Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut psykoosissa? Oletko ollut myös rakastunut?
16.04.2016 |
Onko samanlainen tunne? Näin väittävät jotkut tälläkin palstalla.
Kommentit (12)
Olen ollut niin kaukorakastunut että jonkun puolen vuoden ajan ajatukseni olivat pelkkää kuvitteellista dialogia ihastuksen kohteen kanssa.
Psykoosia en ole kokeillut, mutta tuo aika oli elämäni sekavinta.
Lie wikipediasta aivojen välittäjäaineista: jotain jujua voi olla väittämässäai, ainakin sen peruateella että ilmeisesti umpirakastunut ja umpisekava ihminen erittävät oliko nyt dopamiinia runsain mitoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut, kumpaakin. Eivät muistuta toisiaan kuin korkeintaan todella etäisesti.
- Tässä tiivistelmä eroista:
Ihastuessasi tai rakastuessasi voit tuntea hetkittäin epätodellisen hyvää ja leijuvaa oloa. Tiedät kuitenkin koko ajan kuka olet, mikä nimesi on ja missä asut.
Psykoosi ei sen sijaan tunnu hyvältä. Se tuntuu siltä kuin pääsi hajoaisi kivusta. Tolkuttoman ja kestämättömän kivun vuoksi aivot tekevät lopulta tenän ja siirtävät ihmisen pois nykyhetkestä johonkin toiseen todellisuuteen. Siellä todellisuudessa ei ole enää sinua, eikä mitään tuttua. Elät täysin tämän maailman ulkopuolella. Voit kuulla ääniä päässäsi ja nähdä harhanäkyjä.
Summa summarum: Täysin eri olotilat siis. Suosittelen rakastumista lämmöllä, psykoosia en.
En ole ollut psykoosissa, mutta sellaisen huumaantuneen rakastunut kerran. Sitä kesti vain muutaman viikon. En kyennyt syömään, en nukkumaan. Pumppu hakkasi koko ajan tuhatta ja sataa. En ajatellut mitään muuta, kuin tätä miestä. Olimme yhteydessä koko ajan. Juttu päättyi lyhyeen, pari viikkoa olin ns. normaali (vihainen miehelle tottakai), sen jälkeen masennuin pariksi kuukaudeksi. Kuluttava kokemus kaiken kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut psykoosissa, mutta sellaisen huumaantuneen rakastunut kerran. Sitä kesti vain muutaman viikon. En kyennyt syömään, en nukkumaan. Pumppu hakkasi koko ajan tuhatta ja sataa. En ajatellut mitään muuta, kuin tätä miestä. Olimme yhteydessä koko ajan. Juttu päättyi lyhyeen, pari viikkoa olin ns. normaali (vihainen miehelle tottakai), sen jälkeen masennuin pariksi kuukaudeksi. Kuluttava kokemus kaiken kaikkiaan.
Lisään vielä, että se "rakkausvaihe" oli ihana, mutta samaanaikaan kamala. Sydämeen sattui.
Kolmonen lisää vielä, että omalla kohdallani psykoosin aikaansai/laukaisi aikanaan oman - silloin vielä kovastikin muka "rakastamani" - aviomiehen pitkäkestoinen henkinen & fyysinen väkivalta, jonka kanssa koitin tulla toimeen ja selvitä. Eli rakastumisesta siinä ei ole kyse!
Pää ei kestänyt sitä ristiriitaa, että sama ihminen, joka jokainen ilta vannoi rakastavansa ja kantoi kukkapuskia kaupasta, saikin joka viikko raivareita ja syytti minua niin henkisestä kuin fyysisestäkin väkivallasta. Välillä telkesi ulos pakkaseen jäätymään ja tuli tunnin kuluttua hakemaan minut kun olin jo taju kankaalla selittäen, kuinka hän on ainut joka voi minut pelastaa, koska muuten olisin kuulemma jo ajat sitten tappanut itseni, hullu kun olin.
Hulluuteni kuitenkin poistui näppärästi heti, kun poistin miehen elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut, kumpaakin. Eivät muistuta toisiaan kuin korkeintaan todella etäisesti.
- Tässä tiivistelmä eroista:
Ihastuessasi tai rakastuessasi voit tuntea hetkittäin epätodellisen hyvää ja leijuvaa oloa. Tiedät kuitenkin koko ajan kuka olet, mikä nimesi on ja missä asut.
Psykoosi ei sen sijaan tunnu hyvältä. Se tuntuu siltä kuin pääsi hajoaisi kivusta. Tolkuttoman ja kestämättömän kivun vuoksi aivot tekevät lopulta tenän ja siirtävät ihmisen pois nykyhetkestä johonkin toiseen todellisuuteen. Siellä todellisuudessa ei ole enää sinua, eikä mitään tuttua. Elät täysin tämän maailman ulkopuolella. Voit kuulla ääniä päässäsi ja nähdä harhanäkyjä.
Summa summarum: Täysin eri olotilat siis. Suosittelen rakastumista lämmöllä, psykoosia en.
Erilaisia psykooseja olen kokenut, kipua en juuri koskaan. Harhoja kylllä, kun kuulet jonkin äänen et voi tietää tuleeko se päästäsi vai onko se todellinen.
Vierailija kirjoitti:
Kolmonen lisää vielä, että omalla kohdallani psykoosin aikaansai/laukaisi aikanaan oman - silloin vielä kovastikin muka "rakastamani" - aviomiehen pitkäkestoinen henkinen & fyysinen väkivalta, jonka kanssa koitin tulla toimeen ja selvitä. Eli rakastumisesta siinä ei ole kyse!
Pää ei kestänyt sitä ristiriitaa, että sama ihminen, joka jokainen ilta vannoi rakastavansa ja kantoi kukkapuskia kaupasta, saikin joka viikko raivareita ja syytti minua niin henkisestä kuin fyysisestäkin väkivallasta. Välillä telkesi ulos pakkaseen jäätymään ja tuli tunnin kuluttua hakemaan minut kun olin jo taju kankaalla selittäen, kuinka hän on ainut joka voi minut pelastaa, koska muuten olisin kuulemma jo ajat sitten tappanut itseni, hullu kun olin.
Hulluuteni kuitenkin poistui näppärästi heti, kun poistin miehen elämästäni.
Todettiinko sinulla psykoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät muistuta toisiaan sen enempää kuin paskahätä ja paniikkikohtaus.
Menin psykoottiseksi kannabiksesta? En muistanut kuka olin, enkä kenen seurassa olin. Paikka pysyi jotenkin tuttuna, mutta pysyi uhkaavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen opetettiin, että kaukorakkaus on yksi skitsofrenian esioireista
joo ei ole.