Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Näkemysero kaverin kanssa-Muuttuvatko miehet oikeasti paremmiksi parisuhteessa?
18.04.2016 |
Eli kaverini on jo vuosia ollut sitä mieltä, että mies muuttuu parempaan suuntaan parisuhteen myötä ja, että miehen käytöstä on mahdollista muokata halutunlaiseksi. Itselläni taas on ollut täysin päinvastaisia kokemuksia ja olen saanut pettyä kovastikin, kun toisella ei ole ollut mitään haluja tehdä pieniäkään muutoksia itseensä tai elämäänsä, jotta parisuhde olisi toimivampi. Ehkä rakkaus on ollut puuttuva aines tässä yhtälössä, tai sitten minun olisi pitänyt rakastaa enemmän ja hyväksyä kumppani sellaisena kun on?
Vuosien mittaan olen heivannut miehiä epäluotettavan käytöksen, pettämisen, liiallisen alkoholin käytön ja ilkeän luonteen perusteella. Lähes joka kerta kaverini on ollut sitä mieltä, että minun olisi pitänyt olla kärsivällisempi ja odottaa, että mies kasvaa aikuiseksi tai muuttuu. Hänen miehensä, joka on ollut vuosia kestänyt kasvatus/muutosprojekti käytti myös paljon alkoholia, ei kyennyt ottamaan vastuuta elämästään ja kommentoi välillä esimerkiksi kaverini ulkonäköä tms. todella ikävään sävyyn kaveriporukassa. Nyt odotus on palkittu ja kaverini on ilmeisesti saanut miehen muuttumaan, he ovat naimisissa ja ilmeisesti onnellisia. Minä taas olen yksin ja mietin, että pitäisikö minun muuttaa omaa suhtautumistani ja alkaa katsoa mielestäni vakaviakin vikoja läpi sormien ja odottaa, että toinen muuttuu? Mitä mieltä te muut olette? Onko miestä mahdollista muuttaa? Kannattaako odottaminen?
Kommentit (16)
Itsekäs mies menee suhteessa pahempaan suuntaan, toisen huomioiva parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: mies ei ole mikään tavara tai koira, vaan tavallinen ihminen, joka kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Sulla ja sun kaverilla on molemmilla vastenmielinen tapa puhua toisista ihmisistä. Halventava, ilkeä, aliarvioiva. Se on huono lähtökohta sellaiselle ihmissuhteelle, jossa kumpikin voi olla hyväksytty ja rakastettu.
Toisekseen; vain pieni osa miehistä on ilkeitä, väkivaltaisia juoppoja. Herää kysymys, että miksi ja miten ihmeessä sinä kaikista näistä maailman miehistä haalit elämääsi vaan sen surkean pohjasakan? Mitä sellaista heistä haet, mitä et voi kokea ihan tavallisen miehen kanssa?
Teksti oli ehkä hiukan huonosti muotoiltu, en tarkoittanut, että kukaan olisi tavara tai koira. Ideana oli lähinnä kysyä, voiko toista ylipäätään muuttaa ja onko se hyvä lähtökohta suhteelle. Eivätkä kaikki tapaamani miehet tai miespuoliset kaverini todellakaan ole "ilkeitä, väkivaltaisia, juoppoja".
Ap
Vastaus löytyy aloitustekstistä:
Vierailija kirjoitti:
toisella ei ole ollut mitään haluja tehdä pieniäkään muutoksia itseensä tai elämäänsä, jotta parisuhde olisi toimivampi.
Tämä on kovin yksilöllistä. Ne tyypit, jotka pyrkivät tahallaan siivestämään, eivätkä osaa rakastaa, eivät muutu puolison takia. Hekin saattavat muuttua elämänkokemuksen lisääntyessä. On myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat pelkästään ajattelemattomia ja kypsymättömiä, mutta hyväntahtoisia ja empaattisia. He muuttuvat omasta halustaan, koska rakastavat sitä toista. Ja muuttuminen koskee molempia, kummallakaan ei ole yksinoikeutta sanella mikä on oikein ja mikä väärin. Ap, kuinka paljon olet itse valmis muuttumaan rakkaudesta mieheen?
Vierailija kirjoitti:
Vastaus löytyy aloitustekstistä:
Vierailija kirjoitti:
toisella ei ole ollut mitään haluja tehdä pieniäkään muutoksia itseensä tai elämäänsä, jotta parisuhde olisi toimivampi.
Mutta mistä sen tunnistaa, kuka on valmis tekemään positiivisia muutoksia ja kuka ei? Ja kuinka kauan sitä pitää odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kovin yksilöllistä. Ne tyypit, jotka pyrkivät tahallaan siivestämään, eivätkä osaa rakastaa, eivät muutu puolison takia. Hekin saattavat muuttua elämänkokemuksen lisääntyessä. On myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat pelkästään ajattelemattomia ja kypsymättömiä, mutta hyväntahtoisia ja empaattisia. He muuttuvat omasta halustaan, koska rakastavat sitä toista. Ja muuttuminen koskee molempia, kummallakaan ei ole yksinoikeutta sanella mikä on oikein ja mikä väärin. Ap, kuinka paljon olet itse valmis muuttumaan rakkaudesta mieheen?
Tämä on juuri sellaista näkökulmaa ja ajattelua, mitä hainkin ja kysymys on erittäin hyvä. Haluaisin itse, että toinen olisi onnellinen ja voisi hyvin suhteessa, sen eteen olisin valmis tekemään töitä ja muutoksia omassa itsessäni ja elämässäni. Ihan kaikkea en kuitenkaan pysty katsomaan läpi sormien ja en halua enää olla tilanteessa, jossa odotan, että toinen muuttuisi. Ymmärrän, että emme kukaan ole täydellisiä, en minä, eikä kukaan mies, enkä sitä edellytäkään. Lähinnä molemminpuolista halua ajatella yhteistä tulevaisuutta ja yhteistä onnea. Tähän en vaan ole löytänyt ketään.
Ap
Ihminen ei perimmältään muutu. Jos esimerkiksi mies on armoton myöhästelijä, voi viidentoista vuoden kuluttua olla, että hän myöhästyy enää vartin joka kerta, ei enää kahta tuntia (kokemusta on kuten arvaat).
Alkoholinkäyttö ei vähene vaan pahenee.
Jos ihminen on toisia huomioiva alun perinkin, hän kyllä oppii ajan kanssa, että puoliso haluaa kahvinsa mustana ja sokerin kanssa. Jos ei ole kovin muita huomioon ottava ihminen, niin mikään aika ei siihen auta, kun ei häntä toisten toiveet kiinnosta niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta paras ihmissuhde on sellainen, jossa kumpikin tuo toisestaan ne parhaat piirteet esiin. Että kai se muuttuminen on mahdollista, mutta en siihen luottaisi. Kyllä perusluonne on perusluonne, eikä siitä miksikään muutu. Ei kannata mennä yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on tapoja, joita et voi sietää.
Eli saako jännämiehen kesytettyä? Tuo naisten ikiaikainen kysymys, joka on vaivannut feminiinistä tajuntaa hamasta esihistoriasta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin minä oon muuttunut paljon parisuhteen aikana. Saatoin suhteen alussa möläytellä loukkaavia asioita, en kertonut menoistani tai ilmoitellut missä olin. Halailin, flirttailin yms. muiden miesten kanssa. Ollaan vaan keskusteltu paljon asioista, mitkä ei tunnu hyvältä, mikä loukkaa, mitä toivoo ja odottaa ja kerrottu myös niitä tekoja/sanoja mitkä tuntui hyvälle. Kyllä me koko ajan ollaan parempia toisillemme ja toki senkin takia että rakkaus ja kiintymys vaan syvenee. Ja kun tuntee niin ihanasti toista kohtaan ja toinen on niin hyvä sulle niin haluaa että hänkin voi mahdollisimman hyvin.
Mistä tiedät onko mies valmis menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle jotta olisitte onnellisia? Hän sanoo ja tekee niin.
Jos itket ja sanot, että tämä asia loukkasi minua kovin, sellainen mies on pahoillaan ja pyytää anteeksi. Sitten hän pyytää sinua selittämään, mikä sinua loukkasi, ja sanoo että yrittää ettei enää tekisi niin. Jos hän lisäksi toimii niin kuin lupasi, tiedät että teillä on asiat aika hyvin.
Toisenlainen mies: kun sanot että hänen tekonsa tuntui loukkaavalta, hän sanoo että olet liian herkkä loukkaantumaan ja/tai alkaa luetella kaikki ne kerrat milloin loukkasit häntä. Ei pyydä anteeksi eikä tee toisin.
Vaihtoehtoisesti hän sanoo että tekee toisin, eikä sitten kuitenkaan ikinä tee.
Nämä asiat käy ilmi, sanotaan ekan kahden vuoden aikana, jos nyt et ihan totaalisesti valehtele itsellesi ja selitä kaikkea parhain päin. Teillä ehtii olla kauheita riitoja siitä miten hän tekee asioita jotka koet ilkeinä tai loukkaavina tai piittaamattomina tai itsekkäinä, ja hän saa sinut vakuuttuneeksi että vika olikin sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on aika järisyttävän iso ero muuten, onko kyseessä 20-vuotias "aikuinen" vai 30-vuotias "aikuinen". Nuorempi voi vielä jotain oppiakin.
Joko on alkanut teeskentelemään tai lopettanut teeskentelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Osa varmaan muuttuu, osa ei.
Minun mieheni on ilmeisesti jonkin verran muuttunut alettuamme seurustelemaan. Yhdessä olemme olleet n. 3v. Olemme alle kolmekymppisiä.
Tunsin mieheni jotenkuten ennen seurusteluamme, yhteisen kaveriporukan kautta.
Omien sanojensa mukaan hänellä meni sinkkuaikana melko lujaa. Ei halunnut seurustella, pokasi naisia (tuttaviaan), pani ja adios. Fuckbuddyja oli muutama. Alkoholia kului joka vkonloppu, bileissä häntä juuri näinkin. Naimisiin hän ei missään nimessä, ikinä, halunnut. Lapsia ehkä.
Asuntonsa piti kyllä siistissä kunnossa, ja työnsä hoiti tunnollisesti.
Itse sanoi itsensä olleen suorastaan kusipää.
Sitten tulin kuvioon minä. Mies kiinnostui minusta n. puoli vuotta ennen seurusteluamme. Hän sitten "jahtasi" minua, ja lopulta saikin. Nykyään hän ei juo kuin todella harvoin, viikonloppuna ehkä yhden oluen tai viskipaukun. Baareihin ei halua lähteä, ei ole kuulemma tarvetta. Minä taas tykkään käydä tanssimassa.
Ja ei tosiaan ole muita naikkosia näkynyt, fuckbuddyille totesi heti että "ei enää".
Naimisiin haluaa, aiheesta olemme puhuneet. Kosintaa voinen odotella parin vuoden sisään. :)
En nyt tiedä, olenko minä häntä muuttanut, mutta ilmeisesti hän on kuitenkin rauhoittunut todella paljon. Jyrkkä hän on mielipiteissään ja temperamenttinenkin joskus, minä taas rauhallinen ja enemmän kompromisseihin taipuva. Hyvin meillä menee. Asunto on siisti, saan merkkipäivinä kukkasia ja lahjoja, hellii ja huomioi. Ja minä tietysti myös häntä.
Joten jollain tasolla hän on kai muuttunut. Tämäkään ei liene yleisesti ottaen mitenkään mustavalkoinen asia. Esim. persoonallisuushäiriöt ym. tuskin häipyvät vaikka alkaisi parisuhteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin: mies ei ole mikään tavara tai koira, vaan tavallinen ihminen, joka kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Sulla ja sun kaverilla on molemmilla vastenmielinen tapa puhua toisista ihmisistä. Halventava, ilkeä, aliarvioiva. Se on huono lähtökohta sellaiselle ihmissuhteelle, jossa kumpikin voi olla hyväksytty ja rakastettu.
Toisekseen; vain pieni osa miehistä on ilkeitä, väkivaltaisia juoppoja. Herää kysymys, että miksi ja miten ihmeessä sinä kaikista näistä maailman miehistä haalit elämääsi vaan sen surkean pohjasakan? Mitä sellaista heistä haet, mitä et voi kokea ihan tavallisen miehen kanssa?