Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tietoinen deittailun luovuttaminen
18.04.2016 |
Ovatko muut enemmän tai vähemmän ikisinkut miettineet, että jos ihan oikeasti vaan luovuttaisi? Ei pitäisi toiveita yllä ja täten välttyisi pettymyksiltä. Voisi ihan oikeasti keskittää energiansa tuottaviin asioihin, eikä toisaalta velloisi "kohtalossaan," sillä eihän se mitään auta. Harmipa meistä surkuttelee sitäkään kovin usein, ettei ole malli tai voittanut lotossa.
Itselleni tuon ajatuksen sisäistäminen, etten tule ikinä menemään naimisiin, muuttamaan yhteen kenenkään kanssa jne. muutti elämääni kovasti parempaan suuntaan. En enää koe paineita asiasta, eikä itsetuntoni ole riippuvainen siitä, mitä vastakkainen sukupuoli minusta ajattelee. (aiemmat negatiiviset kokemukset ja torjumiset aikanaan tuntui ihan kamalalta ja tunsin oloni arvottovaksi.) Menen rohkeasti rähjäisenä ulos jos siltä tuntuu, sillä minun ei tarvitse yrittää mielyttää ketään.
Toisaalta ei tarvitse huolehtia ehkäisystä, pelätä yllätysvauvoja tai petetyksi tulemista ja se tuntuu hyvältä kun tiedät että olet itse vastuussa itsestäsi ja elämästäsi sataprosenttisesti. Kenenkään muun mielipidettä ei tarvitse kysyä, eikä miehiä tarvitse enää edes katsella siinä mielessä tai yrittää punnita ja pohtia että onko mies kunnollinen vai ei. Kuulostaa ehkä hieman hölmöltä, mutta oikeasti toimii.
Kommentit (46)
Yksineläneenä olen ollut onnellisempi kuin parisuhteessa. En kai ole vielä tavannut "sitä oikeaa". Luulisin että se tulee kohdalle kun on tarkoitus. Itse olen enemmän introvertti, mutta kun elämään on tullut kausi jolloin on ollut hyvin avoin ja valmis suhteeseen, niin kohdalle tullut vain sitoutumiskammoisia miehiä. Elämän traagisuutta. Itse päätin alkaa toteuttaa unelmiani vaikka kumppani puuttuu -tai hänestä huolimatta. Toiveena tietysti olisi että joku haluaisi joskus samoja asioita että jotain kivaa voisi tehdä yhdessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen päätynyt tähän. Tosin olen eronnut ja 3 lapsen äiti. Deittailu meni niin vaikeaksi, eronneet miehet olivat monella tapaa tunnevammaisia (tai vedän heitä puoleeni), että päätin näin olevan helpompaa. Ei enää miehiä. Voin paremmin.
Olen jo luovuttanut, mutta päällimmäinen tunne ei ole helpotus, vaan tyhjyys. Olen kävelevä ruumis ja suoritan elämääni mitään tuntematta.
M28
Itse tein saman ratkaisun noin 25-vuotiaana (olen nyt 40+) ja koin elämänlaatuni nousevan hurjasti. Ja siis kyseessä ei ollut mikään "toivon heittäminen", en edelleenkään pidä mahdottomana, ettenkö vielä joskus olisi parisuhteessa.
Kyseessä oli minulle enemmänkin sellainen tietynlainen itseen sitoutuminen. Sen ymmärtäminen, että olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Monella naisella menee koko elämä ohi, prinssistä haaveillessa. Oika elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Tulevaisuuttakaan en voi minkään miehen varaan rakentaa. Jos haluan elämältä asioita, minen on huolehdittava siitä, että hankin ne itse itselleni.
Parisuhde voi olla ihan kiva sivujuonne omassa elämässä, mutta keskiössä se ei voi olla. Se olisi epäreilua myös sitä toista kohtaan. Ei omaa elämää voi koskaan elää kenenkään toisen kautta.
🇺🇦🇮🇱
Minä jätin mietteet parisuhteen hankkimisesta jo viitisentoista vuotta sitten eli kolmevitosena, eikä tässä elämänmuodossa ole vielä ollut valittamista. Ensimmäisen vastaajan tavoin tykkään edelleen laittautua nätiksi ja käyttäydyn samoin kuin ennenkin, mutta olen suunnilleen jo unohtanut, miten miehiä katsellaan sillä silmällä. Oudoksuttaa kuitenkin se, kuinka monen ihmisen mielestä sinkkuus merkitsee automaattisesti sitä, että etsintä on meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luovutin reilut pari vuotta sitten, keskityn itseeni ja elämääni - en enää miehiin. Olo on ollut helpottunut ja olen iloisempi, arvostan itseäni: en enää harhaisesti kuvittele, että joku mies olisi voinut välittää sen sijaan, että minut on elämäni aikana typistetty vain tunteita omaamattoman seksiobjektin asemaan miesten taholta. Yhtä paljon edelleen haluan näyttää kauniilta, mutta on huojentavaa tietää sen riittävän koska en altista itseäni miesten arvostelulle intiimimmässä suhteessa.
Ainoa mikä edelleen hankaloittaa elämääni on kanssaihmisten suhtautuminen. Minua edelleen painostetaan hankkimaan mies, oletetaan minun olevan nirso ja osa taas hämmästelee sinkkuuttani. Olen asiasta maininnut, mutta ei ole vielä parin vuoden aikana lakannut.
Minulla on täysin samat fiilikset. AIemmin pelkäsin miesten arvostelua, tuomitsemista ja sitä etten vaan yksinkertaisesti ole/ollut tarpeeksi hyvä. Nyt minun ei enää tarvitse huolehtia. En enää altista itseäni pettymyksille ja torjumiselle, mikä on tehnyt ihmeitä itsetunnolle ja omakuvalle. Elämässä on ihan tarpeeksi tuomitsemista muutenkin esimerkiksi työelämässä, enkä kaipaa enää yhtään ylimääräistä sellaista ihmissuhteiden muodossa, etenkään kun olen emotionaalisesti ja ehkä fyysisestikin jonkun edessä alasti ja haavoittuvimmillasi. Olenkin rakentanut suhdettani itseeni ja voin paremmin kuin aikoihin. En enää koe edes kaipaavani saatikka tarvitsevani parisuhdetta. Olen tasapainoinen ja itsenäinen.
Jaa. Ja palstamammat nauravat MGTOW-miehille, ja tämä aloitus kerää sitten yläpeukkuja?
Sisältö on täysin sama kuin MGTOW-miehilläkin. Mutta mitäpä palstamammat eivät tekisi miehiä sheimatakseen. Aloittaja on rohkea nainen, MGTOW-mies säälittävä luuseri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin juuri 30. Olin teini-iästä asti seurustellut ja edellisen suhteen päätyttyä etsinyt uuden miehen. Suhteissa ei ole ollut mitään suurta vikaa (ei pettämisiä, väkivaltaa tms.) vaan suhteet ovat päättyneet muista syistä ja yleensä hyvässä hengessä.
Nyt olen ollut melkein vuoden itsekseni, enkä aiemmin ole koskaan ollut näin pitkään sinkkuna aikuisiällä. Tämä on aivan mahtavaa, sillä ennen pakkomielteinen tarve löytää uusi suhde pian on poissa ja olen keskittynyt itseeni ja omaan onnellisuuteeni. En aseta paineita suuntaan tai toiseen, vaan aion nyt rauhassa katsella mihin minun elämäni on tarkoitus suuntautua. En välttämättä halua lapsia, mutta ei minulla ole mitään perheen perustamista vastaankaan. Aion tämänkin asian suhteen antaa kohtalon päättää.
Vähän mietityttää, onko tällainen itselleen eläminen vähän itsekästä. Tavallaan olisi mukavaa nojata toiseen ihmiseen ja antaa tämän nojata minuun, ehkä hankkia yhdessä lapsi tai pari kasvatettavaksi, jolloin pelkästään itselleen eläminen ei enää mitenkään onnistuisi. Mutta katsellaan, on kyllä ihanaa kun voi rauhassa olla itsekseen eikä tarvitse huomioida kumppanin tarpeita. Ehkä sellaisen aika on sitten joskus myöhemmin, mutta nyt nautin vapaudesta!
Kaffepulla kirjoitti:
Itse tein saman ratkaisun noin 25-vuotiaana (olen nyt 40+) ja koin elämänlaatuni nousevan hurjasti. Ja siis kyseessä ei ollut mikään "toivon heittäminen", en edelleenkään pidä mahdottomana, ettenkö vielä joskus olisi parisuhteessa.
Kyseessä oli minulle enemmänkin sellainen tietynlainen itseen sitoutuminen. Sen ymmärtäminen, että olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Monella naisella menee koko elämä ohi, prinssistä haaveillessa. Oika elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Tulevaisuuttakaan en voi minkään miehen varaan rakentaa. Jos haluan elämältä asioita, minen on huolehdittava siitä, että hankin ne itse itselleni.
Parisuhde voi olla ihan kiva sivujuonne omassa elämässä, mutta keskiössä se ei voi olla. Se olisi epäreilua myös sitä toista kohtaan. Ei omaa elämää voi koskaan elää kenenkään toisen kautta.
Tämä oli hyvä oivallus. Jos ja kun parisihde vielä tulee mahdolliseksi, olet itsekin parempi kumppani kun et odota toisen tekevän sinua onnelliseksi. Se tulee lisätuoteena, mikäli suhde on hyvä. Toinen on vastuussa vain siitä, ettei tee sinua onnettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ja palstamammat nauravat MGTOW-miehille, ja tämä aloitus kerää sitten yläpeukkuja?
Sisältö on täysin sama kuin MGTOW-miehilläkin. Mutta mitäpä palstamammat eivät tekisi miehiä sheimatakseen. Aloittaja on rohkea nainen, MGTOW-mies säälittävä luuseri?
MGTOW-miehillä on yleensä tarve mollata naisia tavalla tai toisella ja katkeruus paistaa usein läpi. Näissä viesteissä naiset ovat todenneet, että elämän ensisijaisen tarkoituksen ei tarvitse olla miehen etsiminen, mutta ei miehiä olla lytätty vaan todettu, että itsekseen olemisessa ei olekaan mitään vikaa. Tämähän on tosiaan MGTOW-liikkeelläkin ajatuksena ja minusta se on hyvä ajatus, mutta yleensä toteutus on jotenkin puutteellinen ja katkeroitunut. Vivahde-ero, mutta merkittävä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ja palstamammat nauravat MGTOW-miehille, ja tämä aloitus kerää sitten yläpeukkuja?
Sisältö on täysin sama kuin MGTOW-miehilläkin. Mutta mitäpä palstamammat eivät tekisi miehiä sheimatakseen. Aloittaja on rohkea nainen, MGTOW-mies säälittävä luuseri?
Minua ei haittaa jos joku ihminen, sukupuolesta riippumatta, päättää olla yksin syystä tai toisesta. MGTOW miehet sen sijaan perustelee päätöstään sillä, kun naiset ovat *lisää negatiivisia adjektiiveja.* Minä olen sinkku, koska en ole sellainen nainen jonka miehet haluaisi - eikä tämä ole millään tavalla miesten vika tai syy. En syytä miehiä tilanteestani. En myöskään tee tosielämässä tästä päätöksestäni minkäänlaista numeroa, vaan tein tämän aloituksen av:lle lähinnä siinä mielessä että muut jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä aikanaan, voisivat tästä mahdollisesti inspiroitua kuin niksi-pirkasta konsanaan.
Vierailija kirjoitti:
Saatteko seksiä? Kaipaako sitä?
Seksi miehen kanssa ei ole jostain syystä ikinä tuntunut miltään, joten en kaipaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en enää harhaisesti kuvittele, että joku mies olisi voinut välittää sen sijaan, että minut on elämäni aikana typistetty vain tunteita omaamattoman seksiobjektin asemaan miesten taholta.
Olet aivopessyt itsesi typerykseksi. Luet liikaa naistenlehtiä, siinä vika.
Niin, kaikille ei nyt vaan riitä niitä teemuselänteitä. Etenkin jos itse on tavis-tiina.
Vierailija kirjoitti:
Saatteko seksiä? Kaipaako sitä?
En saa ja tietysti sitä kaipaa. Harmi kun en päässyt harrastamaan kunnon settiä.
M28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en enää harhaisesti kuvittele, että joku mies olisi voinut välittää sen sijaan, että minut on elämäni aikana typistetty vain tunteita omaamattoman seksiobjektin asemaan miesten taholta.
Olet aivopessyt itsesi typerykseksi. Luet liikaa naistenlehtiä, siinä vika.
En ole tuo jota vastasit, mutta minulla on samanlaisia kokemuksia. Miehet eivät ole halunneet minulta kuin seksiä. En kuitenkaan pidä miehiä kusipäinä, vaan tiedän että tuo johtuu siitä että en vain ole tarpeeksi hyvä mihinkään vakavempaan, eikä mies noille tuntemuksilleen mitään itse voi. Ei se ole miehen syy, etten ole tarpeeksi kaunis jne.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ja palstamammat nauravat MGTOW-miehille, ja tämä aloitus kerää sitten yläpeukkuja?
Sisältö on täysin sama kuin MGTOW-miehilläkin. Mutta mitäpä palstamammat eivät tekisi miehiä sheimatakseen. Aloittaja on rohkea nainen, MGTOW-mies säälittävä luuseri?
Aika monella tuon liikkeen kannattajaksi julistautuvalla on tarve samalla ilmoittaa, että kun naiset ovat pinnallisia, rahanahneita ihmishirviöitä, jatkossa hän aikoo KÄYTTÄÄ naisia vain seksiin (vaikka tuskin on treffeilläkään koskaan ollut) ja hylätä tylysti kun nainen kiintyy. Kostona siitä että kunnon mies ei vialliselle naiskunnalle ole kelvannut.
Voisiko tuo ihastuttavan muodikas "sheimaamisesi" johtua siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatteko seksiä? Kaipaako sitä?
En saa ja tietysti sitä kaipaa. Harmi kun en päässyt harrastamaan kunnon settiä.
M28
Seksiä 😂
M28
Alue: Aihe vapaa
Luovutin reilut pari vuotta sitten, keskityn itseeni ja elämääni - en enää miehiin. Olo on ollut helpottunut ja olen iloisempi, arvostan itseäni: en enää harhaisesti kuvittele, että joku mies olisi voinut välittää sen sijaan, että minut on elämäni aikana typistetty vain tunteita omaamattoman seksiobjektin asemaan miesten taholta. Yhtä paljon edelleen haluan näyttää kauniilta, mutta on huojentavaa tietää sen riittävän koska en altista itseäni miesten arvostelulle intiimimmässä suhteessa.
Ainoa mikä edelleen hankaloittaa elämääni on kanssaihmisten suhtautuminen. Minua edelleen painostetaan hankkimaan mies, oletetaan minun olevan nirso ja osa taas hämmästelee sinkkuuttani. Olen asiasta maininnut, mutta ei ole vielä parin vuoden aikana lakannut.