Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinäkin vapaaehtoisesti yksinelävä nainen?
18.04.2016 |
Oletko sinäkin päätynyt tilanteeseen, jossa toteat ettet halua tähdätä parisuhteeseen vaan jättäydyt kelkasta vapaaehtoisesti? Miten olet päätynyt päätökseesi?
Itse tunsin jo lapsena että jokin on "hullusti". Ahdistuin jo leikin tasolla parisuhteista todella voimakkaasti ja yksi suurimmista helpotuksista oli kun en joutunut jouluseimeen Joosefin rinnalle siveäksi Mariaksi. Muita syitäni tiivistettynä:
- Koen jo ystävyyssuhteet raskaina sillä en löydä yhtä lojaalia persoonaa kuin minä. En tingi uskollisuudesta, muut ihmiset tuntuvat tinkivän minunkin edestäni.
- En jaksa niitä ilmiöitä mitä miehen mukana tulisi (porno, ulkonäkövaateet, petetyksi tuleminen, mahdollisesti väkivaltaviihde, tietynlainen pinnallisuus ja hedonismi, tunnekylmyys)
-Nautin historiallisesta ajastamme jossa nainen on vapaa elämään ja kulkemaan yksin. Tuntuisi että parisuhde veisi fokuksen työltäni ja saavutuksiltani. Monen naisen hidaste on suhde ja lapset.
- Viihdyn introverttina yksin joten seuran menetys ei suuri ongelma
- En jaksa olla vastaamassa toisen tarpeisiin koska olisin kuitenkin se sitoutuneempi osapuoli.
Entäs te? Oletteko pettyneet ettekä jaksa enää yrittää vai koetteko että elämässä on muutakin sisältöä? Pahoittelen myös jos ilmiölistaukseni oli yleistävä, kuvani miehistä on tuollainen. Poikkeuksia löytyy mutta itse en heitä ole tavannut.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, nyt jo 41-vuotias. Pari kertaa tuli alle kolmekymppisenä kokeiltua seurustelua, ja totesin että ei ole minun juttu. Olen liian erakko luonne tykätäkseni parisuhteista. Ajatus yhdessä toisen kanssa asumisesta olisi suorastaan ahdistava. Ja tosiaan viikonlopputapailutkin oli minulle liikaa sosiaalisuutta.
Olen aina ollut hyvin introvertti ja itsekseni viihtyvä. Sanonkin aina, että "parhaat bileet on mun pään sisällä" - ulkomaailma ja toiset ihmiset ei mitenkään voi kilpailla sen viihdytyksen kanssa, mitä saan kun olen ihan vaan yksin ja sisään päin kääntyneenä. Onneksi en ole myöskään kovin seksuaalinen ihminen, vaan mulle riittää kkun hoidan orgasmin itselleni sauvalla kun siltä tuntuu. Näin ei tarvitse myöskään seksin takia alkaa ihmissuhteisiin joita ei muuten halua.
En halua lapsia, perhe-elämä ei muutenkaan kiehdo minua enkä oikein jaksa ajatusta kodin jakamisesta edes kivan miehen kanssa, joten olen ihan mielelläni sinkku.
En sano, etten koskaan tule seurustelemaan, mutta en halua seurustella koska muutkin seurustelee. Jos joskus tapaan sellaisen henkilön, kenestä tykkään niin paljon, ja hän tykkää myös minusta, niin voin harkita seurustelua.
Aloitus olisi voinut olla minun kirjoittamani. Joskus tuntuu todella raskaalta, kun tuntuu että ihmisille pitää selitellä sitä, että en vain ole parisuhdeihminen. Sinkkuna saa hoitaa asiansa ihan miten parhaimmaksi näkee, koti on juuri sellainen kuin itse haluaa, saa mennä ja tulla miten lystää informoimatta ketään omista valinnoistaan. Ajatuskin siitä, että kotonani luuhaisi joku mies (tai nainen), on ahdistava. Jos haluan seuraa, vietän aikaa kavereiden kanssa. En ole koskaan kokenut oloani yksinäiseksi ilman kumppania - päin vastoin, kun olen pari kertaa yrittänyt seurustella, olen tuntenut oloni rajoitetuksi. En halua lapsia, joten siihenkään en kumppania tarvitse. Ehkä olen kylmä ja itsekäs ihminen, mutta haluan laittaa itseni etusijalle elämässäni ja olla vastuussa vain itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lähteä etsimään ihmistä jonka kanssa pystyisin/voisin jakaa tämän kaikinpuolin mukavan elämäni. Sellaista tuskin löytyisi.
En kestäisi, että joutuisi ottamaan huomioon jonkun (miehen) tarpeet, toiveet ja mielipiteet.
Jos haluaisin olla omissa oloissani ja vaikka puhumatta kokopäivän alkaisi tod. ärsyttämään jos toinen höpisisi siinä kokoajan. Seksikin on aivan ylimainostettua. Sen minkä siitä saa on liian kova hinta siitä minkä menettäisi. Muutenkaan en ole halaileva ja vieressä kiehnäävä tyyppi.
En kestäisi toisen kamoja jotka lojuisi tai täyttäisi kaapit, enkä hajuja enkä liioin tapoja.
Olen tainnut valita itselleni sopivan elämän kun sitä nyt oikein alkoi ajatella.
Huom, en ole kuitenkaan Sykkeen Holopainen-tyyppi:)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yksin elävät naiset ovat sitä vapaaehtoisesti.
Taas tämä laulu. Se että nainen saa seksiseuraa helpommin (jossa on muuten naiselle lähtökohtaisesti enemmän riskejä) ei poista yksinäisyyttä.
Miehet pystyvät tarjoamaan tunteetonta seksiä kyllä sormia napsauttamalla, kaikki muu on naiselle vaikeampaa. Naisen onnellisuus ei nouse parisuhteessa, miehen nousee. Tutkittu juttu.
Jospa et enää yrittäisi uhriutua ja väittää että minulla menee hyvin koska joku porno-Jarski on valmis ottamaan minut panopuukseen haaveillen samalla kymmenestä muusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin ap yrittäisi vakuutella itselleen jotain...
Luin aika vasta jostain jutun miehestä joka oli asunut kauan yksin, ilman paljon mitään kontaktia muuhun yhteiskuntaan. Vaikka miehellä ei kaikki ollut ihan hyvin pääkupolissa, minua suorastaan raivostutti kun hänen veljensä surkutteli kun tällä erakolla ei ollut mitään ilopilkkua elämässään kun eli niin erakkona! Jotkut vain tykkää elää yksin, ja jotkut ihan noinkin yksin!
Vähän sama tunne tulee kun jotkut surkuttelevat minulle kun minulla ei ole miestä eikä lapsia: eikö sulla ole ketään kotona kaverina ;( , juu ei ja ihan kiva niin. Pitäiskö mun kauhistella: kuinka sä voit elää kun joku on sulta aina vailla jotain? Ihan yhtä typerästi sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yksin elävät naiset ovat sitä vapaaehtoisesti.
Eivät todellakaan ole. Nainen kyllä saa melko varmasti seksiseuraa baarin humalaisilta miehiltä, ja miehille sellaisenkin seuran saaminen voi olla haaste. Mutta tämä että nainen saa seksiä aina kun haluaa, ei mitenkään johda siihen että kaikki löytäisivät itselleen parisuhteen. Paljon on niitä, jotka kyllä kelpaa kertaseksiin tai jonkin ajan seuraksi miehille, mutta ei vaan parisuhdetta löydy.
Ahhaahhaa. Luusereita ja miesvihaajia. Ette kelpaa kenellekään. Lälllällää. Peräkammarinämmät.
Ei kukaan tollaisia luusereita koskaan kelpuutakaan.
(Vastaavaa kirjoittelette MGTOW-miehistä, tässäpä samaa argumentointia teille).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yksin elävät naiset ovat sitä vapaaehtoisesti.
Niin kyllähän jokainen saisi muutamaksi sekunniksi kaltaisesi tyypin joka panisi kaikkea mikä vain antaisi...
Mutta, että saisi vierelleen normikelvollisen miehen, se onkin eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Luin aika vasta jostain jutun miehestä joka oli asunut kauan yksin, ilman paljon mitään kontaktia muuhun yhteiskuntaan. Vaikka miehellä ei kaikki ollut ihan hyvin pääkupolissa, minua suorastaan raivostutti kun hänen veljensä surkutteli kun tällä erakolla ei ollut mitään ilopilkkua elämässään kun eli niin erakkona! Jotkut vain tykkää elää yksin, ja jotkut ihan noinkin yksin!
.
Mun äiti pitää mulle aina tota paasausta. Hän on äärimmäisen ekstrovertti ja myös yksinäisyyden pelkoinen. Ennen kuin isä oli eläkkeellä, muistan miten hän pelkäsi olla kotona yksin kun isä oli työmatkalla. Häntä pelotti sekä murtovarkaat että levoton olo joka tuli yksin olemisesta.
Äiti ei sitten tosiaan millään pysty ymmärtämään, että tyttärensä on täysin eri maata ja on ihan oikeasti valinnut vapaaehtoisesti yksin elämisen. Tiedän, että hän on oikeasti sitä mieltä, että minä vaan yritän urheasti sanoa että viihdyn yksin, etten huolestuttaisi isää ja äitiä, vaikka oikeastihan tietysti itken illat surkeuttani kun olen jäänyt vanhaksipiiaksi. Olen yrittänyt selittää kuinka erilainen luonne olen kuin hän, mutta äiti ei pysty käsittämään että joku ihan oikeasti on vapaaehtoisesti yksin.
-3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahhaahhaa. Luusereita ja miesvihaajia. Ette kelpaa kenellekään. Lälllällää. Peräkammarinämmät.
Ei kukaan tollaisia luusereita koskaan kelpuutakaan.
(Vastaavaa kirjoittelette MGTOW-miehistä, tässäpä samaa argumentointia teille).
Naiset kyllä puuttuvat ja vastustavat vihapuhetta huomattavasti enemmän kuin miehet. En ole ikinä kohdannut netissä miestä joka puuttuisi naisvihaan, sen sijaan naiset jatkuvasti puuttuvat miesvihaan ja pistävät sille lopun.
Olen samaa mieltä kanssasi, jos seksielämä on eri kuin parisuhde tässä kontekstissa. Jos olet jättäytynyt pois seksuaalisestakin kanssakäymisestä, en pysty samaistumaan ajatuksiisi. Seksisuhteet ja seksi itsessään ovat itselleni todella tärkeitä, joten en täysin voi luonnehtia itseäni introvertiksi. Lisäksi en myöskään koe läheisimpiä ystävyyssuhteitani kuluttavina. Minulla on muutama erittäin hyvä ystävä + perhe, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä. Niitä ei voi kuitenkaan rinnastaa parisuhteeksi.
Jätät nyt jonkun miehen ilman naista. Yksi surkea mieskohtalo enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jätät nyt jonkun miehen ilman naista. Yksi surkea mieskohtalo enemmän.
Miehistä olisi huomattavasti helpompi pitää, jos heillä ei keskimäärin olisi niin paljon elämänhallinallisia ongelmia. En halua yleistää tai laittaa kaikkia samaan nippuun, mutta lähipiirini miehistä on kuoriutunu seksuaalirikollisia, bordelliharrastajia, pornoaddikteja, alkoholisteja ja muita päihdeongelmaisia sekä väkivaltaisia. Miehet eivät ole mitään puhtaita pulmusia, nämäkin miehet olivat mukamas kilttejä ja uskollisia perheenisiä.
Valitettavasti naisen on vain valikoitava mies tarkkaan. En halua yhtäkään tuollaista kohtaloa lähelleni enää.
Olen oikein tyytyväinen friends with benefits -järjestelyyni. Koska emme asu ihan lähekkäin, tämä ystäväni on välillä koko viikonlopun luonani, ja se alkaa jo vähän ahdistaa.
En pidä täysin poissuljettuna, ettenkö voisi asua jonkun miehen kanssa yhdessä, mutta paljon sopeutumista se vaatisi. Olen kuitenkin asunut jo 20 vuotta yksin. Rima on aina ollut korkealla myös seksiseuraa valikoidessa, en suoraan sanottuna usko, että kriteerini mukaista miestä olisi olemassakaan. Ainakin hän saisi parempaakin kuin tapoihinsa piintyneen nelikymppisen vanhanpiian.
Parisuhde ei ole minusta naiselle kovin hyvä diili. Kun en ole lapsiakaan koskaan halunnut, ei ole ikinä ollut "pakkoa" löytää joku mies.
Kaikki yksin elävät naiset ovat sitä vapaaehtoisesti.