Minkälaista on kognitiivinen psykoterapia? Kannattaako maksaa?

Hei, itse oon alottanu toukokuussa tuon kognitiivisen psykoterapian, ensimmäisen kotitehtävän sain pari viikkoa sitten koskien ajatusvääristymiä joita meillä kaikilla on. Siinä oli lauseita jotka oli negatiivisen sävyisiä ja niitä muutetaan hedelmällisempään muotoon esim. "En saa mitään työtä, koska olen tällainen" Siitä etsitään ne ajatusvääristymät ja muutetaan parempaan muotoon eli tuo lause voisi olla "Uskon, että kun opiskelen lisää, minulla on paremmat mahdollisuudet saada työtä." Olen vasta alussa mutta huomaan jo itsessäni muutoksia parempaan :-) nimim yli 20 v masennuksesta kärsinyt

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivinen psykoterapia on tosiaan ratkaisukeskeistä eikä siellä vellota liiaksi menneisyydessä vaan keskitytään nykypäivään. Siellä käsitellään terapeutin kanssa ongelmiasi ja tosiaan pyritään saamaan sinulle uusia ajattelu-ja ratkaisumalleja vanhojen, ei niin hedelmällisten, sijaan. Lisäksi käyntien välissä saadaan yleensä ns. kotitehtäviä jotka tehdään yksin ja sitten terapeutin kanssa käydään läpi seuraavalla kerralla, että miten sujui. Terapeutin rooli on muutenkin tosi aktiivinen kognitiivisessa psykoterapiassa, eikä se istu siellä vaan hymistelemässä vaan puhuu itsekin, sekä ottaa selkeästi kantaa eri asioihin. Asiakas ja terapeutti muodostaa tiimin joka ratkaisee asiakkaan ongelmia yhdessä.

Minulla on takana monivuotinen kognitiivinen psykoterapia ja siitä oli tosi paljon apua. 

Häh? Ratkaisukeskeinen terapia on yksi lyhytterapian terapiamuoto. Kognitiivinen psykoterapia ei tässä mielessä ole aina ratkaisukeskeistä. Toki kaikki terapiat tähtäävät siihen että ongelmiin saadaan ratkaisu, mutta se on vähän eri asia. Menneessä pitääkin terapian aikana vähän velloa jos vaikka on pitkä historia mielenterveysongelmia.Tämä siksi että  haitalliset ajattelu- ja käyttäytymismallit ovat usein sieltä lähtöisin.

Kaikki terapeutit eivät anna kotitehtäviä,vähän riippuu tyypistä.

up

Mitenhän lyhyttä tämä lyhytterapia lyhimmillään on? :) Onkohan mitään apua jos pari-kolme kertaa käy? On niin kallista...

Vierailija kirjoitti:

Anteeks nyt mut en tiiä terapioista, mut mun korvaan kuulostaa todella oudolle tollanen ei kongitiivinen terapia, eli siis ilmeisesti tavallinen (?), jos siellä ei yritetä edes ratkoa mitään. Mitä halvattua siellä sit edes käydään? Oon nimenomaan kuvitellu et terapioissa ja psygologeilla käydään jotta selvitetään joku elämän ongelma jota ei yksin pysty selvittämään.

Noin suoraviivaista se on tosiaan vain ratkaisukeskeisissä terapioissa. 

Mä kävin aikanaan sellaisessa psykoanalyyttisessä vuoden, ja mulle siitä ei ollut ainakaan mitään hyötyä. Pidemminkin, jäi vaan enemmän kiinni omaan menneisyyteensä ja alkoi tuntua että siitä paskasta ei pääse ikinä irti. Tuntui että kaapit on täynnä luurankoja eikä yksi elinikä riitä mun menneisyyden luurankoja pois sieltä analysoimaan. Masensi.

Lopulta menin terapeutin vastustuksesta ja pilkasta huolimatta kognitiiviseen terapiaan, ja se oli mulle vastaus. Ei enää menneisyyteni ja psyykeni syvien syöverien tonkimista vaan etsittiin vaan ne ajatusmallit jotka ylläpitää mun ongelmia tässä ja nyt, ja niiden tilalle oppi uusia. 

Vierailija kirjoitti:

Itse pohdin juuri samaa. Psykologi väittää toistuvasti, että minun tulisi aloittaa psykoanalyyttinen terapia vaikka en ymmärrä miten vanhoissa asioissa vellominen voi auttaa muun muassa pakko-oireisiini tai fobiaani. Kognitiivinen terapia tuntuisi paljon hyödyllisemmältä ainakin lukemieni juttujen perusteella. Ei nyt hirveästi haluaisi heittää rahaa hukkaankaan.

Voiko olla niin, että hän haluaa menneisyydestä etsiä syitä näihin fobioihin ja pakko-oireisiin?

Vierailija kirjoitti:

Nostan! Osaako kukaan kertoa minkälaisia nämä terapian kotitehtävät ovat?

Olen kirjoittanut kirjeitä tärkeille ihmisille (joita ei lähetetty vaan ruodittiin tapaamisissa), piirtänyt omakuvan (minulla on syömishäiriö), valinnut valokuvia liittyen elämäni tärkeisiin tapahtumiin, valinnut mielimusiikkikappaleita, piirrellyt sukupuun, johon merkattiin tietoja avioliitoista/-eroista, lapsista, ammateista, luonteista yms.jotta nähtäisiin muun muassa toistuuko tietyt kaavat ja toimintamallit. Joskus on tehtävänä ollut tehdä jotain itseäni ahdistavaa, esim. mennä isoihin ihmisjoukkoihin ja pysytellä siellä tuntemuksia kuulostellen. Ei noita tehtäviä joka kerralla tule, usein keskustellaan siitä, mikä on akuuttina mielen päällä.

Onko tämä niin kuin ihan oikeaa terapiaa, kuten ne muutkin, vai jotain kokeellista?

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivinen psykoterapia on tosiaan ratkaisukeskeistä eikä siellä vellota liiaksi menneisyydessä vaan keskitytään nykypäivään. Siellä käsitellään terapeutin kanssa ongelmiasi ja tosiaan pyritään saamaan sinulle uusia ajattelu-ja ratkaisumalleja vanhojen, ei niin hedelmällisten, sijaan. Lisäksi käyntien välissä saadaan yleensä ns. kotitehtäviä jotka tehdään yksin ja sitten terapeutin kanssa käydään läpi seuraavalla kerralla, että miten sujui. Terapeutin rooli on muutenkin tosi aktiivinen kognitiivisessa psykoterapiassa, eikä se istu siellä vaan hymistelemässä vaan puhuu itsekin, sekä ottaa selkeästi kantaa eri asioihin. Asiakas ja terapeutti muodostaa tiimin joka ratkaisee asiakkaan ongelmia yhdessä.

Minulla on takana monivuotinen kognitiivinen psykoterapia ja siitä oli tosi paljon apua. 

Kyllähän siellä käydään myös mennyttä jonkin verran läpi, koska sieltä juontavat tietyt käytösmallit sekä esim. huono itsetunto. Kaikki ongelmat juontavat juurensa johonkin, mitä on kokenut lapsuudessa tai nuoruudessa kun on ollut vielä keskeneräinen ihminen