Lue keskustelun säännöt.
Vaikea olla viestittelemättä miehelle, vaikka pitäisi unohtaa!
20.04.2016 |
Meillä ollut viestittelyä yhden miehen kanssa melkein vuosi. Emme ole nähneet koskaan. Hommasta ei kuitenkaan tule mitään, vaikka koemmekin että olemme sielunkumppaneita. Katkaisin lopulta kaikki välit, esim somesta, estin numeron ym. Olen aika ylpeä itsestäni. En ole laittanut viestiä nyt vajaaseen viikkoon ja yritän olla laittamattakin. Mutta osaatteko sanoa, koska tämä kamala tunne loppuu. Tämä epätoivo ja surku olotila. Välillä jos on tekemistä, niin ajatus pysyy poissa mielestä, mutta sitten kun on aikaa, niin mies pyörii taas mielessäni. Osaatteko kertoa ja auttaa? Kiitos.
Kommentit (11)
Kohta viikko takana. Kyllä tää tästä. Onko kohtalotovereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään vastaavaa tilannetta??
Laitoin samassa tilanteessa deittipalstalle ilmoituksen ja sain sitä kautta (kirjoittelu)seuraa ja ajatukset ihan muualle. Kahdessa viikossa unohdin, miksi olin alkujaankaan ollut yhteyksissä ja tavannut x 6 koko miestä, jonka kanssa loppui kaikki silloin kun olisi pitänyt alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kun yksi "sielunkumppani" loukkasi ties kuinka monennen kerran niin laitoin välittömästi kaikki mahdolliset estot.
Tästä on nyt kaksi vuotta. Jotkut ihmiset on vain parempi unohtaa.
Joo, uutta kehiin vaan. Siitä uudesta voi päästä helpommalla yli, ja jossain vaiheessa on tajunnut ettei siinä edellisessäkään sittenkään mitään ihmeellistä ollut.
Mikä siinä muuten oli ettei tule mitään? Varattu? Harmi ettette edes oikeasti tapailleet, voisi äkkiä karista ajatukset sielunkumppanuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valaisehan vähän, mikä esti teitä tapaamasta, jos välillänne oli noinkin pitkäaikainen yhteys. Vai perustuiko todellisuuteen vai oliko omaa mielikuvaa? Mulla vasta ihmisen tapaaminen kertoo asian tilan. Kirjoittelin syksyllä mukavia viestejä erään miehen kanssa, mutta tapaaminen oli heti ensi näkemältä pettymys. Ei ollut kyse ulkonäöstä tai älykkyyden puutteesta, tuli vain heti tuntu, ettei miellytä. Olin kuitenkin syömässä hänen kanssaan , kun niin oli sovittu. Sitten lähdin kotiin.
Toinen tapailu oli miehen kanssa, jolla kirjoittelu ei ollut vahvuus, mutta ihmisenä ja juttukaverina mitä parhain.
Vierailija kirjoitti:
Minua kun yksi "sielunkumppani" loukkasi ties kuinka monennen kerran niin laitoin välittömästi kaikki mahdolliset estot.
Tästä on nyt kaksi vuotta. Jotkut ihmiset on vain parempi unohtaa.
Tämä. En nyt tiedä oltiinko ihan sielunkumppaneita mutta tunteita oli ja tiedän että molemmin puolin. Mies löysi toisen mutta piti mua silti löysässä hirressä, antoi ymmärtää että voisi olla mahdollisuuksia palata entiseen, jossain vaiheessa kertoi jo eronneensa. Koskaan ei ajatellut tekevänsä mitään väärin. Nyt on kaikki mahdolliset estot ollut muutaman kuukauden ja alkaa jo helpottaa. En enää ajattele häntä koko ajan. Olen jopa antanut toiselle miehelle mahdollisuuden ja alkanut tapailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varattuja ollaan molemmat. Siinä syy. Järki tuli peliin onneksi. Oli tosi kiva jutela kaikesta. Ehkä just ikävöin sitä juttelua eniten. Kaikesta pystyttiin puhumaan.
Se loppuu parhaiten, kun löydät toisen.