Kun vanhemmat (perhe) mietityttää..

Ei ole oikein ketään kenelle tästä kertoa joten kirjoitan tänne... Olen 35v eronnut nainen, 2 pienen lapsen äiti (yhteishuoltajuus, lapset asuvat luonani). Rahat ovat tiukoilla eron ja hoitovapaan jälkeen, 2 vuotta ollut töissä ja edelleen taistelen että saisin laskut ja lainat pidettyä ajantasalla.

Noh, vanhempani (60v+) ovat myös aika tiukassa rahatilanteessa. Isäni jäi sydärin jälkeen muutama vuosi sitten eläkkeelle (en tajua miksi, sanoi ettei pysty töihin enää vaikka tosi nopeasti parani ja ollut vuosia hyvässä kunnossa), äitini oli 20 vuotta yksityisyrittäjä mutta hänkin pisti vuosi sitten pillit pussiin kun väsähti. Teki töitä yksin ja se oli tosi rankkaa, verottaja vei ihan sikana ja lopulta joutuivat myymään kotitalon jotta pääsi veroveloista. Siinä meni luottotiedot ja muut ja vanhempani muuttivat kauemmas (45min ajon päähän, ennen asuivat 5min päässä). Veljeni osti tuon talon jossa nyt perheineen asuu.

Äitini ei vielä pääse eläkkeelle kun on niin nuori. Säästöjä ei ole. Asuvat siis nyt niin kaukana että esim arkena emme pääse kylään kun ajot vievät aikaa ja lasten oltava ajoissa pelissä. Lähemmäs eivät suostu muuttamaan, ilmeisesti jonkin sortin häpeä kun piti omasta talosta luopua. Olen montaa kivaa vuokrakämppää ehdottanut heille, voisin maksaa äidilleni hoitotukea lapsista jota edelleen Kelasta saisin mutta isä ei halua muuttaa. Mulle ovat olleet ainoa apu lastenhoidossa.

Nyt tilanne kuitenkin se, että ovat niin p-a että heillä ei usein varaa bensaan että pääsisivät kylään. Viime viikolla lainasin äidilleni 100e ja omalle tilille jäi 20e... Sillä sitten lasten kanssa ensi viikkoon jolloin tulee lapsilisät. Eli mullekaan ei varaa ajella heille. En kehtaa enää pyytää ottamaan lapsia kun sekin vie rahaa...

Ymmärrän hyvin että tilanne on tiukka. Ovat mulle rakkaita ja lapsille myös. Veljeni kanssa heillä on alituiseen jotain sanomista, tappelevat tavaroista jotka luvalla jättivät kotitalon navettaan säilöön - ja jotka ovat kadonneet (epäilevät että kälyni on ne myynyt..). Minä sitten välikätenä sopassa, istun töissä ja puhelin piippaa kun molemmista suunnista tulee viestiä.

Olen väsynyt. Kahlaan arkea yksin lasteni kanssa. Sairastan kroonista poskiontelontulehdusta eli olen aika usein väsynyt ja kipeä. Rahat todella tiukilla, lasken jokaisen sentin että rahat riittäisi seuraavaan palkkaan, oon oikea mestari edullisen arkiruoan väännössä. 20e riittää viikoksi ruokaan..

Silti mä oon tässä se joka toimii sovittelijana. Minä kuuntelen ja pehmeän kulmia. Lainaan vanhemmilleni rahaa koska he ovat aikaisemmin jeesanneet mua. Pelkään että sairastuvat, kuolevat. Metsittyvät sinne keskenään mihin muuttivat. Äidillä tippuu hampaat suusta mutta rahaa hammaslääkäriin ei ole. Jos mulla olisi rahaa niin ilomielin maksaisin hänelle hampaat. Mutta kun ei ole. Olen surullinen ja väsynyt ja välillä tuntuu epäreilulta. Vanhempani olleet 40v naimisissa, veljeni 10. Heillä on joku kenen puoleen kääntyä ja saada tukea. Mulla ei ketään paitsi tietty lapset, mutta ovat vielä niin pieniä. Miksi mä joudun kantamaan nää huolet ja heidänkin?

Tää on taas tänään ollut mielessä. Kun pyysin vanhempia kylään mutta eivät voi tulla kun - ei varaa bensaan. Viimeksi kuulin heistä viime viikolla kun pyysivät rahaa lainaan.

Kuitenki tuntu hyvältä kun sain tänne kirjoittaa.