Miehen ex = pakkomielle.
Mulle on aina ollut kova pala miesystävieni exät. Johtuen varmaan surkeasta itsetunnostani vertailen jatkuvasti itseäni miesten exiin. Nykyisen miesystäväni kanssa olen seurustellut kohta vuoden ja edelleen stalkkaan hänen exäänsä netissä päivittäin. Käyn katsomassa hänen facebook-profiiliaan (siellä ei kyllä minulle näy juuri mitään) ja etenkin instagramia usein kymmeniä kertoja päivässä ja googletan tietoja hänestä. Käyn psykologilla juttelemassa, alunperin läheisen kuoleman vuoksi, mutta olen myös kertonut ihan avoimesti tästä pakkomielteestäni miehen exään ja jatkuvasta stalkkaamisestani. Psykologin on sivuuttanut aiheen melkeinpä täysin.
Miehen ex on todella paljon kauniimpi ja hoikempi kuin minä. Hänen elämänsä vaikuttaa todella aktiiviselta ja mielenkiintoiselta ja vaikka minua ahdistaa aina nähdä uusia kuvia hänestä ja hänen tekemisistään, niin oikein odotan aina, että häneltä olisi tullut uusia kuvia.
Mitä hittoa teen? Olen kymmenet kerrat vannonut itselleni, etten enää stalkkaa häntä, mutta aina sorrun. Tämä syö minua henkisesti todella paljon ja pidemmän päälle varmasti myös tuhoaa parisuhteeni.
Kommentit (10)
Et koe olevasi tarpeeksi hyvä miehellesi. Olet saanut liian hyvän miehen.
Ajanoloon huomaat kuinka stalkkerointi jää kokonaan. Sitten kun teidän suhde on asettunut varmalle pohjalle exän tekemiset ei kiinnosta oikeastaan ollenkaan.
Jos miehesi ei myös stalkkaa eksäänsä, sulla ei ole mitään hätää. Eksät ovat eksiä syystä.
Veikkaan että 25 prosenttia naisista tekee tota
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspula. Oikeesti. Mä olin samanlainen kun suhde alkoi, helpotti vasta n 5v päästä.
Tämä onkin jännä, kun luotan kyllä mieheeni. Jostain syystä vain minun on pakko vertailla itseäni tuohon exään. Olen myös jopa joskus miettinyt, miten mieheni on aikoinaan saanut tuon naisen, koska heillä "tasoero" ulkonäöllisesti on todella suuri. Ja tästä kommentista huolimatta rakastan kyllä miestäni todella paljon.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspula. Oikeesti. Mä olin samanlainen kun suhde alkoi, helpotti vasta n 5v päästä.
Tämä onkin jännä, kun luotan kyllä mieheeni. Jostain syystä vain minun on pakko vertailla itseäni tuohon exään. Olen myös jopa joskus miettinyt, miten mieheni on aikoinaan saanut tuon naisen, koska heillä "tasoero" ulkonäöllisesti on todella suuri. Ja tästä kommentista huolimatta rakastan kyllä miestäni todella paljon.
-ap
Alitajunnalle ei voi mitään. Jos läheisen menetys sai mieleen pelon menettämisestä. Anna aikaa, stalkkaa. Se ei satuta ketään
Ja vielä lisäys: Miehen exällä on eräs ulkonäöllinen ominaisuus, joka minulla on aivan päinvastainen ja mistä olen kärsinyt ja minkä vuoksi minua on kiusattu koko ikäni. Miehen ex on siis ulkonäöllisesti juuri sellainen, miltä itse olisin aina halunnut näyttää (tähän ominaisuuteen ei voi itse mitenkään vaikuttaa). Tämä ei ainakaan yhtään helpota kateuttani ja stalkkausta.
-ap
Luottamuspula. Oikeesti. Mä olin samanlainen kun suhde alkoi, helpotti vasta n 5v päästä.