Lue keskustelun säännöt.
Kohtelen miestäni huonosti
19.04.2016 |
Mies ei suostu eroon, vaikka hän ei todellakaan vaikuta onnelliselta. Tuntuu että olen herättänyt hänessä hänen kaikki huonot puolensa vallitseviksi. Halusin asumiseron ja sain sen, mutta mies ei ole enää tyytyväinen tilanteeseen vaan haluaa muuttaa takaisin saman katon alle. Minä en todellakaan ole valmis muuttamaan takaisin, mutta jos ehdotan lopullista eroa niin mies uhkailee itsemurhalla ja vaikka mitä.
En kertakaikkiaan jaksa olla miehelleni oikein yhtään mitään ja mies turhautuu siitä ja käyttäytyy aggressiivisesti huutamalla ja paiskomalla ja haukkumalla. Alkujaan halusin asumiseron, koska mies petti minua ja en vaan jaksanut esittää mukavaa hänelle aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kyllä minä häntä rakastan, mutta ei kukaan ole onnellinen tässä. Pelkään että mies oikeasti tappaa itsensä.
Kommentit (6)
No tappakoon itsensä. Haet eron.. häneen lupaa ei siihen tarvita. Hänen käytös osoittaa että on edelleen itsekäs paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa mitään muuta kuin, että jatka omaa elämääsi. Sinun ei tarvitse olla hänen elämänsä kannattaja. Itse valitsi tuhota teidän suhteen pettämällä. Se ei ole sinun vikasi, jos tekee itsemurhan. Todennäköisesti ei edes tee. Olisi edes yrittänyt jo, jos olisi tosissaan.
Jätä siis mies lopullisesti huomiotta ja hae lopullinen avioero. Olet ansainnut parempaa.
No en mä tässä mitään huonoa kohtelua huomannut, tuollainen itsemurhalla uhkailu sen sijaan ei ole tervettä
Miehesi kiristää sinua. Hän on aikuinen ja et ole vastuussa hänen elämästään.
Se huonon kohtelun tunne tulee siitä kun tuntuu, että tiputtelen jotain armopaloja miehelleni itsestäni. Koen olevani vastuussa koko tästä kuviosta, että mieheni odottaa muuttoani takaisin ja minä jahkailen ja tavallaan lupaan ja sitten taas puhunkin erosta. Mieheni sitten turhautuu ja välillä tavarat lentelee.
Olen kyllä yrittänyt hoitoa ehdotella. Olen pyytänyt miestä menemään milloin terapiaan ja joskus lääkäriin ja parisuhdeterapiaakin olen väläytellyt, mutta mies kokee että kaikki on tämän tilanteen syytä. Kaikki olisi hyvin jos käyttäytyisin kuin naisen kuuluu ja asuttaisiin taas yhdessä. Oikeassahan hän tavallaan on, muttakun tuntuu että en vain pysty. En ole valmis muuttamaan takaisin ja miehen aggressiivisuus tässä tilanteessa ahdistaa.
Ap
Et tee palvelusta kenellekään jäämällä tuohon suhteeseen. Onhan se hirveää, että itsemurhan uhka on olemassa, mutta ei kai parisuhde voi perustua pelolle? Yrittäkää hankkia miehelle apua ja samalla voitte työstää yhdessä eroa. Loppujen lopuksi olet vastuussa vain omasta elämästäsi ja miehen tunteiden (näennäinen) suojeleminen tapahtuu oman elämäsi kustannuksella. Voimia matkaan!