesi ja eksän syyllistämisen. SINÄ IHAN ITSE päätä kännätä, et voi syytellä loputtomiin jotakuta muuta siitä. Tuo on niiiiiin tyypillistä alkkiksen käytöstä tuo, että aina löytyy tekosyy ryyppäämiseen. Kaikilla meillä on vastoinkäymisiä, monella paljon pahempiakin kuin sinulla, ja silti hoidamme asiamme.

Ei sillä, symppaan kyllä sinua ja ahdistus/masennus varmasti saa tekemään kaikenlaista, mutta tuollaisesta eksän jne. syyttelystä ei ole sinulle hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen lasten seurassa on automaattinen huostaanottoperuste. Esim. päiväkotien henkilökunta on ohjeistettu tekemään lastensuojeluilmoitus ja kieltäytymään lapsen luovuttamisesta, jos noutava vanhempi on juonut alkoholia.

No ei todellakaan ole!

Ovatko nämä sata yläpeukuttajaakin näin kujalla asioista!

Kännäminenkään ei ole, jos lapset ovat isoja ja pärjäävät. Se on sitten aina yksilöllisen perhetilanteen harkintaa, onko alkoholisti sovelias hoitamaan lasta/isommilla lapsen asioita. 

Mä olen jotenkin ajatellut, että niin kauan kun lapset eivät itse sano kärsivänsä juomisestani, he eivät suunnattomasti kärsikään. Tosin ei kai se kivaakaan ole. Itselläni ei ole kokemusta, koska lapsuudenkodissani ei juotu pisaraakaan. Meillä ei saanut lapsena edes nauraa, (tai muuten tuli selkäsauna) joten tottakai "iloliemikin" oli paheksuttavaa.

Mä tiedostan että pakkohan lasten on äidin juomisesta kärsiä. En vaan kykene käsittämään millä tavalla se kärsimys tuntuu lapselle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedostan että pakkohan lasten on äidin juomisesta kärsiä. En vaan kykene käsittämään millä tavalla se kärsimys tuntuu lapselle.

Ap

Tulihan se sieltä! Puolustelu, vähättely, se mitä Kuningas Alkoholi sulle selittää. Ei tästä mitään haittaa ole, lapsilla on ruokaa pyödässä, kukaan ei lyö niitä, minähän käyn töissä.

Alkoholi saa ihmisen erilaiseksi. Lapset eivät halua äitinsä olevan outo, selittämätön, sellainen mihin ei voi luottaa. Tätä on vaikea selittää, jollei ole sitä itse kokenut. Alkoholisti pakenee siihen omaan humalamaahansa, hän ei ole läsnä.

Humalainen ihminen ei huomaa toista, ei kuuntele. Selittää omia juttujaan, luulee sitä keskusteluksi.

Humaltuminen vaikuttaa ilmeisiin. Aika pienestä hiprakasta silmät alkaa vaellella, suupielet nykii... Tai sitten rentoutuu ja naama valahtaa veltoksi.

Sinulla ei ole yhtään syytä juoda. Sen sijaan sinulla on paljon hyviä syitä olla juomatta.

Hakeudu AA:n tapaamisiin. Ne on juuri sinunlaisillesi. Olet oikeassa, että jotain tarvis tehdä, mutta tuokin on sitä alkoholistipuhetta. Ei pelkkä ongelman tunnistaminen auta yhtään mitään, sille pitää oikeasti tehdä jotain konkreettista!

Mä en todellakaan nauti juomisesta. En pidä humalan tunteesta ja krapula on kamalaa. Se tunne kun menen ostoskeskukseen. Mielessäni ajattelen, että ei tee yhtään mieli juoda. Kivempi olisi lukea hyvää kirjaa tai katsoa elokuva (kännissä katsotusta elokuvasta ei muista jälkeenpäin mitään). Jalat kuitenkin kävelevät kohti Alkoa, vaikka mieli huutaa ei ei ei en halua juoda, alkoholi on paskaa! Alistuneena sitten huomaan maksavani viinitonkkaa kassalla.

Mä en edes pidä alkoholista ja se rajoittaa elämääni ihan liikaa. Autolla ei voi koskaan lähteä mihkään kun alkoholia aina veressä. Aamuisin ei jaksa herätä eikä mihinkään jää energiaa kun ryyppääminem vie voimat. Rakastan juoksemista ja muutakin urheilua, mutta en ole vuosiin liikkunut, kun en ole koskaan urheilukunnossa (olen joko kännissä, krapulassa tai väsynyt ryyppäämisen jäljiltä).

Tää elämäntyyli on tosi raskas.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen lasten seurassa on automaattinen huostaanottoperuste. Esim. päiväkotien henkilökunta on ohjeistettu tekemään lastensuojeluilmoitus ja kieltäytymään lapsen luovuttamisesta, jos noutava vanhempi on juonut alkoholia.

Äläpäs liioittele! Jos vanhempi juo pari saunakaljaa, ei lapsia oteta huostaan taatusti.

Se on aivan eri asia, jos vanhempi tulee hakemaan lapsia kännissä keskellä kirkasta päivää ja mahdollisesti vielä autolla. Tosiasiat tosiasioina.

No mitä tohon voi ap sanoa? Olet alkoholisti. Lapsesi ovat alkaneet tajuta, että tämä tilanne joka perheessänne vallitsee, ei ole normaali. He ovat alkaneet padota sisäänsä vihantunnetta sinua kohtaan. Olet heistä ällöttävä, vastenmielinen, epäluotettava, pelottava, outo, hävettävä, nolo. Et ole äiti. Ikävä sanoa näin, mutta lapsillesi olisi varmasti parempi jos sinua ei olisi. Niin raskaat traumat alkoholistiäidin varjossa kasvaminen jättää lapsiin. 

Apua kyllä saa jos sitä on valmis ottamaan vastaan. Ota välittömästi yhteys paikkakuntasi päihdepuolelle tai terveyskeskukseen. Siitä se lähtee. Oikoteitä ei ole. Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan, ei myöskään tee työtä puolestasi. Itse joudut sen tekemään. Se, että tunnistat ja myönnät ongelman on jo puoli voittoa. Älä jää nyt yksin vaan hae apua. Itsesi ja ennenkaikkea lastesi vuoksi.

Hienoa, että olet ap itse ymmärtänyt, että elämänne ei mene nyt ihan niin kuin sen olisi lasten kannalta parasta mennä! Mikäli lapsesi ovat sinulle tärkeitä, suosittelisin sinua ottamaan yhteyttä kuntasi lastensuojeluun ja tekemään itse lastensuojeluilmoituksen. Numeron tänne löydät esim. Googlella asuinkuntasi ja lastensuojeluilmoitus, sosiaalipäivystys, lastensuojelu jne. avulla. Eikä kannata pelätä ilmoituksen tekemistä. Huostaanottoon ei ryhdytä ihan heppoisin perustein vaan perheille pyritään tarjoamaan ensisijassa muita tukimuotoja, jotka valitaan perhekohtaisesti. Perheen rikkomista pyritään välttämään mahdollisimman paljon. Jos et tiedä minne soittaa, niin voit soittaa myös vaikka omalle terveysasemallesi, he osaavat ohjata puheluasi eteenpäin. Pääasia, että otat nyt asian rohkeasti esille jonkun viranomaistahon kanssa. Pystyt siihen kyllä, kun uskalsit tuoda asian esille jo täälläkin. Tsemppiä ap ja kaikkea hyvää perheellenne! <3 

Vierailija kirjoitti:

Mä en todellakaan nauti juomisesta. En pidä humalan tunteesta ja krapula on kamalaa. Se tunne kun menen ostoskeskukseen. Mielessäni ajattelen, että ei tee yhtään mieli juoda. Kivempi olisi lukea hyvää kirjaa tai katsoa elokuva (kännissä katsotusta elokuvasta ei muista jälkeenpäin mitään). Jalat kuitenkin kävelevät kohti Alkoa, vaikka mieli huutaa ei ei ei en halua juoda, alkoholi on paskaa! Alistuneena sitten huomaan maksavani viinitonkkaa kassalla.

Mä en edes pidä alkoholista ja se rajoittaa elämääni ihan liikaa. Autolla ei voi koskaan lähteä mihkään kun alkoholia aina veressä. Aamuisin ei jaksa herätä eikä mihinkään jää energiaa kun ryyppääminem vie voimat. Rakastan juoksemista ja muutakin urheilua, mutta en ole vuosiin liikkunut, kun en ole koskaan urheilukunnossa (olen joko kännissä, krapulassa tai väsynyt ryyppäämisen jäljiltä).

Tää elämäntyyli on tosi raskas.

Ap

LUE TÄMÄ MINKÄ ITSE KIRJOITIT.

Ainoa, joka voi tuon muuttaa, olet sinä itse. Kukaan ei tule sinua kotoa väkisin hoitoon hakemaan, mutta kukaan ei myöskään väkisin viinaa kurkkuusi kaada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en todellakaan nauti juomisesta. En pidä humalan tunteesta ja krapula on kamalaa. Se tunne kun menen ostoskeskukseen. Mielessäni ajattelen, että ei tee yhtään mieli juoda. Kivempi olisi lukea hyvää kirjaa tai katsoa elokuva (kännissä katsotusta elokuvasta ei muista jälkeenpäin mitään). Jalat kuitenkin kävelevät kohti Alkoa, vaikka mieli huutaa ei ei ei en halua juoda, alkoholi on paskaa! Alistuneena sitten huomaan maksavani viinitonkkaa kassalla.

Mä en edes pidä alkoholista ja se rajoittaa elämääni ihan liikaa. Autolla ei voi koskaan lähteä mihkään kun alkoholia aina veressä. Aamuisin ei jaksa herätä eikä mihinkään jää energiaa kun ryyppääminem vie voimat. Rakastan juoksemista ja muutakin urheilua, mutta en ole vuosiin liikkunut, kun en ole koskaan urheilukunnossa (olen joko kännissä, krapulassa tai väsynyt ryyppäämisen jäljiltä).

Tää elämäntyyli on tosi raskas.

Ap

LUE TÄMÄ MINKÄ ITSE KIRJOITIT.

Ainoa, joka voi tuon muuttaa, olet sinä itse. Kukaan ei tule sinua kotoa väkisin hoitoon hakemaan, mutta kukaan ei myöskään väkisin viinaa kurkkuusi kaada.

---

Tosin jos lapsesi ovat valveutuneita, he ottavat  ennenpitkää asian puheeksi esim. kouluterveydenhoitajan kanssa. Tämän jälkeen teille tulee kyllä joku sosiaalitoimesta sinua kotoa kyselemään.