Lue keskustelun säännöt.
kumman nimi avoliitossa + isyystesti
20.04.2016 |
Onko kohtuullista: Ollaan avoliitossa, ja mies ei halua ennen syntymää tunnustaa lasta vaan haluaa isyystestin (ei ole syitä jotka viittaisivat siihen että ei ole isä..).
Sitten, positiivisen testin jälkeen hänen sukunimensä pitäisi antaa lapselle. Musta kohtuutonta että joudun ottamaan taloudellisesti takkiin (äitiysvapaat), henkisen ja fyysisen rasituksen ja mahd vammat raskaudesta ja lopputulemana se, että en saisi olla edes samaa sukua oman lapseni kanssa! Musta ei oo kohtuullista..
Kommentit (21)
Aikamoinen urpo tuo avomiehesi. Käyttäytyy niin kuin ei luottaisi sinuun ja sitten on vielä otsaa vaatia lapsi korvamerkittäväksi omaan sukuunsa.
Ei minusta ole mitään järkeä antaa lapselle isän sukunimeä, jos sinulla on oma sukunimesi vielä käytössä ja isän sukunimi ei ole huomattavasti hienompi tai harvinaisempi kuin sinun.
Enemmän sinun ponnistelusi merkitsevät lapsen maailmaan saattamisessa, joten älä anna periksi taantumukselliselle miehellesi. Ei sille ole mitään järkiperusteita, että lapselle pitäisi antaa automaattisesti miehen sukunimi. Se on vain vakiintunut tapa ja miehille jonkinlainen statuskysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna periksi! Sille ei tosiaan ole mitään syytä, että lapselle pitäisi antaa miehen nimi. Tietääkö joku varmaksi, annetaanko mahdollisessa riitatilanteessa lapselle automaattisesti äidin nimi? Jos näin on, miehesi jää "tappiolle", vaikka vänkäisi maailman tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
No menkää sitten naimisiin
Totta! Menkää naimisiin, ja mies ottaa sinun sukunimesi.
Mä ainakin halusin saman sukunimen lapseni kanssa. Oli sitten vuoden minun sukunimelläni, kunnes mentiin naimisiin ja vaihdettiin molemmat miehen sukunimeen.
Mitään isyystestejä ei ollut, mutta isyydentunnustus kyllä ja tuo nimiasia kannattaa hoitaa ennen sitä. Mä lähetin maistraattiin paperit heti kun etunimi oli päätetty. Kaste oli sitten myöhemin.
Siksi ennen, koska sitten on helppo vaihtaa maksutta isän nimeen myöhemmin. Jos menette naimisiin ja miehen nimen siis haluat.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Sille ei tosiaan ole mitään syytä, että lapselle pitäisi antaa miehen nimi. Tietääkö joku varmaksi, annetaanko mahdollisessa riitatilanteessa lapselle automaattisesti äidin nimi? Jos näin on, miehesi jää "tappiolle", vaikka vänkäisi maailman tappiin asti.
Varsinkin jos vaatii jotain isyystestiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin halusin saman sukunimen lapseni kanssa. Oli sitten vuoden minun sukunimelläni, kunnes mentiin naimisiin ja vaihdettiin molemmat miehen sukunimeen.
Mitään isyystestejä ei ollut, mutta isyydentunnustus kyllä ja tuo nimiasia kannattaa hoitaa ennen sitä. Mä lähetin maistraattiin paperit heti kun etunimi oli päätetty. Kaste oli sitten myöhemin.
Siksi ennen, koska sitten on helppo vaihtaa maksutta isän nimeen myöhemmin. Jos menette naimisiin ja miehen nimen siis haluat.
Miksi vaihdoitte miehen nimeen eikä mies sinun nimeesi, jos lapsellakin oli jo se? En kritisoi, olen vain utelias. :)
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Sille ei tosiaan ole mitään syytä, että lapselle pitäisi antaa miehen nimi. Tietääkö joku varmaksi, annetaanko mahdollisessa riitatilanteessa lapselle automaattisesti äidin nimi? Jos näin on, miehesi jää "tappiolle", vaikka vänkäisi maailman tappiin asti.
Tietääkseni lapsi on nyt äidin nimellä kunnes toisin muutetaan.Jos äiti ei allekirjoita nimenmuutosta,niin äidin nimille jää.Ei siis voida pakottaa minkään lain nojalla vaihtamaan lapselle isän sukunimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antanut lapselleni isänsä sukunimeä vaikka mies ja hänen sukunsa niin vaati. Emme ole vielä naimisissakaan. Ottakoot sitten minun sukunimeni jos tahtoo pojalleen saman kuin itselleen :D. Pidin tätä pienenä näpäytyksenä miehen suvulle, poikamme on myös minun vanhempieni lapsenlapsi ja heidän mielestään pojalle olisi pitänyt antaa suvussa kulkeva nimi sukunimen lisäksi.
Minun ja poikani nimet ovat ruotsalaiset sekä harvinaiset. Mieheni sukunimi on suomalainen eikä edes sovi poikamme nimeen. Poikamme on sukuni ensimmäinen poikalapsi sitten isäni ja olen luvannut jatkaa sukunimemme käyttöä, miehelläni on jo yksi sukunsa jatkaja, tytärpuoleni.
Kaii tuossa tilanteessa yhtähyvin voit vaatia että mies tunnustaa lapsen ilman testejä jos haluaa omalle nimelleen. Yhtä järjettömiä vaatimuksia molemmat.
Ei sillä lapsen nimellä oikeasti ole yhtään mitään merkitystä. Meillä on isän nimellä...oli hänelle himpun verran tärkeämpi asia kuin minulle, tosin tusinanimiä molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En antanut lapselleni isänsä sukunimeä vaikka mies ja hänen sukunsa niin vaati. Emme ole vielä naimisissakaan. Ottakoot sitten minun sukunimeni jos tahtoo pojalleen saman kuin itselleen :D. Pidin tätä pienenä näpäytyksenä miehen suvulle, poikamme on myös minun vanhempieni lapsenlapsi ja heidän mielestään pojalle olisi pitänyt antaa suvussa kulkeva nimi sukunimen lisäksi.
Minun ja poikani nimet ovat ruotsalaiset sekä harvinaiset. Mieheni sukunimi on suomalainen eikä edes sovi poikamme nimeen. Poikamme on sukuni ensimmäinen poikalapsi sitten isäni ja olen luvannut jatkaa sukunimemme käyttöä, miehelläni on jo yksi sukunsa jatkaja, tytärpuoleni.
Hatunnosto erilaisesta valinnasta! Miten miehesi ja miehen suku ovat suhtautuneet tilanteeseen sittemmin? Ovatko he hyväksyneet asian, vai vieläkö asiaa surkutellaan?
Vierailija kirjoitti:
Kaii tuossa tilanteessa yhtähyvin voit vaatia että mies tunnustaa lapsen ilman testejä jos haluaa omalle nimelleen. Yhtä järjettömiä vaatimuksia molemmat.
Ei sillä lapsen nimellä oikeasti ole yhtään mitään merkitystä. Meillä on isän nimellä...oli hänelle himpun verran tärkeämpi asia kuin minulle, tosin tusinanimiä molemmat.
Ap:lle asialla näyttää olevan merkitystä ihan yhtä paljon kuin miehelleen, joten tilanne on eri kuin teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin halusin saman sukunimen lapseni kanssa. Oli sitten vuoden minun sukunimelläni, kunnes mentiin naimisiin ja vaihdettiin molemmat miehen sukunimeen.
Mitään isyystestejä ei ollut, mutta isyydentunnustus kyllä ja tuo nimiasia kannattaa hoitaa ennen sitä. Mä lähetin maistraattiin paperit heti kun etunimi oli päätetty. Kaste oli sitten myöhemin.
Siksi ennen, koska sitten on helppo vaihtaa maksutta isän nimeen myöhemmin. Jos menette naimisiin ja miehen nimen siis haluat.
Miksi vaihdoitte miehen nimeen eikä mies sinun nimeesi, jos lapsellakin oli jo se? En kritisoi, olen vain utelias. :)
Mulle oli aivan sama mikä sukunimi, kunhan koko perheellä sama. Se oli mun toivomus. Annoin sitten miehen päättää kumpi. Harkitsi kyllä minunkin, mutta taisi "jänistää". Mua ei haittaa. Oli ihan kiva vaihtaa miehen nimeen :).
Vierailija kirjoitti:
Onko kohtuullista: Ollaan avoliitossa, ja mies ei halua ennen syntymää tunnustaa lasta vaan haluaa isyystestin (ei ole syitä jotka viittaisivat siihen että ei ole isä..).
Sitten, positiivisen testin jälkeen hänen sukunimensä pitäisi antaa lapselle. Musta kohtuutonta että joudun ottamaan taloudellisesti takkiin (äitiysvapaat), henkisen ja fyysisen rasituksen ja mahd vammat raskaudesta ja lopputulemana se, että en saisi olla edes samaa sukua oman lapseni kanssa! Musta ei oo kohtuullista..
Meillä isyys tunnustettiin syntymän jälkeen ilman mitään testejä ja lapselle tuli minun sukunimeni. Samoin seuraavalle. Nykyään ollaan naimisissa ja minulla ja lapsilla on edelleen sama sukunimi ja miehellä omansa.
Jos olisi menty naimisiin ennen lasten syntymää, kaikilla olisi luultavasti sama sukunimi.
Koska ette ole naimisissa, voit ihan rauhassa laittaa lapselle oman sukunimesi. Miehellä ei ole siihen mitään sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on uhannut että ei tule ristiäisiin. Minusta tuo jo aika alhaista kiristämistä.
Ja kaikenlisäksi mies vetoaa siihen että lapsi on Poika. Muuten asialla ilmeisesti ei olisi suurtakaan väliä.. Huoh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi! Sille ei tosiaan ole mitään syytä, että lapselle pitäisi antaa miehen nimi. Tietääkö joku varmaksi, annetaanko mahdollisessa riitatilanteessa lapselle automaattisesti äidin nimi? Jos näin on, miehesi jää "tappiolle", vaikka vänkäisi maailman tappiin asti.
Riitatilanteista en tiedä, mutta lapselle tulee syntyessään automaattisesti äitinsä sukunimi.
Jos halutaan isän nimelle, se pitää erikseen muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies on uhannut että ei tule ristiäisiin. Minusta tuo jo aika alhaista kiristämistä.
Ja kaikenlisäksi mies vetoaa siihen että lapsi on Poika. Muuten asialla ilmeisesti ei olisi suurtakaan väliä.. Huoh!
Ap
No nyt menee jo niin paksuksi, että taitaa olla vakavan parisuhdekeskustelun paikka.
Ihan kuin mies olisi jotenkin kutsuttu vieras itse järjestämässään juhlassa...
Mies ei luota sinuun, sinun mielipiteitäsi ei nähtävästi oteta huomioon oikein missään asiassa ja uhkailee jos et tee niinkuin herra haluaa. Miksi olet tuollaisen miehen kanssa ja miksi teit lapsen hänen kanssaan? En ymmärrä...oletko masokisti?
Vierailija kirjoitti:
Mies on uhannut että ei tule ristiäisiin. Minusta tuo jo aika alhaista kiristämistä.
Ja kaikenlisäksi mies vetoaa siihen että lapsi on Poika. Muuten asialla ilmeisesti ei olisi suurtakaan väliä.. Huoh!
Ap
Miehesi kuulostaa aikamoiselta juntilta. Tuollaisten uhkailujen ja sovinistisen mielipiteenlaukomisen jälkeen olisin entistä varmempi päätöksestäni.
no se nyt on avoliitossa täysin äidin päätös. Minun lapsillani on minun sukunimeni, ihan jo siksi, että vaikka mentäisiin naimisiin haluan pitää oman sukunimeni. Meilläkin isä halusi isyystestin (ilman järkevää syytä myös) eikä ristiäisten aikaan ollut isyyttä edes vahvistettu. Olisi ollut siis käytännössäkin mahdotonta antaa isän sukunimi.
No menkää sitten naimisiin