Mitkä kumppanille asetetut ulkonäkökriteerit ovat mielestäsi hyväksyttäviä?
Ja missä ylitetään asiattomuuden raja? Onko esim. jonkinlaisten pituus- ja painorajojen ilmoittaminen ihan ok vai huonoa käytöstä?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mitä tahansa kriteerejä saa pitää kumppania etsiessä, mutta jos ottaa kumppanin joka ei vastaa kriteerejä ei häntä saa/voi pakottaa muuttumaan. Koskee ulkonäön lisäksi muitakin kriteerejä. Toki näiden osoittaminen ääneen on huonoa käytöstä, ihmisen pitäisi ymmärtää kieltäytyä kohteliaasti, eikä huutaa suoraan, miten hänestä kiinnostunut ei kelpaa koska syy x. Minulla ei ole paljoa ulkonäkökriteerejä puolisolle, mutta matemaattista älyä ja luonnontieteellistä kiinnostusta vaadin, haluan pystyä puhumaan työasioista ja muusta itseäni kiinnostavasta. En kuitenkaan koskaan torppaisi ehdokasta sanomalla tälle, ettei hän käy, koska on liian epämatemaattinen/tyhmä. En ikinä.
Henkilö voi olla huippuälykäs vaikka ei omaisikaan matemaattista lahjakkuutta. Miten et tuota tiennyt? On ihan tutkittukin että on lukuisia eri osa-alueita, joissa ihminen voi olla lahjakas.
Tiedän, kyllä, sellaiset ihmiset ovat hienoja ja pidän heistä ystävinä. Tahdon puolison matemaattisella älyllä ja luonnontieteellisellä kiinnostuksella, sillä haluan puolison ns. "samalta aaltopituudelta". Luulen, että joku aivan mahtava huippu, vaikka öööö, kielitieteilijä olisi ihana ystävä, mutta huono puoliso, sillä minä kirjoitan huonoa kieltä ja jos hän ei jaksaisi mun matematiikka/tekniikka/tiedehommia- ja intopyräyksiä. Henkilön ei tarvitse olla huippuälykäs, se kiinnostus ja motivaatio on tärkeämpää, enkä aio vaatia ihmistä pitämään kiinnostuksen kohteistani jos hän ei niistä ole itse kiinnostunut.
Minulle on tärkeämpi kriteeri, että kumppani hyväksyy minun ulkonäköni. En ole deitti-ilmoituksia harrastanut, mutta kertoisin oman pituuteni, 180 cm. Se voi olla ongelma lyhyemmälle miehelle tai sitten ei. Kunhan ei jälkikäteen tarvitse kuulla kuittailua siitä.
Hyväksyn semmoset mistä edes kiikun kaakun mahdun läpi.
m44
Mun mielestä se menee sen mukaan mitä itsekin on.
Eli Jos on nuorena timmissä kunnossa, niin on oikeutettu timmiin typykkäänkin.
Kuten minä olin.
Semmoiset mihin itsekin ns. pystyy. Kirveen veistelemä mies ei voi vaatia hiottua timanttia.
Mun mielestä kriteereitä saa olla. Joskus tietysti kannataa pysähtyä pohtimaan, onko niistä valmis tinkimään, varsinkin jos ei itse ole aivan perfect.
Itselleni esimerkiksi riittää tavallinen siisti ulkonäkö, johon luen myös hoikkuuden ja ihmisen visuaalisen näkemyksen hyvästä tavasta laittautua. Tästä huolimatta en koe vaalivani pinnallisia arvoja. Mielestäni esim. normaali elopaino kuvaa yleisemmin ihmisen arvomaailmaa. Ihminen, joka syö liikaa, on tuskin sellainen, jonka kanssa itsellä olisi pidemmän päälle samanlainen arvomaailma ja elämäntapa.
Nykyäänhän on vähän niinkin, ettei esimerkiksi hoikkuutta saisi vaatia vaan se on eräänlaista luksusta, joka pitää ansaita itse omilla meriiteillään. Tuo on tavallaan huolestuttava trendi, koska ymmärrän monien ihmisten turhautumisen, kun tavallinen kiva nainen tai mies on käytännössä ylipainoinen.
Veit sanat suustani. Se näkyy ihmisestä ulospäin kuinka itseään kohtelee, miten huolehtii hygieniastaan sekä käyttääkö alkoholia ja/tai tupakoiko. Puhumattakaan siitä mitä ja miten syö ja liikkuuko, vaikka ei mitään varsinaista sporttihirmua olisi hakemassakaan. Tietenkin näitä ulkonäkökriteereitä saa olla, samathan ne kriteerit olisi joka tapauksessa vaikka ne ei ulospäin näkyisikään.