seksisuhteesta vauva, nainen käyttää miestä hyväksi

Vierailija kirjoitti:

Nainen pyytää miestä mukaan tutkimuksiin, ultriin ym. Vaikka ne ei kiinnosta miestäni millään tasolla. Nainen purkaa pahaa oloaan miehelle, se ei ole mielestäni reilua, miehellänikin on tilanteen takia paha olo, vahinkolapsi, jota hän ei halua.

Synnytykseenkin pitäisi mennä mukaan vaikka ongelmien vuoksi lapsi syntyy keskosena.

Elareita nainen ei halua, hän ei niitä tarvitse.

Mielestäni mieheni on reilu, hän huolehtii lapsesta, mutta hänen vastuu alkaa kun lapsi syntyy. Nainen saisi pärjätä odotusajan yksin, mitäs ei tehnyt aborttia.

Ja en jätä miestäni, hän on kunnollinen, kemiaa löytyy ja seksi on loistavaa. Eikö meillä ole mitään mahdollisuutta saada huoltajuutta?

Ap

Kuulostaa kyllä harvinaisen fiksulta (ilmeisesti jossain määrin menestynyt, kun ei elareita tarvitse, mielestäni hänen silti pitäisi ne lapsen takia vaatia) ja reilulta, kun haluaa antaa miehelle mahdollisuuden olla mukana noissa miehen lasta koskevissa tutkimuksissa. Enkä ihmettele sitäkään, jos purkaa pahaa oloa siitä, että isältä ei saa raskausaikana tukea. Olet muuten väärässä tuossa, että (moraalinen) vastuu alkaa vasta lapsen synnyttyä. Jos tuleva isä lapsesta välittäisi niin että koskee syntymän jälkeen vastuuta ni vastuu pitäisi ulottaa myös raskausaikaan, jolloin äidin hyvinvointi on yhtä kuin lapsen hyvinvointi.

En minä näe mitään mahdollisuutta, että omillaan toimeentulevalta ja reilun kuuloiselta äidiltä voisi huoltajuutta lähteä pois ottamaan. Eikä pidäkään ottaa. Ainakaan sinulla ei ole minkäänlaisia oikeuksia lapseen, joten puheet "me hakisimme huoltajuutta" on ihan hassuja, ei se niin mene, vaikka kertoisitte viranomaisille, että seksi sujuu ja kemia on loistavaa niin ei se teidän kemia sinusta vielä huoltajaa tee toisen naisen ja miehesi yhteiselle lapselle.

"ei se niin mene, vaikka kertoisitte viranomaisille, että seksi sujuu ja kemia on loistavaa niin ei se teidän kemia sinusta vielä huoltajaa tee toisen naisen ja miehesi yhteiselle lapselle"

Voin kuvitella viranomaisen ilmeen kun ap menisi näillä sanoilla hakemaan vieraan naisen lapsen adoptiota:D:D:D:D  Trollihan tämä on, mutta mielenkiintoista silti:)

Yksin lapsen saaminen on vaativaa. Lapsi on molempien vanhempien ja on erittäin kypsää tuolta tulevalta äidiltä pyytää mies tilanteisiin mukaan.

Sinun kannattaa miettiä omaa asennettasi tilanteessa. Ethän aiheuta stressiä tulevalle isälle ja negatiivista ilmapiiriä tulevan lapsen syntymään liittyen. En oikein ymmärrä, miksi olet sotajalalla tässä asiassa. Kypsä ihminen tukisi miestä vanhemmuuteen ja vastuuseen ja tekisi kaikkensa, että kaikilla osapuolilla olisi hyvä olla.

Kirjoitan tämän äitipuolena, joka on aina tukenut kumppaninsa vanhemmuutta ja kannustanut pitämään hyvät välit lapsen äitiin. Voit myös miettiä mikä oma roolisi koko kuviossa on. Sinulla ei ole kuitenkaan mikään pitkä historia miehen kanssa vielä. Itse olen ollut mieheni kanssa vuosia ja meillä on yhteinen koti, elämä ja omaisuus. Miehen lapsi on yli 10v ja olen tutustunut häneen jo vauvana. Silti en tiedä elatustuen määrää tai laske lapsen menoja. Lapsi on aina meille tervetullut ja hoidan häntä myös kun mies on työmatkoilla tms. Lomamatkoista tai muista lapsen kuluista en ole koskaan kysellyt, kuka ne maksaa. Ostan myös itse miehen lapselle vaatteita, lahjoja ja teemme asioita yhdessä. Hänellä on meillä myös oma huone ja omat tavarat, kuten pyörä yms.

Mieti, että onkohan tämä sun kuviosi.

Vierailija kirjoitti:

Opasta miestäsi, että aina kun piiippeli menee hilivimppulaan, voi tuloksena olla vauva. Se, joka ei vauvoja halua, pysyköön kaukana niistä hommista. Jos riskin kuitenkin uskaltaa ottaa, niin se, joka vauvoja ei halua, ehkäisee. Mikä tässä on varsinkin miehillä niin vaikeaa tajuta???

Miehillä asenne asiaan tuntuu olevan, että pitää päästä panemaan usein, paljon, ilman kumia (koska naisillehan se ehkäisy kuuluu) ja ketä sattuu, mutta sitten kun vauva alkaa tulemaan, on karjurukka ihan petetty ja surkea, että kuinka nainen hänelle näin teki, aborttia vaan!

Mä kyllä naisena koen olevani suuremmassa vastuussa ehkäisystä, koska minähän se viimekädessä tekisin päätöksen, saatetaanko lapsi maailmaan vai ei. Sen verran kunnioitan syntymätöntä lastani, etten hanki häntä isäksi tahtomattoman miehen kanssa.

Ps. En todellakaan anna paljaalla panosuhteissa, koska haluan suojella hedelmällisyyttäni olemalla hankkimatta sukupuolitauteja

Vierailija kirjoitti:

Nainen pyytää miestä mukaan tutkimuksiin, ultriin ym. Vaikka ne ei kiinnosta miestäni millään tasolla. Nainen purkaa pahaa oloaan miehelle, se ei ole mielestäni reilua, miehellänikin on tilanteen takia paha olo, vahinkolapsi, jota hän ei halua.

Synnytykseenkin pitäisi mennä mukaan vaikka ongelmien vuoksi lapsi syntyy keskosena.

Elareita nainen ei halua, hän ei niitä tarvitse.

Mielestäni mieheni on reilu, hän huolehtii lapsesta, mutta hänen vastuu alkaa kun lapsi syntyy. Nainen saisi pärjätä odotusajan yksin, mitäs ei tehnyt aborttia.

Ja en jätä miestäni, hän on kunnollinen, kemiaa löytyy ja seksi on loistavaa. Eikö meillä ole mitään mahdollisuutta saada huoltajuutta?

Ap

Kannattas jo tunnustaa provo. Selität ettei mies halua lasta, mut kuitenkin tiedät hänen huolehtivan lapsestaan? Ei tällanen mene läpi, kuten ei tuo huoltajuusjankkauskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun uusi miesystäväni saa piakkoin vauvan seksisuhteestaan. Vauva sai alkunsa ennen meidän jutun alkua.

Tämä nainen, lapsen äiti tuntuu vain olevan hullu, käyttää miestä hyväkseen ja pompottaa jatkuvasti. Ihan sairasta käytöstä.

Miten asian kanssa pitäisi edetä? Mies kantaa kyllä vastuunsa, mutta eihän tuollaista käytöstä voi katsoa. Pitäiskö meidän yhdessä anoa lapsen huoltajuutta vai mitä?

Uuden miehen eksät on aina hulluja.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opasta miestäsi, että aina kun piiippeli menee hilivimppulaan, voi tuloksena olla vauva. Se, joka ei vauvoja halua, pysyköön kaukana niistä hommista. Jos riskin kuitenkin uskaltaa ottaa, niin se, joka vauvoja ei halua, ehkäisee. Mikä tässä on varsinkin miehillä niin vaikeaa tajuta???

Miehillä asenne asiaan tuntuu olevan, että pitää päästä panemaan usein, paljon, ilman kumia (koska naisillehan se ehkäisy kuuluu) ja ketä sattuu, mutta sitten kun vauva alkaa tulemaan, on karjurukka ihan petetty ja surkea, että kuinka nainen hänelle näin teki, aborttia vaan!

Mä kyllä naisena koen olevani suuremmassa vastuussa ehkäisystä, koska minähän se viimekädessä tekisin päätöksen, saatetaanko lapsi maailmaan vai ei. Sen verran kunnioitan syntymätöntä lastani, etten hanki häntä isäksi tahtomattoman miehen kanssa.

Ps. En todellakaan anna paljaalla panosuhteissa, koska haluan suojella hedelmällisyyttäni olemalla hankkimatta sukupuolitauteja

Niinhän minä tuossa sanoin, että se joka lasta ei halua, niin se ehkäisee. Jos nainen ei halua, niin nainen ehkäisee, jos mies ei halua, niin mies ehkäisee. Lopputuloksena tästä on, että molemmat ehkäisee. En minäkään naisena jättäisi ehkäisyä isäksi haluamattoman miehen varaan. Lähinnä tarkoitin kommentillani sitä, että jos mies ei lapsia halua, niin ehkäisköön silloin hänKIN! Tai jos vauva on ehdoton nounou, niin silloin pitäisi pidättäytyä siitä piiippelin upottamisesta hilivimppulaan, koska joskus kaksoisehkäisykin pettää.

Aborttiasiat on sitten asia erikseen. Naisena ja äitinä en ole ihan varma kannastani aborttiin. Todennäköisesti en tekisi sitä, muuta kuin hyvin painavista syistä, kuten vakava terveysuhka. Se ettei vauva nyt oikein sovi elämäntilanteeseen, ei ole minusta painava syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opasta miestäsi, että aina kun piiippeli menee hilivimppulaan, voi tuloksena olla vauva. Se, joka ei vauvoja halua, pysyköön kaukana niistä hommista. Jos riskin kuitenkin uskaltaa ottaa, niin se, joka vauvoja ei halua, ehkäisee. Mikä tässä on varsinkin miehillä niin vaikeaa tajuta???

Miehillä asenne asiaan tuntuu olevan, että pitää päästä panemaan usein, paljon, ilman kumia (koska naisillehan se ehkäisy kuuluu) ja ketä sattuu, mutta sitten kun vauva alkaa tulemaan, on karjurukka ihan petetty ja surkea, että kuinka nainen hänelle näin teki, aborttia vaan!

Mä kyllä naisena koen olevani suuremmassa vastuussa ehkäisystä, koska minähän se viimekädessä tekisin päätöksen, saatetaanko lapsi maailmaan vai ei. Sen verran kunnioitan syntymätöntä lastani, etten hanki häntä isäksi tahtomattoman miehen kanssa.

Ps. En todellakaan anna paljaalla panosuhteissa, koska haluan suojella hedelmällisyyttäni olemalla hankkimatta sukupuolitauteja

Olen juuri selvittelemässä mihin pitkäaikaiseen ehkäisyyn alkaisin. Palstalta käynyt hyvin selväksi että kumit, e-pillerit, kierukat, kapselit ja varmat päivät, ja keskeytetty saattavat kaikki pettää - toiset todennäköisemmin kuin toiset. Tämän lisäksi abortti ei todellakaan ole niin helppo juttu että kannattaa etukäteen vannoa suuntaan tai toiseen omista ratkaisuistaan tosipaikan edessä.

T:"aborttini" laskettu aika ensi viikolla, ja kohdussahan tuo edelleen potkiskelee

Vierailija kirjoitti:

Yksin lapsen saaminen on vaativaa. Lapsi on molempien vanhempien ja on erittäin kypsää tuolta tulevalta äidiltä pyytää mies tilanteisiin mukaan.

Sinun kannattaa miettiä omaa asennettasi tilanteessa. Ethän aiheuta stressiä tulevalle isälle ja negatiivista ilmapiiriä tulevan lapsen syntymään liittyen. En oikein ymmärrä, miksi olet sotajalalla tässä asiassa. Kypsä ihminen tukisi miestä vanhemmuuteen ja vastuuseen ja tekisi kaikkensa, että kaikilla osapuolilla olisi hyvä olla.

Kirjoitan tämän äitipuolena, joka on aina tukenut kumppaninsa vanhemmuutta ja kannustanut pitämään hyvät välit lapsen äitiin. Voit myös miettiä mikä oma roolisi koko kuviossa on. Sinulla ei ole kuitenkaan mikään pitkä historia miehen kanssa vielä. Itse olen ollut mieheni kanssa vuosia ja meillä on yhteinen koti, elämä ja omaisuus. Miehen lapsi on yli 10v ja olen tutustunut häneen jo vauvana. Silti en tiedä elatustuen määrää tai laske lapsen menoja. Lapsi on aina meille tervetullut ja hoidan häntä myös kun mies on työmatkoilla tms. Lomamatkoista tai muista lapsen kuluista en ole koskaan kysellyt, kuka ne maksaa. Ostan myös itse miehen lapselle vaatteita, lahjoja ja teemme asioita yhdessä. Hänellä on meillä myös oma huone ja omat tavarat, kuten pyörä yms.

Mieti, että onkohan tämä sun kuviosi.

Ohis, mutta kuulostat ihastuttavalta äitipuolelta. Elän ydinperheessä ja olemme hyvin onnellisia, mutta jos rakkautemme joskus loppuisi emmekä saisi sitä yrityksistä huolimatta pelastettua ja tulisi ero ja mies löytäisi jossain vaiheessa uuden niin toivon, että hän olisi kaltaisesi turvallinen aikuinen lapsellemme. Kaikkea hyvää sinulle ja teidän elämään.