Viedäänkö minut mielisairaalaan jos kerron lääkärissä yrittäneeni itsemurhaa kun koirani kuoli?

Ei viedä mielisairaalaan.

Eli olet jo etukäteen päättänyt että et kuole tuohon yritykseen vaan menet lääkäriin kertomaan asiasta?

Menet päivystykseen ja ottavat sut sisään muutamaksi päiväksi ja pääset pois kun pahin on ohi

-1/5

Vähän nää verbin muodot hämää, oletko jo yrittänyt vai oletko yrittämässä? Milloin olisi lääkärinaika? Onko huominen huomenna?

Mikä idea siinä itsemurhassa on jos tavoitteena ei ole kuolla?

Hyppää kaivoon.

Vierailija kirjoitti:

Mikä idea siinä itsemurhassa on jos tavoitteena ei ole kuolla?

Narkki haluaa rauhoittavia.

Pillit päällä tullaan hakemaan. Pois pääset vuoden päästä jos silloinkaan

No selvähän se on jo, että koira kuolee kun kerran lopetetaan huomenna. Ei se enää liiku, köhisee vaan nurkassa. Enteeksi jos ei nyt mennyt kaikkien kielioppisääntöjen mukaan. Olen yrittänyt takoa päähäni että se on jo kuollut koska en pysty katsomaan sitä enää.

Ap

Miksi aiot YRITTÄÄ itsemurhaa? Haluatko vain saada apua ja helpotusta?

Ei sinua mihinkään pakkohoitoon määrätä.

Jos kerran tuollaisia ajatuksia tulee, niin mene psykiatrian päivystykseen ja kerro pahasta olosta. Silloin pääset avun piiriin, saat lääkettä ja jatkoa aletaan suunnitella.

Koiran tai kenenkään muunkaan läheisen kuolema ei ole mikään syy lopettaa omaa elämää. Koira on varmasti rakas perheenjäsen, mutta senkin kuolemasta pääsee kyllä yli. Tiedän kokemuksesta.

Missä vaiheessa ajattelit tehdä sen itsarin, ennen vai jälkeen lääkärillä käynnin...

Heh.

Oikeasti, menet nyt vaan omalääkärille ja kerrot voinnistasi ja kysyt, saisitko jotain rauhottavaa, koska olosi on tosi hajalla.

Mielisairaalaan pääsee nykyään harva, tuskin ainakaan sellainen, joka menee kertomaan lääkärille, että yrittää itsaria huomenna, kun koira pitää lopettaa.

Sanoisin että että kun muutama päivä on kulunut niin voit huomata ettet kuollutkaan. Parasta ettei kukaan jätä sua yksin pariin ekaan viikkoon. Sä tulet haluamaan kuolemaa, se on selvä. Mutta sä pystyt elämään ilman koiraasi. Itke ja haistata maailmalle vitut, angstaa. Lopulta joudut nyörtymään ja myönnät että sait kokea ihan sairaan kauniin hetken elämässä koirasi kanssa. Mutta se on nyt ohi, mutta se oli totta. Eikä sitä viedä sulta pois.

Kirjoituksesi ovat niin sekavia, että oletko jonkin lääkkeen vaikutuksen alaisena? Tai psykoottinen?

Miksi koiran kuolema saa sinut haluamaan yrittää itsemurhaa?

Mielisairaalat ovat täynnä kaikkia mahdollisia mielitautisia ja itsarin yrittäneitä ettei mahdu, ei sinne ketään noin vaan oteta.

Soita nuorisopsykiatrian poliklinikalle!