Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinäkin vapaaehtoisesti yksinelävä nainen?
18.04.2016 |
Oletko sinäkin päätynyt tilanteeseen, jossa toteat ettet halua tähdätä parisuhteeseen vaan jättäydyt kelkasta vapaaehtoisesti? Miten olet päätynyt päätökseesi?
Itse tunsin jo lapsena että jokin on "hullusti". Ahdistuin jo leikin tasolla parisuhteista todella voimakkaasti ja yksi suurimmista helpotuksista oli kun en joutunut jouluseimeen Joosefin rinnalle siveäksi Mariaksi. Muita syitäni tiivistettynä:
- Koen jo ystävyyssuhteet raskaina sillä en löydä yhtä lojaalia persoonaa kuin minä. En tingi uskollisuudesta, muut ihmiset tuntuvat tinkivän minunkin edestäni.
- En jaksa niitä ilmiöitä mitä miehen mukana tulisi (porno, ulkonäkövaateet, petetyksi tuleminen, mahdollisesti väkivaltaviihde, tietynlainen pinnallisuus ja hedonismi, tunnekylmyys)
-Nautin historiallisesta ajastamme jossa nainen on vapaa elämään ja kulkemaan yksin. Tuntuisi että parisuhde veisi fokuksen työltäni ja saavutuksiltani. Monen naisen hidaste on suhde ja lapset.
- Viihdyn introverttina yksin joten seuran menetys ei suuri ongelma
- En jaksa olla vastaamassa toisen tarpeisiin koska olisin kuitenkin se sitoutuneempi osapuoli.
Entäs te? Oletteko pettyneet ettekä jaksa enää yrittää vai koetteko että elämässä on muutakin sisältöä? Pahoittelen myös jos ilmiölistaukseni oli yleistävä, kuvani miehistä on tuollainen. Poikkeuksia löytyy mutta itse en heitä ole tavannut.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yksin elävät naiset ovat sitä vapaaehtoisesti.
Taas tämä laulu. Se että nainen saa seksiseuraa helpommin (jossa on muuten naiselle lähtökohtaisesti enemmän riskejä) ei poista yksinäisyyttä.
Miehet pystyvät tarjoamaan tunteetonta seksiä kyllä sormia napsauttamalla, kaikki muu on naiselle vaikeampaa. Naisen onnellisuus ei nouse parisuhteessa, miehen nousee. Tutkittu juttu.
Jospa et enää yrittäisi uhriutua ja väittää että minulla menee hyvin koska joku porno-Jarski on valmis ottamaan minut panopuukseen haaveillen samalla kymmenestä muusta?
Miksi ihmeessä naiset edes haluavat parisuhteeseen, jos se kerran tutkimusten mukaan ei lisää onnellisuutta? Ja tuo että kaikki muka olisi vaikeampaa miehille, älä nyt viitsi naurattaa. Lapsettomia keski-ikäisiä miehiä on enemmän kuin lapsettomia keski-ikäisiä naisia ja se kertoo ihan suoraan sen, että seksin lisäksi myös parisuhteen löytäminen on miehille vaikeampaa.
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/5209690/lapsettomuus%20arvopisteitt%C3%…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätät nyt jonkun miehen ilman naista. Yksi surkea mieskohtalo enemmän.
Maailmassa on valtioita joissa on enemmän naisia kuin miehiä. Käykää sieltä hakemassa itsellenne vaimo. Vai vaatiiko se liikaa oma-aloitteisuutta? Liian raskasta? Kivempaa kun kaiken saa valmiina?
Olen yksineläjä omasta valinnasta. En ole ehdoton, voisin tapaillakin jotakuta kivaa miestä ihan kaveripohjalta, mutta en missään tapauksessa asua yhdessä kenenkään kanssa. Olen aika kiireinen, ja iltaisin tykkään olla kotona ihan rauhassa. En jaksa enkä viitsi väsyneensä ketään viihdyttää. Teen juttuja, joista itse nautin.
En koe, että parisuhteella olisi mitään annettavaa minulle. En tarvitse läheisyyttä, eikä minulla ole koskaan tylsää. Ihmettelin jos lapsena, kun joku valitteli, että on tylsää, kun ei ole kaveria. Itse en edes ymmärrä tuon sanan merkitystä. Tai no, on mulla joskus ollut tylsää, muiden seurassa. Omassa seurassa ei koskaan.
Rakastan lukemista ja kotona tykkään touhuta ihan itsekseen, laittaa ruokaa ja siivoilla. Kotini on kaunis ja siisti. Minulla on aikaa ja rahaa hemmotella itseäni juuri kuten haluan. En vaihtaisi osia kenenkään kanssa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Luin aika vasta jostain jutun miehestä joka oli asunut kauan yksin, ilman paljon mitään kontaktia muuhun yhteiskuntaan. Vaikka miehellä ei kaikki ollut ihan hyvin pääkupolissa, minua suorastaan raivostutti kun hänen veljensä surkutteli kun tällä erakolla ei ollut mitään ilopilkkua elämässään kun eli niin erakkona! Jotkut vain tykkää elää yksin, ja jotkut ihan noinkin yksin!
Vähän sama tunne tulee kun jotkut surkuttelevat minulle kun minulla ei ole miestä eikä lapsia: eikö sulla ole ketään kotona kaverina ;( , juu ei ja ihan kiva niin. Pitäiskö mun kauhistella: kuinka sä voit elää kun joku on sulta aina vailla jotain? Ihan yhtä typerästi sanottu.
Tarkoitat varmaan tätä Lieksan erakkoa? Surullisinta koko jutussa oli se, että kyseinen mies oli niin ahdistunut tulevista lähisukulaisen (tädin) hautajaisista, että tappoi sitä ennen itsensä. Hän siis oli ihmisarka eikä ilmeisesti olisi kestänyt sukutapaamista.
Miksi sellaisten ihmisten ei anneta olla rauhassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yksin elävät naiset ovat sitä vapaaehtoisesti.
Taas tämä laulu. Se että nainen saa seksiseuraa helpommin (jossa on muuten naiselle lähtökohtaisesti enemmän riskejä) ei poista yksinäisyyttä.
Miehet pystyvät tarjoamaan tunteetonta seksiä kyllä sormia napsauttamalla, kaikki muu on naiselle vaikeampaa. Naisen onnellisuus ei nouse parisuhteessa, miehen nousee. Tutkittu juttu.
Jospa et enää yrittäisi uhriutua ja väittää että minulla menee hyvin koska joku porno-Jarski on valmis ottamaan minut panopuukseen haaveillen samalla kymmenestä muusta?
Miksi ihmeessä naiset edes haluavat parisuhteeseen, jos se kerran tutkimusten mukaan ei lisää onnellisuutta? Ja tuo että kaikki muka olisi vaikeampaa miehille, älä nyt viitsi naurattaa. Lapsettomia keski-ikäisiä miehiä on enemmän kuin lapsettomia keski-ikäisiä naisia ja se kertoo ihan suoraan sen, että seksin lisäksi myös parisuhteen löytäminen on miehille vaikeampaa.
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/5209690/lapsettomuus%20arvopisteitt%C3%…
Miten tämä liittyy keskustelun aiheeseen? Ei tämä ole mikään kilpailu kenellä on vaikeampaa, vaan keskustelemme parisuhteettomista naisista - vapaaehtoisesti yksinelävistä siis.
Kuten joku yllä sanoikin on parisuhde naiselle huono diili, tämä ei sisällä väitettä etteikö voisi olla miehellekin. Nainen ottaa isomman riskin petetyksi tulemisessa ( tilastollisesti) ja siinä että jää lasten kanssa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin ap yrittäisi vakuutella itselleen jotain...
En saanut hänen viestistään sellaista vaikutelmaa laisinkaan, päinvastoin. Hän vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä ja tasapainoiselta ihmiseltä.
Itse en oikeastaan ole koskaan etsinyt ketään. Mikäli olen sattunut ihastumaan tiedän jo, ettei se ihastus minsuta ole kiinostunut. Muutenkin olen melkein koko elämäni miettinyt mitä muut minusta ajattelee ja miten minun pitäisi toimia, että siaisn muiden hyväksynnän. Ne, jotka minusta on ollut kiinostuneita ovat sitten juuri niitä ketkä eivät ole samaa tasoa henkisesti tai fyysisesti kuin minä, mikä tarkoittaisi sitä että minun pitäisi olla se joustavampi sekä uhrautuvampi osapuoli toistakohtaan.
Nyt olen päättänyt kerrankin keskittyä vain itseeni, miettiä siis mikä minusta on tärkeää ja mitä minä haluan. Sentakia kumppaninetsintä ei tosiaankaan ole minun etusijallani, vaan minä itse. Kummasti tämä näyttää ärsyttävän etenkin sitä vanhempaa osapuolta, jotaka yrittävät "tyrkyttää" niitä ehokkaita. Suorastaan jo pelkään, että kohta joku tulee vannomaan rakkautta tai näyttämään kiinnostusta minua kohtaan, vaikka en ole hänestä kiinnostunut. Kaverit kyllä menee, mutta tahdon asua ensin yksin ja kehittyä sekä kasvaa ihmisenä ennenkuin alan harkitsemaan toisen siivelle muuttoa ( mikä minua ei houkuta yhtään, täytyy kyllä olla hyvin erityinen henkilö tähän ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitat varmaan tätä Lieksan erakkoa? Surullisinta koko jutussa oli se, että kyseinen mies oli niin ahdistunut tulevista lähisukulaisen (tädin) hautajaisista, että tappoi sitä ennen itsensä. Hän siis oli ihmisarka eikä ilmeisesti olisi kestänyt sukutapaamista.
Miksi sellaisten ihmisten ei anneta olla rauhassa?
Juuri se, olisivat antaneet elää tavallaan eikä ahdistaa nurkkaan jolloin oli vain yksi tapa päästä pois ;(.
Onpa kiva kuulla muidenkin suusta samat ajatukset kuin itselläkin ollut aina. Itse olen tajunnut jo hyvin nuorena ettei seurustelu taida kuulua elämääni, ja ei varsinkaan lapset ja puoliso. Kun asuu yksin ja viihtyy yksin eikä halua sitoutua muiden aikatauluihin, niin mikäs tämän parempaa. Saa mennä ja tulla ja elää oman rytmin mukaan.
Onneksi kovin usein ei tule kaverit utelemaan suhteistani tai "sinkkuudestani". Silti koen että ne harvatkin kerrat on ahdistavia. Kyllähän vieläkin normi on että ollaan suhteessa ja perustetaan perhe ja joillekin on ylivoimaisen vaikeaa kuvitella että on ihmisiä jotka viihtyvät parhaiten yksinään. En pysty kuvittelemaankaan muunlaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma seura paras seura. Ihana kuulla että meitä on näin paljon.;) Muiden ihmisten seura väsyttää yleensä ja viihdyn myös parhaiten itsekseni kissojen kanssa.
Seksisuhteet ovat enemmänkin mun juttu, en osaa edes ajatella asumista miehen kanssa. Mikään ei ole ihanampaa kuin elää vapaasti ja ei tarvitse olla kenellekään tilivelvollinen.
Vaihdapa joskus levyä.